Tällä välilehdellä julkaistaan Bookish Fellowship -joukkueen maagisessa kesäkisassa kesällä 2025 kirjoittamat runot.
***
Miran runot
päivystys
pretty girls walk like
mutta kun lasken kolmeen
it is on, on parempi juosta
paitsi jos olet valmis
ja kävelet kuin minä
---
kiitos kesästä
kuulostaa niin mitättömältä
kun on viikkoja
saanut joka päivä jakaa
ja nojata
---
mitä jos sanon sen väärin
mitä jos aiheutan
peruuttamatonta vahinkoa
valvottuja öitä
itsetunnon romahduksen
laajenevan epäluottamuksen
joka säreilee eikä hellitä
ennen kuin railot ulottuvat
kilometrien päähän
mutta jos en sano
ja railot päätyvätkin
täysin korvaamattomaan
---
radikaali
kun vaihtoehtoja on
muttei yhtään selkeää
sydän ei sisäistä yhtäkään
helppo huudella hyväksyntää
uskomatta siihen itsekään
---
heinäkuu
aika tuntuu hidastuneen
lämpö väreilee asvaltissa jo aamuvarhaisella
värit kallistuvat keskikesään
ja haikeus puristaa sydäntäni nyrkissään
koska odotus on päättynyt
ei ole mitään tehtävää
ja se vie minulta aina aikansa
asettua ohikiitävään
---
toinen hyvä päivä
missä antaa itsensä levätä
kun kaikki -
ylitsevuotava ilo
ymmyrkäinen onni
kimmellys ja säihke
valo tunnelin päästä -
peruttu
---
lapsi katsoo minua
tunnistaa
ei äiti, vaan
toistaa perässä, ei nimeäni
vaan sen nimen
jolla sinä minua kutsuit
värit syventyvät
kuva tarkentuu
pienet kädet kurkottavat halaukseen
eikä se voi olla
kuin yhteys maailmojen yli
---
fools who dream
villi unelmointi kuulostaa
teoriassa niin helpolta
mutta vaatii tosiasiassa
viikkojen uppoutumista
hylkiöihin, kujeisiin ja narreihin
---
voima
minussa on kummallinen taito
tarttua sanoihin ja niiden järjestyksiin
kuulla mielessäni painotukset ja rytmit
vuosien päästäkin
toisten äänet ovat sielussani musiikkia,
joka soi loputtomasti
välittämättä vähääkään siitä, kuinka kauan
edellisestä kerrasta on
kaikki versiot itsestäni
kuuntelevat kuinka toistan niitä sanoja
lyriikoita, vuorosanoja, vitsejä jotka ymmärtää vain jos oli siellä
ja sinkoilen ajassa matkustaen
niin että hengästyttää
---
luulisi jo kaiken olevan sanottu
etenkin kun sanoja on kulkenut
kaiken aikaa myös
näkymättömillä aalloilla
kuinka tasapuolista,
aika ainutlaatuista,
että raivostutat, mutta
haluan tietää
kaiken sinusta
---
perääntymisten aikana
ei pelätä, ei pelota,
älä ala nyt stressata
iske kämmenet maahan,
ota siitä vauhtia
---
been saying yes instead of no,
ja miten paljon
siitä on seurannut
ihan silkkaa rakkautta
---
olin oppinut paljon
naisenkaarista
mesenaateista
julkkisjuoruista
laulujen teosta
tiedän, kuka myy kirjoja,
mutten muista miksi
muutuin mustekalaksi,
ja kaikelle olikin aikansa
---
stingray
muistan kuinka sain välittää viestin
selkärangattomuudesta
hengitin voimaa ja
pidin ääneni tasaisena
vaikka sisälläni hyrisi ja myllersi
ja kerrankin tunsin
kuinka joku on valinnut olla
mun puolella
---
ja missä kuljen milloinkin
mietin nyt, silloinkin
että olisitpa täällä, tulisitpa vielä
hakisitpa kotoa, vaikket edes tiedä
kertoisitpa mulle kaiken ohimenneen
kaipauksen ja kuinka
halusit mun viereen
mutta kenelle lauluni teen
en oo
en mee
---
kolmas viikko ja vuoristoradan mutkat
alkavat suoristua
mäkiä vielä riittää jokaiseen suuntaan,
mutta välit kasvavat ja vauhti tasaantuu
välillä unohdan jopa ajatella
ettei minusta olisi tähän
---
minkä aukon jätit
ja jäljet peilikuvaani
joka muistuttaa
päivä päivältä
enemmän kaikesta yhteisestä
---
elokuu
ensimmäiset jännittävät ja väsyttävät,
vievät voimia
ihan uniikilla tavalla
kunnes oppii rytmin jolla
aallot iskevät rantaan
ja sitten siitäkin voi poiketa
ilman että kaikki romahtaa
---
miten ihanaa on
tuntea itsensä niin hyvin
että osaa luottaa kun sisin sanoo ei
ja välttyä siten altistumasta
typeryydelle
yhtään enempää kuin pakko on
---
wonderland
jos olisi jo hämärää
en istuisi tässä kirjoittamassa
vaan kulkisin taas pitkin katuja
etsimässä ihmemaata
olkoon syy mikä vain,
sitä ei löydä
ennen kuin kultaiset lehdet
alkavat putoilla
---
kaikki säätilat samaan aikaan
kuuluvat vain tähän paikkaan
ja luovuuteni alkaa olla kuihtumassa
kun sää siirtyy aiheisiin mukaan
---
tekeekö mikään asia kodista kotia
sillä tavalla kuin valo tekee
iltapäivän kultaiset sävyt
minun tavaroillani
ja yhtäkkiä sydämeni on täynnä
ja valon kulta valuu päälaelta
varpaisiin asti
---
täydellinen viimeinen tapaaminen
ja rakastavimmat viimeiset sanat
käärit minut rakkauteen
jollaista ei muualta löydä
koska se ei koskaan lopu
onneksi viimeisenä menit sinä,
jonka tunsin parhaiten,
ja joka aina halusi minulle
pelkästään hyvää
---
sydäntä lämmitti
kuulla kiukun pilkahdukset
rivien välissä
on aikakin
etten minä ole se ainoa
pauhaava
---
minun juhlissani saa itkeä
ja itketäänkin aina
ei tarvitse olla reipas
eikä pitää sisällään mitään
on tilaa kaikenlaiselle
jokaiselle ihmeelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.