Lavalta: Homot on perheestä (Teatteri Kantanäky)

Kuva: Teatteri Kantanäky

Sateenkaari vie maahan kabareen

Ennen joulua kiisimme jälleen Turkuun ja ehdimme Bar Suxesiin juuri ajoissa. Alkamassa oli Teatteri Kantanäyn järjestyksessään viides kabaree Homot on perheestä ja tunnelma oli tiivis kuten olla pitääkin. Nimensä mukaisesti esitys käsitteli perheitä ja niiden sisäisiä suhteita tuulettaen samalla pölyjä "perinteisestä" perhekäsityksestä.

Esitys on herkullinen. Se kiidättää lavalle mitä erilaisimpia tilanteita kohtaus toisensa jälkeen. Miltä tuntuu tulla kaapista ulos omalle perheelle? Voiko oman perheensä valita? Mitäs sitten kun oma keho ei tunnu enää omalta? Lyhyempien sketsipätkien lomassa kulkee näppärästi myös useampi jatkuva tarina. Hannu-enon seikkailut kaapistatulon jälkeen, apilaperheen perustaminen ja kovasti Sormusten herran seikkailua muistuttava hiippailu ilahduttavat jokaisella osiollaan.

Viime kerrasta vakuuttuneena osasin jo toki odottaa timanttista menoa, mutta työryhmä onnistui silti yllättämään. Esiintyjien (Kiisu Alén, Neko Koski, Teemu Loikas, Tiina Paananen, Marko Virtanen, Timo Väntsi ja Anna-Kaisa Väänänen) koominen ajoitus on kohdillaan ja yhteistyö pelaa hengästyttävää vauhtia. Työryhmä on myös yhdessä puvustanut esityksen ja siitä on mainittava ihan erikseen, sillä asut ovat upeita ja niitä on todella, todella monta erilaista.

Sketsiviihteen taitamisen lisäksi Kantanäyssä osataan laulaa ja ottaa esimerkiksi musikaalimaailman klassikot omiksi. Koko komeus alkaa säpäkästi Chicagon upealla Cell Block Tangolla johdattaen katsojat esityksen teemoihin. Lisäksi vaikkapa Sound of Musicin Do-Re-Mi taipuu oivallisesti erilaisten fetissien esittelyyn ja kehodysforiasta laulaminen onnistuu Loreenin viitoittamalla tiellä.

Tunnelma on iloinen ja lempeä. Vaikka taustalla on kipeitä asioita ja yhteiskunnan asettamia rajoittavia raameja kritisoidaan, on päällimmäisenä nauru ja huumori. On miellyttävää, että tällainen cis-heterokin saa olla osana tätä juhlaa ja löytämässä samaistumisenkohteita. Perheethän meillä on kaikilla omanlaisemme.

Lisäesitykset 13. ja 14.1., klikkaile itsesi äkkiä lipuille!

Kiitokset Kantanäylle kutsuvieraslipuista esitykseen.

Lavalta: Mayday Cabaret (Teatteri Toivo)

Kuva: Teatteri Toivo

Meidän taloudessamme vietettiin tänä vuonna vappuaatto kahden teatteriesityksen parissa. Niistä toinen, Teatteri Toivon Mayday Cabaret, sisällytettiin illan ohjelmaan viime tingassa, sillä tajusimme sen olevan näytöksistä ainoa jonka voisimme mennä katsomaan. Toivo on nimittäin ehtinyt yllättää meidät erittäin positiivisesti edellisillä kerroilla, joten eihän tätä yksinkertaisesti voinut jättää väliin.

Katsojat saapuvat esitystilaan kuin railakkaisiin, mutta jo päättyneisiin bileisiin. Lattialla makaa sammunut kitaristi ja vaatteita lojuu ympäriinsä. Vähitellen baari alkaa herätä kohti seuraavaa iltaa: valot sytytetään, esiintymisasut puetaan ja ensimmäiset asiakkaat saapuvat. Rauhallista meno ei kuitenkaan tule olemaan, vaikka lähtökohta on raukea. Esityksen edetessä ei todellakaan tiennyt mitä odottaa seuraavaksi ja useamman kerran katsomossa sai yllättyä iloisesti. Alussa luvattua toisen rivin naiskatsojan strippausta altaallisessa Nutellaa ei kuitenkaan nähty, mistä tämä kyseinen katsoja oli ehkä vähän helpottunut.

Mayday Cabaret yhdistelee perinteiseen teatterikerrontaan musiikkia ja akrobatiaa. Kabareen työntekijöistä ja asiakkaista on saatu koottua mainio kavalkadi hahmoja, joiden vuorovaikutus keskenään on hauskaa ja yllättävää. Lavalle on jälleen tuotu tavattoman hienoja elementtejä. Harvoin sitä saavutaan niin komealla pärinällä estradille niin hienolla moottoripyörällä ja nähdyn tappelun koreografia oli samalla sekä taidokas että tavattoman hauska.

