torstai 29. maaliskuuta 2012

Anthony Bourdain: Kitchen Confidential - Mestarikokin tunnustuksia

Molekyyligastronomia-koulutuksen satoa: paprikamoussella täytettyjä tomaatteja. Nam.

Olin jossain vaiheessa todella koukussa television ruokasarjoihin, joten myös Anthony Bourdainin olemus tuli sitä kautta tutuksi. Bourdainin omaelämäkerrallinen Kitchen Confidential - Mestarikokin tunnustuksia (Otava, 2001 / Seven-pokkari, 2009) opus tuli meille lainaan äidiltä ja kun mies kehui tätä niin kovasti oli minunkin tietysti luettava.

Kitchen Confidential kertoo siis Anthony Bourdainin matkasta pitkätukkaisesta ja arrogantista kokkialokkaasta arvostetun newyorkilaisen ravintolan, Les Hallesin, keittiömestariksi. Toisinaan Bourdain pysyy asiassa ja aikalinjassa pitempiä pätkiä mutta välillä hypitään tilanteesta toiseen sellaista tahtia, että minä en ainakaan pysynyt perässä missä järjestyksessä oltiin töissä Supper Clubissa, Mario'sissa tai Gino'sissa. Mutta eipä se juuri haittaakaan, sillä tärkeintä on ruoka, ruoka ja ruoka.

Bourdain ei juuri säästele sanan säiläänsä ja välillä tätä lukiessa ihan hengästyi ja mietti, että olenko minä syönyt tänään jotain pulssia kohottavaa. Meno on nimittäin melkoinen. Toisaalta Bourdain osaa myös pysähtyä kertomaan tietyllä hartaudella upeimmista ruokakokemuksistaan, joiden aikana haaveilee omista ruokarakkauksistaan ja kaipailee uusia makuelämyksiä.

Kirjan sivuilla esitellään kirjava kavalkadi melkoisia persoonia. On ecuadorilaisia tiskaajia, reippaita kondiittoreita, känsäkäsisiä isoja grillareita ja kieroja apulaiskeittiömestareita. On kirjoittamattomia sääntöjä, lakeja joiden mukaan keittiön puolella toimitaan. Nopeat syövät hitaat ja niin pois päin.

Toisinaan koristellaan annoksia persiljasilpussa ja haaveillaan tatin-tortusta. Ja toisinaan kerrotaan, miksi brunsseilla ei välttämättä kannattaisi käydä ja miksi viikonloppuisin ei kannata tilata kalaa. Ravintolamaailma ei ole mikään paikka herkälle haaveilijalle ja minä tuskin selviäisin hikisessä ison ravintolan keittiössä kovin kauaa. Toisaalta olen täysin tyytyväinen siihen, että saan näperrellä leivonnaisia omassa keittiössäni ja että aina välillä pääsen nauttimaan jonkun muun huolella valmistamasta ateriasta johonkin kivaan ravintolaan.

Suosittelen Bourdainin ystäville, ruokaa rakastaville muttei paikoin karskia kieltä kavahtaville. En suosittele luettavaksi, kun olet todella nälkäinen.

ps. Jos joku haluaa kustantaa minut Les Hallesiin syömään, lupaan kirjoittaa hienon raportin. Sähköpostiosoite löytyy tuosta sivupalkista.

pps. Bourdain on myös kirjoittanut kaksi keittiöympäristöön sijoittuvaa rikosromaania, mistäköhän niitä haalisi?

Luettu osana So American-haasteen Modern Men Writers-kategoriaa.

Anthony Bourdain: Kitchen Confidential - Mestarikokin tunnustuksia (Kitchen Confidential - Adventures in the Culinar Underbelly, 2000)
Otava, 2001 / Seven-pokkari, 2009. 317 s.
Suomentanut: Leena Nivala.
Kannen kuva: Courtney Winston.

14 kommenttia:

  1. Minä olen koukussa ruokakirjoihin. Luen niitä nauttien kuin sisustuslehtiä;-)

    Odotan jotain outoa aikaa, jossa ehdin kokeilemaan paljon uusia reseptejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, nimenomaan nauttienhan näitä pittää lukea :) Uusien reseptien kokeiluaika kyllä kelpaisi tännekin, ja aika jolloin saisi nuo irtoreseptit liimailtua asianmukaiseen vihkoonsa.

