Tällä välilehdellä julkaistaan Bookish Fellowship -joukkueen maagisessa kesäkisassa kesällä 2025 kirjoittamat runot.
***
Hannan runot
Katrin runot
1.
Valojen ja varjojen leikki jalalla
Suojassa kuumalta
Tunnelmointi siitä että
Jonain päivänä taas on viileämpää
Onneksi on kirjat
Kylmää vettä ja jäätelöä
Vaatimukset vähäisiä
Eikä kiire oikein minnekään
---
2.
Taideteoksia seinillä
musiikin pauhu korvissa ja sydämessä
Siveltimen vedot
Ripustusten järjestys
Muistutus siitä miten paljon
taidetta voi rakastaa
---
3.
Pienet tassut
Tapittavat silmät
Ihmisen paras ystävä
Eikä suotta ollenkaan
Näen niitä päivittäin
Kaipaan omaa
Ehkä jonain päivänä
Joku tassuttelee luokseni
---
4.
Kuinka maailma avautuukaan
Uusien kielien myötä
Tarinat, tieto, ystävät
Mikä kaikki on mahdollista
Kun maailma ei rajoitu vain yhteen
Kun ei kuitenkaan unohdettaisi omaamme
---
5.
Lautta jotain vihreää
Enkä aluksi edes ymmärrä mitä
Olenhan nähnyt vain läheltä
Vain pienissä määrin
Mutta korkealta näkee kauemmas
Saa laajemman perspektiivin
Ja kuinka minua pelottaakaan
Itämeremme puolesta
---
6.
Tässä kesässä on jotain kaihoisaa
Surumielistä
Jotain mistä en oikein saa otetta
Tuntuu kuin elettäisiin
Jonkin aikakauden loppua
Eikö tulevasta ole vielä tietoa
---
7.
Kuinka monta reseptiä ehdit kokeilla kesäkisaan
Kuinka monta dokumenttia ehdit katsoa saamatta listaa valmiiksi
Laskemme suorituksia vain kun ne tulevat maaliin
Entäs ne, joita on kuitenkin yritetty?
Millainen painoarvo on sillä, että on lähtenyt mukaan,
Ylittänyt itsensä, yrittänyt?
---
8.
Voisin koostaa runon kirjojen nimistä
Tai lauseista joilla niitä kuvaillaan kansissa
Voisin koostaa runon lehtileikkeiden sanoista
Saamistani tekstiviesteistä
Tai typeristä klikkiotsikoista
Mutta yritän kirjoittaa sydämestä
Paljastamatta kuitenkaan liikaa
---
9.
Kun teknologiaan perehtynyt ystäväni sanoo
Tekoälyseikkailunsa päättyneen parin kuukauden jälkeen
Tajuan, että olemme liian syvällä
Enkä tiedä, pääsemmekö sieltä enää ulos
Halajan takaisin 2000-luvun alkuun
Mp3-soittimiin ja meseen
Siihen kun teknologia oli hauska lisä ja viihdyke
Ei kaiken sanelija ja yllä leijuva uhka
---
10.
Tiedän ettei ajassa voi mennä taaksepäin
Mutta se on oikeastaan valhe
Sillä palaan mielessäni menneeseen usein
Mikä kaikki olisi voinut olla toisin
Ja miltä kaikki näyttäisi nyt
Jos polut olisivat vieneet eri suuntiin
---
11.
Yksi on hauska ja tunteellinen
Kulttuuriin perehtynyt
Sydän avoinna
Ja aina auttamassa
Yksi on viisas ja herkkä
Lukee enemmän kuin moni
Kuulostelee ympäristöä
Ja uppoutuu lempiaiheisiinsa
Yksi on huolehtiva
Lähimmäisiään rakastava
Pilke silmäkulmassa
Eikä kieltäydy teekupista
Voit kuvitella kuka on kuka
Mikä kuvaa ketäkin
Mutta totuus on
että taitavat olla samasta puusta
---
12.
Iltataivas punertaa ja värit syvenevät
Pääskyt lentävät edestakaisin
Niillä taitaa olla pesä lähellä
Ilmassa tuoksuu muutos
Pieni lupaus syksystä
---
13.
En minä näihin runoihin sydäntäni avaa
En kerro niitä ajatuksia ja sanoja
Jotka leikkivät mielessäni toistuvasti
Ne sanat jätän toiseen kohtaan
Annan teille pintaraapaisun
Siitä poljennosta jonka mukaan elän
---
14.
Jos elämä olisi elokuvaa
Mitä ohjeita yleisö huutaisi
Mikä olisi se käsky
Jonka mukaan pitäisi tanssia
Mikä olisi se neuvo
Jonka myötä pidettäisiin huolta
Minun elämäni yleisö on ollut hetken hiljaa
Antakaa kuulua niitä huutoja
---
15.
Hiljaisuuden kuulee
Vain sammuttamalla laitteet
Vain pysähtymällä
Vain malttamalla tylsistyä
Ja huomaamalla
Mitä sen kaiken alta nousee
---
16.
