tiistai 24. toukokuuta 2016

Lavalta: Suomi 2016 (Q-teatterin Nuorten Teatteri)


Loppukevät on selvästi taitavien nuorten näkemisen kulta-aikaa. Q-teatterin Nuorten Teatterin musikaaliprojekti Suomi 2016 pyörii tällä hetkellä täyttä höyryä Puoli-Q:n tiloissa. Trendikkäästi nykymaailman menoa tölvivä ja analysoiva esitys tuo lavalle joukon lahjakkaita esiintyjiä, kiinnostavia ajatuksia ja aimo annoksen huolta.

Musikaali vie katsojat syvälle brändäysmeiningin ytimeen. Millainen brändi luodaan Suomi Raamattu 2016 –konseptilla ja miten tähän liittyvät aseita kanniskeleva Donald-ankka, työryhmän käyttöön valjastettu teinipoppari, joukko jatko-opintojaan ja valintamahdollisuuksia pohdiskelevia nuoria ja laumallinen metsän eläimiä? Kannattaako lähteä lautalla Tallinnaan, odottaako rajojen ulkopuolella parempi tulevaisuus? Kuka on kenen alueella ja miten häätää ei-toivotut vieraat pois? Vihaisia viestejä liimataan seinään, kumiveneitä pumpataan ja kahvia keitetään, mutta oikeiden ratkaisujen löytäminen ei ole aivan niin helppoa kuin henkilöt tahoillaan ehkä ajattelevat.

Olin alun perin menossa katsomaan esitystä itsekseni, mutta onnekkaana sattumana sain äidin mukaani katsomoon. Molemmat pidimme kovasti ja suosikkikohdatkin olivat pitkälti samoja. Puoliajalla piti kyllä vetää hieman henkeä kadun puolella, sillä ensimmäinen osio sisältää niin paljon näkökulmia ja henkilöhahmoja että ihan hengästyy. Toisaalta kaaos sopii esityksen tunnelmaan. Toisella puoliajalla meno hieman rauhoittuu tai ehkä seuraaminen helpottuu, kun hahmot ovat jo tuttuja. Lopussa maltetaan jopa hienosti hiljentyä ja loppukohtaus vaikuttaa, aina ei tarvitse sanoittaa, pieniä me lopulta olemme täällä maailmankaikkeuden laidalla.

Itse näyttelijäsuorituksista en nyt nosta esiin erikseen ainuttakaan, sillä kaikki tekevät hyvää työtä. repliikit ja roolit on otettu napakasti haltuun. Hienointa esityksessä ovat lopulta spottivalon loisteessa esitetyt monologipätkät. Ne ovat rauhallisia hetkiä kaiken kohinan keskellä ja sisällöltään purevia. Niissä nuorten huolet ja ajatukset kuuluvat kirkkaimmillaan, herättävät huomaamaan että nykyajan nuorilla taitaa olla paljon enemmän yhteiskunnallista huolta kuin itsellä aikanaan. 

Q-teatterin nuoret ovat tehneet oivallista työtä Jaana Taskisen ja Anni Tanin ohjauksessa. Musikaali soi hienosti eivätkä biisit ole niitä helpoimpia, sävellyksistä ja sovituksista on kiittäminen Jani Orbinskia, aihetta on käsitelty monipuolisesti ja rohkeasti ja tekemisen ilo välittyy. Esityksestä ei aiheen puolesta jäänyt varsinaisesti hyvä mieli, ajatteleva pikemminkin, mutta taitavia nuoria muistellessa alkaa hymyilyttää. Huikeita tyyppejä, toivottavasti jatkavat tämän lajin parissa ja samalla vähän ravistelevat katsomossa istujia.


Esityksen ehtii nähdä vielä tällä viikolla, menkäähän.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Andrew Hodges: Alan Turing: The Enigma


Andrew Hodgesin Alan Turing: The Enigma (Audible, 2012) kestää äänikirjana 30 tuntia ja 44 minuuttia. Guardian on listannut sen yhdeksi 50 tärkeimmästä kirjasta kautta aikojen. Minä puolestani huomasin jatkuvasti ajaessani, että en ole useampaan minuuttiin ollut lainkaan selvillä siitä mitä tapahtuu.

Kuten teoksen nimestä voi päätellä kertoo se Alan Turingista ja kuten kestosta voi päätellä Hodges tekee sen hyvin perinpohjaisesti. Totta puhuen en ole kyllä aivan varma kertooko tämä teos ihan hirvittävästi Turingista, sillä todella pitkät pätkät puhellaan myös koodinpurkamisen kehityksestä sota-aikaan, Turingin koneen teoriasta ja milloin mistäkin politiikasta. Alan Turingista muistan tässä kuukausi kuuntelemisen jälkeen seuraavat asiat:

1) Kouluaikaan hänellä oli ihastus nimeltä Christopher, joka kuoli, ja jolle jokin kellotorni oli todella tärkeä paikka
2) Turing oli kova juoksemaan
3) Turing melkein meni naimisiin, mutta ei sitten mennytkään
4) Elämänsä loppuvaiheissa Turingin nimi vedettiin lokaan ikävän nuoreen mieheen liittyvän skandaalin vuoksi
5) Turing kuoli

Nyt tästä ei sitten pidä ymmärtää, että en olisi ollut kiinnostunut Turingista ja elämästään, kyllä olin. Ihan kaikesta ei voi kyllä Hodgesiakaan syyttää, sillä lukija Gordon Griffinillä on sellainen ääni että en osaa keskittyä siihen ja toiseksi hänen valitsemansa ääni nuorelle Turingille oli rasittavan vinkuva.

