sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kirjamessuhulinaa kolmin kerroin


Lokakuun tärkein tapahtuma eli Helsingin Kirjamessut koitti vihdoin ja viimein. Messuille oli auliisti suotu bloggareille bloggaripasseja, joten heiluin paikan päällä kerrankin kolmena päivänä. Täytyy tässä alussa sanoa, että messuväsymys rupesi lauantain jälkeen hieman iskemään ja kukkaron pohja alkoi uhkaavasti näkyä, mutta eihän tätä viikonloppua olisi jättänyt silti väliin. Ohessa siis rönsyilevä ja luvattoman pitkä kolmen päivän messuraportti (kännykkä)kuvineen päivineen.

Perjantain messupäivä oli omalta osaltani varsin lyhyt ja tehokas aikataulurajoitteiden vuoksi. Ehdin paikalle kuitenkin vähän kolmen jälkeen ja tein messuhallissa pikaisen kierroksen ehtien kuunnella hetken Esko Valtaojaa ja kaapaten Teoksen osastolta heräteostoksena mukaani Linnun nimi -teoksen. Neljältä oli aika siirtyä kohti lukupiireille varattuun auditoriotilaan.

Päädyin siis vähän puskista osallistumaan Kari Enqvistin uusinta teosta Ensimmäinen sekunti käsittelevään lukupiiripaneeliin. Muina "lukupiiriläisinä" paikalla olivat Penjami Lehto, Maaria Ylikangas, Aleksis Salusjärvi ja Nadja Sokura. Varsinaista lukupiirimeininkiä emme ehtineet kirjasta harrastaa, vaan ennakkoon vaihdoimme joitain mielipiteitä facebookin kautta.

Puolitoista tuntia kului lukupiirin parissa yllättävän vauhdikkaasti. Keskustelimme muun muassa kirjan sisällöstä (Tarvitseeko tätä ymmärtää? Ei kuulemma tarvitse, sanoi Enqvist, kyse on enemmän emootioista), analogioista (osa toimi, osa ei) ja populaaritieteen kirjoittamisesta yleisemmin. Paikalla oli myös toki lukupiiriin ilmoittautunutta väkeä, jotka pääsivät ääneen tilaisuuden loppupuolella. Tyhjentävämpää raporttia voitte lukea esimerkiksi Luutii-blogista, siellä Tiina Käkelä-Puumala on onnistunut oivallisesti tiivistämään keskustelun olennaisimmat pointit. Oma tekstini itse kirjasta ilmestyy blogissa myöhemmin. Jos kirja kuitenkin kiinnostaa jo nyt enemmän, on Kaiken voi lukea! -blogin Jori arvioinut sen jo blogissaan.

Paneelin jälkeen lähdin vielä luovimaan messuhalliin ja kaappaamaan mukaani ostoslistalla olleita teoksia. Huomasin yllätyksekseni, että tällä kertaa ei ainakaan mieleen tullut yhtään varsinaisesti kaipaamaani vanhaa kirjaa, joten antikvariaattipuolella seikkailu jäi lähinnä kirjojen hypistelyksi. Keskityin reteästi siis hankkimaan uudempia teoksia ja kustantamojen kojuilta mukaan tarttuivat alla olevan kuvan mukaiset teokset.


Ostosrumban jälkeen oli aika suunnata Suvilahteen katsomaan Hamlet Privatea, joten messut jäivät perjantain osalta tähän. Pihalla oli kuitenkin aikaa ottaa yhteiskuva sairaan hienon rosvoauton kyljessä.