      Poista
  2. Minullakin on tämä kirja lainassa mummolasta, mies on vain varannut itselleen ensimmäisen lukuvuoron, kun en kuulemma kuitenkaan osaa pitää suutani kiinni. :D Innolla odottelen, että pääsen lukemaan, harmi vain että itsellä tuntuu olevan aina nälkä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, meillä mies tosiaan luki tämän ensin ja pisti minut lukemaan muutamia valikoituja kohtia saman tien. "Juoni" tosin on niin poukkoileva, että tätä olisi aika hankala spoilata kun tuo lopputulos on kuitenkin tiedossa. ;)

      Lukemisesta selviää hengissä, jos ei ole ainakaan sellainen apuakuolenjosensaajotain-nälkä, perusnälällä tämä on vain pientä kidutusta.

      Poista
  3. Kansa vaatii vinkkiä kuvassa näkyvän herkun reseptiin!

    Voihan ruokakirjat... Kuola valuu jo ajatuksesta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, pyyntöösi vastataan:


      Paprikamousse

      Aineet

      • 100 g pilkottua paprikaa (noin 1 paprika)
      • 200 g kermajuustoa (double cream cheese)
      • 50 ml vispikermaa
      • 50 g mascarpone
      • 1 rkl oliiviöljyä
      • suola, pippuri, valkosipuli, sitruunamehu

      Ohjeet

      1. Ruskista paprikat oliiviöljyssä. Soseuta tehosekoittimessa / sauvasekoittimella juuston, mascarponen ja mausteiden kanssa.
      2. Siivilöi siivilän läpi ja lisää vispikerma. Mausta maun mukaan ja kaada ISI Whippiin. Kierrä ISI cream charger ja sekoita voimakkaasti.
      3. Säilytä kylmässä ennen tarjoilua.

      Tuo ISI cream charger on siis sellainen mystinen masiina, joka vaahdottaa asioita ilokaasun avulla. Luulen, että aika samankaltaisen tuloksen saisi sauvasekoittimella ja sähkövatkaimella. :)

      Ruokakirjat on kyllä ihania ja vaarallisia!

      Poista
  4. En tiennyt tämän kirjan olemassaolosta, mutta nyt kiinnostuin siitä oitis koska Anthony Bourdain on omalla tavallaan ihana. <3 Ja nuo Bourdainin rikosromaanit kuulostaisivat myös varsin kiinnostavilta.

    Minäkin rakastan ruokakirjoja ja -ohjelmia. Suurin suosikkini on Jamie Oliver. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, näitä Bourdainin ruokakirjoja on itse asiassa aika monta, toinen suomennettu on Kobraa lautasella. Ja on niitä sie vielä ainakin kaksi muuta.

      Jamie on kyllä ihana ja hänellä on yksi maailman parhaista piirakkapohjaohjeista!

      Poista
  5. Minä en hirveästi ruokakirjoista tai ruokaohjelmista innostu, mutta Anthony Bourdainia ei voi vastustaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, minulla on nyt joku himo lukea ruoanlaitosta, en tiedä miksi. Bourdain on kyllä sympaattinen. :)

      Poista
  6. Tämä kirja on jäänyt mieleen! Kieli ja meno oli paikoitellen aika ronskia, mutta oli silti kiinnostavaa päästä tutustumaan huippuravintoloiden kulisseihin. Toivottavasti meno ei ole ihan joka ravintolan keittiössä yhtä hurjaa..

    Seurasitko muuten FST:ltä tanskalaisia kokkiveljeksiä? Älyttömän hauska ohjelma. Harmi vaan, että loppui jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempeästi hullu, nimenomaan ronskia ja tosiaan jotenkin väkivaltaista! Mutta kyllä minä toivoisin ettei ihan joka ravintolassa noin.. Ja ehkä se vähän riippuu siitäkin onko ravintolassa se 20 vai 200 istumapaikkaa.

      Ja en seurannut, kuulostaapa hauskalta! Katson telkkaria tosi vähän ja paljon hyvää menee varmasti, harmi kyllä, sivu suun.

      Poista
  7. Olen lukenut tämän aikoinaan, mutta en niin kovin kiinnostunut ole ruuanlaitosta, syömisestä kyllä :-) joten minulle jäi tästä kirjasta päällimmäisenä mieleen hurja meno ravintoloiden keittiöissä. Tahti, nopeus, tarkkuus, hierarkia, pitkät työpäivät...huh. Aloin tajuta, millaista kokin työ voi olla. Ja oma työ - turvassa toimistopöydän ääressä - alkoi tuntua erittäin siedettävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, minäkin olen enemmän jälkiruokakokki (joita kirjassa lähinnä paheksutaan ;). Meillä mies hoitaa yleensä ruoanlaiton ja olen oikein halukas ruokailija kyllä.

      Tämä kirja tosiaan antaa aika hurjan mutta varmasti ainakin osittain totuudenmukaisen (tai yhden version) kokin työstä. Taidan pitäytyä tässä pienille piirille kokkailussa minäkin..!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...