Terveisiä Skotlannin ylämailta! Diana Gabaldonin bestseller-romaani Outlander (1991, suom. 2002) kuljettaa lukijan 1700-luvun Skotlantiin ja tutustuttaa lukijan niin klaanien monimutkaisiin väleihin kuin kränäyksiin englantilaisten kanssa. Eikä unohdeta sitä rakkaustarinaa.
Claire Randall on kolmeakymmentä lähenevä sairaanhoitaja, joka sodan jälkeen vuonna 1945 viettää aikaa miehensä kanssa Skotlannissa. Retki Craigh na Dunin-kukkulan kiviympyrälle heittää nuoren naisen elämän nurinniskoin, kun harha-askel kivien läpi kuljettaa Clairen vuoteen 1743 keskelle sotaisaa joukkoa skotteja ja englantilaisia.
I could say that my field of vision contracted to a single dark spot, then disappeared altogether, leaving not darkness, but a bright void. I could say that I felt as though I were spinning, or as though I were being pulled inside out. All these things are true, yet none of them conveys the sense I had of complete disruption, of being slammed very hard against something that wasn't there.
Claire joutuu aikamoiseen pyöritykseen, sillä englantilaisena häntä luullaan vakoojaksi eikä epäluuloisten skottien luottamuksen voittaminen ole aivan helppoa. Sopeutumista vaatii myös tottuminen uuden, tai siis vanhan, ajan käytäntöihin ja tapoihin. Ja onhan siellä sitten se mies, punatukkainen James Fraser, jota kohtaan Claire alkaa tuntea monimutkaisia tunteita ja sotkeutuupa mies Clairen elämän vielä tiiviimminkin kuin vain tunteiden tasolla.
Sain sarjan osat yksi, kolme ja neljä joskus vuosia sitten jonkin äidin kirpparilöydön vuoksi itselleni mutta lukemisen sain aloitettua vasta nyt. Tein päätöksen lukemisesta tosin viime huhtikuussa että kyllähän tämä vähän venyi mutta onneksi kirja osaa odottaa kärsivällisesti. Ja nimenomaan kärsivällisesti, koska kaiken lisäksi tässä lukemisessa vielä kesti yli kuukauden. Syytän tästä nyt kirjan muotoilua, se on nimittäin isompi kuin tavallinen kovakantinen romaani mutta todella pehmeillä kansilla joten tämän lukeminen ja mukanakuljettaminen oli välillä vähän hankalaa. Ergonomiaa kirjoihin kiitos!
"Sassenach," he said against my shoulder, a moment later.
"Mm?"
"Who in God's name is John Wayne?"
"You are," I said. "Go to sleep."
Gabaldon kirjoittaa rönsyillen ja tapahtumarikkaasti, rauhallisia hetkiä tarinassa on todella vähän vaikka asioiden kuvailuun käytetäänkin joskus paljon aikaa. Hauskinta tässä kirjassa ovat ehkä Clairen ongelmat 1700- ja 1900-lukujen yhdistämisessä; puheeseen tippuu toisinaan vanhemmalle ajalle tuntemattomia sanoja tai tapahtumia. Toisaalta tässä on myös oma traagisuutensa siitä, että Claire tietää tavallaan tulevaisuuden ja turhautumisen siitä, kuinka kaikkea sitä mitä 1900-luvulla on saatavilla ei ole vanhaan aikaan vielä keksittykään.
Reissailu 1700-luvun Skotlannissa ei kuitenkaan ole pelkkää taistelua ja pakoilua vaan välillä ehditään pyöriskellä lemmenleikeissä niin sammalikossa, ladoissa, kallioilla ja välillä sentään ihan sängyssäkin. Välillä ihan nauratti se intohimon määrä ja hehkutus; en ole lukenut yhtään Harlekiini-kirjaa mutta nämä kohtaukset ainakin vastasivat mielikuviani niistä. Ja muistuivatpa mieleen myös Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaani-kirjat joiden seksikohtaukset saivat yläasteikäisen lukijan melkoisen hämmennyksiin.
Mutta älkää nyt tuon edellisen kappaleen perusteella tai muutenkin hieman huvittuneen kirjoitussävyni vuoksi jättäkö tätä kirjaa lukematta, sillä Outlander on oikeasti todella mielenkiintoinen ja jännittävä kirja enkä varmasti osaa olla lukematta sarjan muita osia. Onneksi hyllyssä ovat jo kolme seuraavaa osaa odottelemassa (ja ne ovat järkevämmän muotoisia kuin tämä ensimmäinen) joten perästä kuuluu.
Skotlannissa on lisäkseni ratsastellut ainakin Sara (joka ihastui Jamieen ja Claireen suinpäin) ja Kirsi (joka valottaa itse asiassa koko tähän asti julkaistua sarjaa ja kertoo myös kiinnostavasti kirjan syntyhistoriasta).
Ja saapa tällä pisteen So American-haasteen Modern Women Writers-kategoriassa sekä osavaltiopisteen Arizonasta vaikkei Yhdysvaltojen maaperällä seikkaillakaan.
Diana Gabaldon: Outlander.
1991. 629 s.
Kansi: Marietta Anastassatos
Suomennos: Muukalainen.
Gummerus, 2002. 825 s.
Suomentanut: Anuirmeli Sallamo-Lavi.
ps. Valitettavasti yllä oleva maisemakuva ei ole Skotlannista vaan Etelä-Saksasta.