Esityksen tekijälistaa en onnistunut nettisivuilta löytämään, mutta osoitettakoon tässä kiitokset ainakin ohjaaja Xavier "Bambu" Vandenberghelle. Kokonaisuus pysyy hienosti kasassa ja erityisesti koreografiat ovat hienosti suunniteltuja ja toteutettuja. Näyttelijäsuoritukset ovat mainioita ja jokainen esiintyjä pääsee esittelemään estradilla omia erityistaitojaan. Kiitokset täytyy antaa myös komealle puvustukselle. 

Mayday Cabaret oli harvinaisen riemastuttava kokemus tässä teatterikeväässä ja menee ehdottomasti tämän kauden top5-listalle. Esitys on aistillinen ja hyvin toteutettu, mutta se ei ota itseään liian vakavasti. Katsomossa sai sekä nauraa että antaa arvostavia väliaplodeja ja suosittelemme tätä lämpimästi kaikille ennakkoluulottomille ja virkistävää vaihtelua kaipaaville katsojille!

Esityksiä on jäljellä vielä kolme, joten menkää ripeästi jos suinkin voitte!

ps. Toivolla oli myös tarjolla aivan huikean hyvää juustokakkua!

Lavalta: Ja Jumala loi homon (Teatteri Kantanäky)

Kyllä kannatti taas matkustaa Turkuun. Tällä kertaa nokka oli kohti Bar Suxesia ja siellä esitettävää Teatteri Kantanäyn neljättä kabaree-esitystä Ja Jumala loi homon.

Jumala luo alussa taivaan, maan ja tietenkin myös homon. Eedenissä pohditaan, että ihan kiva kun tuo toinen on tuossa mutta kun en tykkää siitä kyllä silleen yhtään. Ja siitä tämä kabaree sitten lähteekin, iloisesti ja paikoitellen täysin käsistä mutta hallitusti silti. Lavalla nähdään sketsejä, musiikkinumeroita, välillä jotain vähän vakavampaa ja sitten taas nauretaan.

Vähän oli yleisössä välillä olo kuin salaisella agentilla. Sketsit oli selvästi tehty kohderyhmä mielessä, niin kuin tietysti pitääkin, jolloin tällaisena "normiheterona" pääsi ikään kuin vakoilemaan sitä menoa ja meininkiä ja itsereflektiota jota työryhmän päässä on liikkunut. Aika mahtavaa oikeastaan. Promomateriaalissa työryhmä lupaa vastata muun muassa kysymyksiin miten meidät nähdään, miten näen itseni vai nähdäänkö minua ja onko eron jälkeistä ystävyyttä? Näihin kysymyksiin myös vastataan.

Lavalla nähdään upea setti näyttelijöitä, joihin kuuluvat Kiisu Alén, Teemu Loikas, Christopher Proctor, Marko Virtanen, Timo Väntsi ja Anna Kaisa Väänänen, sekä ihastuttava bändi (Ami Koiranen, Markus Koivisto ja Maaria Mustakallio). Kaikki pääsevät loistamaan lavalla tasaisesti ja hahmokavalkadi on niin laaja, että on hankala pysyä perässä kuka missäkin roolissa vaikutti. Hienoa työtä joka tapauksessa ja hyvää silmää on ollut myös ohjaaja Tapio Väntsillä. Rytmitys tuntui paikalla ollessa ainakin hyvältä, mitään muistikuvaa sketsien järjestyksestä ei tosin jäänyt. Ja yleisö nautti, sehän on tärkeintä.

Kokonaisuudessaan Ja Jumala loi homon oli melkoisen timanttista tavaraa. Mieleen jäivät muun muassa Niinan parisuhdepohdinta (tai pohtimattomuus) flikkaporukassa, ihanat Kissanaiset, "Ai oliks noi nyt semmossii"-kimara ja ehdottomana suosikkinani koko kohtauksen kestävä musiikki-iloittelu, jossa repliikit oli valittu kokonaisuudessaan erinäisistä kappaleista. Lavalla kuultiin hetkiä muun muassa kotimaisesta populaarimusiikista, virsistä ja myös pätkä erään Disney-elokuvan kappaleesta, joka tipautti minut lähes lattialle.

Kiitos Teatteri Kantanäky, kiitos Bar Suxes, tämä oli mahtavaa. Tulemme varmasti uudelleen, kunhan seuraava kabaree saadaan pystyyn. Tämä esitys on mahdollisuus nähdä vielä ensi viikolla, tsekatkaa esitykset fb-eventistä.