***

Lauantaina ehdin messuille heti aamusta, päivä alkoi leppoisasti Tammen ja WSOY:n yhdessä järjestämällä bloggaribrunssilla. Ruoan lisäksi paikalla oli seitsemän kirjailijaa, joita Ella Kanninen taitavasti haastatteli. Tilaisuudessa päästiin kuulemaan kotimaisista kirjailijoista Maritta Lintusta, Sinikka Nopolaa, Riina Katajavuorta ja Jari Järvelää, ulkomaalaisvahvistuksina nähtiin Kim Leine ja Paolo Giordano. Puolitoistatuntinen, tai oikeastaan vielä siitä vähän venähtänyt, tilaisuus oli kiinnostava ja lukulistalle nousi heti useampi kirja. Oikeastaan kaikki tilaisuudessa esitellyt kirjat vaikuttivat oikein potentiaalisilta. Kun mahdollisuus tuli, nappasin itselleni arvostelukappaleina Lintusen Hulluruoholan ja Järvelän Särkyvää. Kiitos myös Järvelälle hienosta omistuskirjoitusta, jossa on mukana härkäpiirros!

Matka jatkui messuhallin puolelle. Kävin uudestaan ostoksilla hankkimassa muun muassa kaipaamani Rajaniemen Kausaalienkelin ja saattoi sinne kirjakassiin päätyä muutama muukin teos. Lounaan söin ruokamessujen puolella, terveellisesti pitsaa ja jälkkäriksi jäätelöä Caminitulta koska pitäähän sitä syödä että jaksaa.

Ensimmäinen kuuntelemani messuohjelma oli Osuuskumman pisteellä. Magdalena Hai haastatteli kirjailija Anni Nupposta novellikokoelman Joen jumala tiimoilta. Nupposelta olen itse lukenut vain muutaman novellin, mutta Joen jumala meni kyllä nyt lukulistalle sillä hyvältä kuulosti. Seuraavaksi suuntana oli Tarinalaakso, jossa Siri Kolu ja Paula Noronen haastattelivat toisiaan hatusta nostettujen kysymysten avulla. Siinä kuultiin muun muassa minkä supervoiman kirjailijat haluaisivat ja kaivavatko he nenää. Aivan loistava tilaisuus ja kohdeyleisö, lapset, vaikuttivat tykkäävän aivan hulluna. Eikä ihme, sillä molemmat kirjailijat olivat todella läsnä ja yleisönsä loistavasti huomioivia. Lopuksi menin vielä jonon jatkoksi pyytämään omistuskirjoitusta Kolulta, sillä Rosvolat ovat meillä kuluneet automatkalukemisena (vaikka Hurja-Kaarlon imitointi tuppaakin viemään allekirjoittaneelta äänen).


Ihmismassan lävitse kohti seuraavaa kohdetta eli Gummeruksen ständiä, josta siirryimme pienempiin tiloihin juttelemaan bloggariporukalla Elias Koskimiehen kanssa. Ihmepoika on minulla vielä lukematta, mutta persoonana Koskimies on mielestäni niin valoisa että pitihän tähän tapaamiseen tuppautua mukaan. Tilaisuudessa Koskimies omien sanojensa mukaan horisi hirvittävän paljon, mutta todellisuudessa kertoi kiinnostavasti kirjansa taustoista ja omista elämänvaiheistaan ja jakeli jopa elämänohjeita. Harvinaisen lämminhenkinen lukijatapaaminen, tuli hyvä mieli. Lisäksi odotan nyt Ihmepojan lukemista vielä enemmän ja toivon, että Koskimies kirjoittaa joskus lupailemansa astrologiaopuksen.

Viimeisenä kohteena oli Elisa Kirjan piste, jossa Elisa Kirja siis esitteli bloggareille omaa palveluaan että lukulaitteita. Itse ehdin paikalle vähän myöhässä, mutta pääsin kuitenkin mukaan keskustelemaan palvelun hyvistä puolista ja parannusehdotuksista ja pohtimaan, mitä eroa on sähkökirjan ja paperikirjan hankkimisella. Leppoisa oli tämäkin tilaisuus ja oli kiinnostava tavata ihmisiä palvelun takana. Messujen aikana tuli myös napattua plakkariin kaksi EK:n messutarjouskirjoista niin sai taas puhelimeen uutta luettavaa.

Tässä vaiheessa oma draivi alkoi vähän hyytyä ja viimeisen kiertokävelyn jälkeen painelin kotiin korjaamaan oppilaiden kasvioita.