Valli- ei kun juoksuhautoja
Satoja hyttysiä
Hikistä hölkkää
Hobitit ovat lähteneet suunnistamaan
Apuna kartta ja kompassi
Ja toisensa
---
17.
Pihapiirin linnut
Varikset ja pääskyt
Pystyvät elämään sulassa sovussa
Kuusten ja vaahteroiden lomassa
Miksemme mekin
Miksi käännämme katseemme niin helposti
Emme tervehdi tai auta
Miten muuttaa tapakulttuuri
Että yksin minä vain täällä elän
---
18.
Kaksi vaihtoehtoa
Kaksi elämää
Miten ihmeessä niistä pitäisi valita
Ja oikeasti vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi
Elämiä lukemattomia
Ja sen oman suunnan löytäminen mahdollisuuksien runsaudensarvesta
Tuntuu sietämättömän hankalalta
Ja etuoikeutetulta
Kunhan vain osaisin valita edes jonkun
Tätä ikuista välitilaa ei kestä
---
19.
Pahoinvointiepidemia vyöryy yllemme niin
Ettei omilla kotikaduilla enää uskalla kävellä
Ilman että joku on puhelimen päässä varmistamassa
Että olen päässyt perille
Enkä syytä niitä joiden pahoivoinnille ei ole muuta sijaa kuin kadut ja niillä kohdattavat pelot
Vaan niitä jotka yksi kerrallaan meidät hylkäsi
Ylimääräisinä kuluerinä
---
20.
lähimmäisenrakkaus, where are you?
Se vaatii rohkeutta
Haavoittuvuutta
Päättäväisyyttä
Vastakarvaan silittämistä
Uskoa itseensä
Olla auki maailmalle taas
Rakastaa ja huolehtia
Kun muut haluaisivat vain myrskytä
Keskittyä itseensä
Rakentaa rajoja ja muureja
Ja kaikki me kuitenkin kaipaamme
Sitä, että joku pysäyttää ja pitää huolta
Välittää välittämättä siitä
Mitä pystymme antamaan takaisin
---
21.
Millaista pullopostia lähettäisin
Jos tietäisin sen päätyvän oikealle ihmiselle
Mikä olisi se viesti
Jonka haluaisin luettavan monta kertaa
Ehkä jotain toivosta
Lähimmäisenrakkaudesta
Siitä, että pitäisimme huolta
Itsestämme mutta ennen kaikkea muista
Yksilöllisyyden ylistämisen aika on ohi
Alkaa olla aika avata katse
Hieman avarammalle
---
22.
Illat hämärtyvät jo aiemmin
Ja öisin hieman paleltaa
Uni painaa silmiä pidempään aamuisin
Tee maistuu taas ihanalta
Ja odotan jo villapaitoihin käpertymistä
Minne tahansa johdat, sua seuraan
Tervetuloa syksy
---
23.
dear reader
sorry that you had to wait for a while
i needed a bit more time
to dive into these fragments of life
dear reader
i hope you have a pleasant time diving yourself
let’s be grateful we have words and poetry and libraries
to make us feel and connect
dear reader
please be safe and well
---
24.
Aika tuntuu kuluvan oudosti
Välillä niin että olen tietoinen joka sekunnista
Välillä tehden hyppäyksiä niin etten tiedä mitä välissä tapahtui
Mihin katosi päivät, viikot, kuukaudet
Ja kenelle asiasta voisi lähettää palautetta
---
25.
Aikansa kutakin
Totesin ja jatkoin matkaa
Keveämmin askelin
Taakkani kantaneena maaliin asti
Aikansa kutakin
Ja sillä ajalla oli tärkeä opetus
Rajoista ja omista valinnoista
Siitä mihin haluaisin ryhtyä seuraavaksi
Aikansa kutakin
Totesin ja jatkoin matkaa
Huokaisten helpotuksesta
Että se oli nyt ohi
***
Miran runot
päivystys
pretty girls walk like
mutta kun lasken kolmeen
it is on, on parempi juosta
paitsi jos olet valmis
ja kävelet kuin minä
---
kiitos kesästä
kuulostaa niin mitättömältä
kun on viikkoja
saanut joka päivä jakaa
ja nojata
---
mitä jos sanon sen väärin
mitä jos aiheutan
peruuttamatonta vahinkoa
valvottuja öitä
itsetunnon romahduksen
laajenevan epäluottamuksen
joka säreilee eikä hellitä
ennen kuin railot ulottuvat
kilometrien päähän
mutta jos en sano
ja railot päätyvätkin
täysin korvaamattomaan
---
radikaali
kun vaihtoehtoja on
muttei yhtään selkeää
sydän ei sisäistä yhtäkään
helppo huudella hyväksyntää
uskomatta siihen itsekään
---
heinäkuu
aika tuntuu hidastuneen
lämpö väreilee asvaltissa jo aamuvarhaisella
värit kallistuvat keskikesään
ja haikeus puristaa sydäntäni nyrkissään
koska odotus on päättynyt
ei ole mitään tehtävää
ja se vie minulta aina aikansa
