torstai 9. lokakuuta 2014

Lavalta: Tarinateatteri Foxtrott (Teatterimuseo)

Kuva: Foxtrott

Keskiviikkoilta tarjosi erityisherkkua, teatteriseurana oli nimittäin tänään äiti. Äiti ehdotti katsottavaksi tarinateatteri Foxtrottin Runoja ja tarinoita -iltaa Teatterimuseolla ja sinnehän sitten mentiin. Sattumoisin kyseessä oli kaiken lisäksi syksyn ensimmäinen esitysilta.

Tarinateatteri oli allekirjoittaneelle tuttu terminä muttei käytännössä. Oli siis senkin puolesta kiinnostavaa päästä katsomoon kokemaan jotain uutta. Tarinateatterin menetelmässä katsojat kertovat tarinoita ja ohjaaja dramaturgisoi sen näyttelijöiden improvisoidessa ohjeiden mukaan. Perinteistä improvisaatioteatteria tarinateatteri ei kuitenkaan ole.

Syksyn illoissa on näyttelijöiden suhteen vaihteleva kokoonpano, mutta keskiviikkona lavalla nähtiin Pirre Toikkanen, Sinikka Lumiluoto, Eero Aho ja Anu Myllyniemi. Ohjaajana toimii (koko syksyn) Päivi Rahmel ja muusikkona kuultiin Tuomas Hannikaista. Esitysten lähtökohtana on Sussa Lavosen esitykseen tekemä runo, joka tällä kertaa oli Arkkienkeli Mikaelin aika.

Esityksessä aloitettiin varovasti, puhuttiin suhteesta runoihin ja niiden kohtaamisesta. Yleisö pääsee kertomaan omia muistojaan, lavalla nähdään muun muassa isoäidin lausuma jouluruno ja teini-ikäisen sydänverellä kirjoittamat englanninkieliset riimittelyt. Näyttelijät luovat katsojien ajatuksista hetkiä ja tilannekuvia, suurella sydämellä. Koko nelikko on todella läsnä ja yleisössä nauretaan, mutta myös herkistytään. Edit: Oma suosikkini lavalla oli ehdottomasti Uuno Kailaan Kootut teokset, joka pyysi oppilaita ja opettajia tanssiin.

Osallistava teatteri ei ole se suomalaisen teatterin yleisin muoto, eturiviä vältellään ja esitykseen osallistuminen saa monelle aikaan ahdistusta. Tarinateatterissa muoto on hieman erilainen ja ehkä katsomoonkin hakeutuu erilaista kokijaa, sillä tarinoita jaettiin varsin avoimesti ja päästiinpä siinä kipeinkiin asioihin. Vaivaannuttavuus kuitenkin puuttui, vaikka välillä katsomossa jännitettiinkin että kehtaanko minä nyt avata suuni. 

Tekniikkana tässä tarinateatteri-illassa käytettiin erilaisia tyylejä, oli tarinallisempia kohtauksia ja toisaalta myös esimerkiksi liikkuvia patsaita tai jonkinlaisia tunnetiloja. Näyttelijät taipuivat moneen ja kiitokset täytyy antaa myös monipuoliselle muusikolle, joka loi hetkiin hienoja äänimaisemia. Ohjaaja johdattelee yleisöä ystävällisesti, antaa ideoita ja toisaalta myös aikaa.

Foxtrottin runo-ja tarinailta oli kaiken kaikkiaan lempeä kokemus. Tunnelma on lämminhenkinen, olo on rentoutunut. Esiintyjätkin vaikuttavat tyytyväisiltä ensimmäisen runoillan jälkeen. Tämä oli hyvä. Menkää tekin.

Foxtrottin iltoja on tänä syksynä joka toinen keskiviikko joulukuun alkuun asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...