***

Sunnuntaina tein vielä pikaisen pyrähdyksen messulle, kun kävin päivystämässä bloggaajien pisteellä Boknäsin osastolla. Pari tuntia vierähti siinä oikein letkeästi, vaihdeltiin kuulumisia muiden bloggaajien kanssa ja saatiin siinä vinkata muutamaa kirjaakin. Muutama kustantamojen edustaja ja kirjailija kävi myös tervehtimässä ja juteltiin siinä mukavia. Oli ihan hauskaa vaihtelua edellisten messupäivien hulinaan ottaa ihan leppoisasti.

Lähtiessä kaarsin vielä Teoksen pisteen kautta ja kaappasin mukaani kaksi Johanna Sinisalon teosta, kun ne olivat niin houkuttelevasti siinä tarjolla. Samaan syssyyn piipahdin vielä Osuuskummalla ja kävin pyytämässä hurmaavalta Magdalena Hailta signeerauksen Susikuningattareen. Kiitos!

Messuviikonloppu oli siis varsin täysi, mutta täynnä hyviä kohtaamisia. Kiitos näistä tapahtumarikkaista messuista kaikille tapaamilleni kanssabloggareille, kirjailijoille, kustantamojen edustajille ja muille messuvilinissä kohtaamilleni tutuille! Ensi vuonna uudelleen?

Kuvassa hyytynyt bloggari ja rosvoauto.

6 kommenttia:

  1. Kiitos raportista, olipa hauska kuulla Tarinalaaksosta ja muista, joita en itse ehtinyt tutkia! Enkä ehtinyt edes piipahtaa ruokapuolella, vaikka kuten aivan oikein sanot, syödä pitää että jaksaa. Lihapullia tankatessani heräsikin keskustelu samassa pöydässä istuneen vieraan pariskunnan siitä, että aivotyö vie paljon energiaa. He olivat molemmat sitä mieltä, että virittyneet aivot aiheuttavat nälkää nopeammin kuin tylsistyneet tai rutinoituneet. Olen taipuvainen uskomaan tämän. Että dieetiksi siis vain paljon aivojen käyttöä ja virikkeitä :-) Mukavaa, että löysit mieleisiä ostoksia! Saitko mahtumaan kirjahyllyyn?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja! Ja olen ihan samaa mieltä tämän pariskunnan kanssa, kyllä surraava pää saa nälän äkkiä aikaiseksi!

      Kirjat ovat tällä hetkellä huojuvassa pinossa yhden kirjahyllyn päällä, kaikki kun pitäisi uudelleenjärjestää että mahtuisivat "oikeille" paikoilleen. Vähitellen siis!

      Poista
  2. Kuulostaa aivan mainiolta tuo Siri Kolun ja Paula Norosen haastattelu! Messuilla on kyllä niin paljon kaikkea ja monenlaiselle yleisölle, ettei voi kuin ihastella.

    Ja syöminen on kyllä tärkeää. Messuilu on yllättävän rankkaa ja kuluttavaa! Ruokamessut ovatkin varsin oiva lisä kirjamessujen kylkeen. Minä hankin sieltä tänä vuonna kalakukkoa ja aivan syntisen hyviä italialaisia leivonnaisia. Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä olisi pitänyt shoppailla leivonnaisia minunkin, Liisa! Kirjat uuvuttivat enkä jaksanut enää kavuta yläkertaan uudelleen. :D Messut ovat kyllä ihanan ja toisaalta hurjan runsas paikka, kuultavaa ja nähtävää olisi vaikka ja kuinka.

      Poista
  3. Oli ihana tavata, Linnea! Sulla onkin ollut hienot messut, sillä olet ehtinyt kuulla ja kiertää paljon. Omat jäi ohjelmaltaan vähän vaisuiksi, mutta ihmiset olivatkin tänä vuonna tärkein epävirallinen ohjelmani. Silti pikkusen harmittaa, ettei kaikkeen taipunut. Seuraavalla kerralla enemmän... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat, Paula! Onneksi messut ovat taas ensi vuonna, uusi vuosi ja uudet kujeet ja uudet ohjelmat, eikö niin? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...