asettua ohikiitävään
---
toinen hyvä päivä
missä antaa itsensä levätä
kun kaikki -
ylitsevuotava ilo
ymmyrkäinen onni
kimmellys ja säihke
valo tunnelin päästä -
peruttu
---
lapsi katsoo minua
tunnistaa
ei äiti, vaan
toistaa perässä, ei nimeäni
vaan sen nimen
jolla sinä minua kutsuit
värit syventyvät
kuva tarkentuu
pienet kädet kurkottavat halaukseen
eikä se voi olla
kuin yhteys maailmojen yli
---
fools who dream
villi unelmointi kuulostaa
teoriassa niin helpolta
mutta vaatii tosiasiassa
viikkojen uppoutumista
hylkiöihin, kujeisiin ja narreihin
---
voima
minussa on kummallinen taito
tarttua sanoihin ja niiden järjestyksiin
kuulla mielessäni painotukset ja rytmit
vuosien päästäkin
toisten äänet ovat sielussani musiikkia,
joka soi loputtomasti
välittämättä vähääkään siitä, kuinka kauan
edellisestä kerrasta on
kaikki versiot itsestäni
kuuntelevat kuinka toistan niitä sanoja
lyriikoita, vuorosanoja, vitsejä jotka ymmärtää vain jos oli siellä
ja sinkoilen ajassa matkustaen
niin että hengästyttää
---
luulisi jo kaiken olevan sanottu
etenkin kun sanoja on kulkenut
kaiken aikaa myös
näkymättömillä aalloilla
kuinka tasapuolista,
aika ainutlaatuista,
että raivostutat, mutta
haluan tietää
kaiken sinusta
---
perääntymisten aikana
ei pelätä, ei pelota,
älä ala nyt stressata
iske kämmenet maahan,
ota siitä vauhtia
---
been saying yes instead of no,
ja miten paljon
siitä on seurannut
ihan silkkaa rakkautta
---
olin oppinut paljon
naisenkaarista
mesenaateista
julkkisjuoruista
laulujen teosta
tiedän, kuka myy kirjoja,
mutten muista miksi
muutuin mustekalaksi,
ja kaikelle olikin aikansa
---
stingray
muistan kuinka sain välittää viestin
selkärangattomuudesta
hengitin voimaa ja
pidin ääneni tasaisena
vaikka sisälläni hyrisi ja myllersi
ja kerrankin tunsin
kuinka joku on valinnut olla
mun puolella
---
ja missä kuljen milloinkin
mietin nyt, silloinkin
että olisitpa täällä, tulisitpa vielä
hakisitpa kotoa, vaikket edes tiedä
kertoisitpa mulle kaiken ohimenneen
kaipauksen ja kuinka
halusit mun viereen
mutta kenelle lauluni teen
en oo
en mee
---
kolmas viikko ja vuoristoradan mutkat
alkavat suoristua
mäkiä vielä riittää jokaiseen suuntaan,
mutta välit kasvavat ja vauhti tasaantuu
välillä unohdan jopa ajatella
ettei minusta olisi tähän
---
minkä aukon jätit
ja jäljet peilikuvaani
joka muistuttaa
päivä päivältä
enemmän kaikesta yhteisestä
---
elokuu
ensimmäiset jännittävät ja väsyttävät,
vievät voimia
ihan uniikilla tavalla
kunnes oppii rytmin jolla
aallot iskevät rantaan
ja sitten siitäkin voi poiketa
ilman että kaikki romahtaa
---
miten ihanaa on
tuntea itsensä niin hyvin
että osaa luottaa kun sisin sanoo ei
ja välttyä siten altistumasta
typeryydelle
yhtään enempää kuin pakko on
---
wonderland
jos olisi jo hämärää
en istuisi tässä kirjoittamassa
vaan kulkisin taas pitkin katuja
etsimässä ihmemaata
olkoon syy mikä vain,
sitä ei löydä
ennen kuin kultaiset lehdet
alkavat putoilla
---
kaikki säätilat samaan aikaan
kuuluvat vain tähän paikkaan
ja luovuuteni alkaa olla kuihtumassa
kun sää siirtyy aiheisiin mukaan
---
tekeekö mikään asia kodista kotia
sillä tavalla kuin valo tekee
iltapäivän kultaiset sävyt
minun tavaroillani
ja yhtäkkiä sydämeni on täynnä
ja valon kulta valuu päälaelta
varpaisiin asti
---
täydellinen viimeinen tapaaminen
ja rakastavimmat viimeiset sanat
käärit minut rakkauteen
jollaista ei muualta löydä
koska se ei koskaan lopu
onneksi viimeisenä menit sinä,
jonka tunsin parhaiten,
ja joka aina halusi minulle
pelkästään hyvää
---
sydäntä lämmitti
kuulla kiukun pilkahdukset
rivien välissä
on aikakin
etten minä ole se ainoa
pauhaava
---
minun juhlissani saa itkeä
ja itketäänkin aina
ei tarvitse olla reipas
eikä pitää sisällään mitään
on tilaa kaikenlaiselle
jokaiselle ihmeelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.