Silloin kun pystyin keskittymään kuunteluun kirja oli kyllä kiinnostava, veikkaan silti että olisin saanut siitä enemmän irti perinteisenä paperiversiona. No, olipahan kuunneltavaa työmatkoilla tammikuusta huhtikuuhun.

Andrew Hodges: Alan Turing: The Enigma
Audible, 2012. Painettu versio ilmestynyt 1983. 30 h 44 min.
Lukija: Gordon Griffin

torstai 19. toukokuuta 2016

Jonas T. Bengtsson: Submarino


Jonas T. Bengtssonin Submarino (Like, 2015) päätyi tutkaani viime vuoden Helsinki Litin myötä, mutta kirjastosta onnistuin nappaamaan sen vasta tänä keväänä. Takakantta sen kummemmin lukematta luulin tarttuneeni trilleriin, miten väärässä olinkaan. Kööpenhaminaan kuljettava kirja kulkee kaupungin hämärillä sivukaduilla, piikittää heroiinia suoraan suoneen ja antaa kädessä olevan haavan märkiä itsekseen.

Isoveli salakuljettaa asuntolaansa olutta, nostaa rautaa salilla ja yrittää sopeutua yhteiskuntaan vankilatuomion jälkeen. Tai sopeutua ja sopeutua, kunhan saa olutta, tupakkaa ja olla enimmäkseen rauhassa. Pikkuveli on narkomaani, joka rakastaa maailmassa eniten pientä poikaansa Martinia. Huumeiden ja yksinhuoltajuuden yhdistelmä on kuitenkin arvattavasti hutera. Menneisyyskään ei ollut ruusuinen, varjot lapsuudesta seuraavat molempia veljeksiä. Yritystä kuitenkin on, kumpikin tavoittelee elämäänsä jotain parempaa kuin mihin käteen jaetut kortit todella riittäisivät.

Lukiessa toivoo valonpilkahdusta ja asioiden kääntymistä parempaan suuntaan. Turha sitä on kuitenkin toivoa, tämä teos ei tarjoa lohtua lukijalle saati sitten päähenkilöilleen. Silti on luettava eteenpäin sivu toisensa jälkeen, saatava tietää miten lopussa käy. Kurjuus ja kauheus lisääntyy, mutta sillä ei toisaalta mässäillä ylenmäärin, asiat nyt vain menevät kuin menevät.

Submarino oli vaikuttava ja koukuttava kirja, jota en halua lukea enää koskaan uudelleen.

Jonas T. Bengtsson: Submarino (Submarino, 2007)
Like, 2015. 447 s.
Suomentanut: Päivi Kivelä
Kansi: Tommi Tukiainen

maanantai 16. toukokuuta 2016

Sarah Harris: Closure


Kirjahyllyjä läpikäydessä mies naureskeli muutamalle kirjaston kierrätyshyllyistä poimimilleni teoksille että aionkohan ikinä oikeasti lukea niitä. No, tuumasta toimeen, Sarah Harrisin Closure on majoittunut meillä jo nelisen vuotta joten otin sen ensimmäiseksi käsittelyyn. Höpöinen pokkari oli juuri sitä mitä ajattelinkin ja sen hetkiseen lukufiilikseen nappivalinta.

Anna on ollut lähes koko elämänsä varsinainen heittopussi ajatellen liikaa sitä mitä muut hänestä ajattelevat, ihastunut vääriin miehiin ja tyytynyt kelvollisiin ratkaisuihin. Uusi työ Problem Call -nimisessä radio-ohjelmassa kuitenkin avaa Annan silmät, tai ainakin ohjelmassa vakiovieraana oleva psykologi Sean tekee. Elämän on muututtava ja Annan otettava ohjat käsiinsä, mutta onnistuuko sankarimme pääsemään irti muiden odotusten täyttämisestä? Muuttuuko elämä todella? Ja jos muuttuu, niin muuttuuko se parempaan suuntaan?

Niin, hyvin jännittäviä kysymyksiä ja niihin löytyvät juonesta hyvin arvattavat vastaukset. Oikeastaan teoksessa ei tapahtunut yhtikään mitään mistä olisin yllättynyt ja pariin otteeseen teki mieli antaa Annalle pari litsaria tai edes heittää kirjalla vesilintua kun päätökset olivat niin harvinaisen vatipäisiä.

Silti kirja täytti tarkoituksensa. Lukuhetkellä pää oli yhtä ajatussekamelskaa enkä jaksanut keskittyä mihinkään niin sanotusti järkevään, joten Closure tarjosi hyvän ja älyvapaan pakopaikan. Pään suttuisuuskin helpotti, nyt pystyy taas vähitellen lukemaan muutakin. Ja kaiken lisäksi kirja pääsi nyt takaisin kiertoon, toivottavasti joku ilahtuu siitä.

HelMet-haasteessa olkoon tämä viihteellinen kirja.

Sarah Harris: Closure
Harper Collins, 2000. 419 s.

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lavalta: Nainen olkoon nimesi (Teatteri Tuikkeen ilmaisukoulu)

Juliste: Reeta Kantanen

Jos itsensä naissukupuoleen kuuluvaksi laskee, on varmasti jossain vaiheessa pohtinut naisena olemista ja naiseuteen liittyviä kysymyksiä. Millainen on naisellinen nainen? Onko oikeanlainen nainen, jos ei osaa silittää tai twerkata? Millainen on oikeanlainen äiti? Tai millaiset rinnat pitäisi olla? Näitä ja monia muita kysymyksiä pohtii Teatteri Tuikkeen ilmaisukoulun Hehku-ryhmä näytelmässään Nainen olkoon nimesi.

Devising-menetelmällä eli työryhmälähtöisesti toteutettu esitys heittäytyy naiseuden kimppuun monipuolisesti. Tekotavan perusteella voinee aloittaa, että käsitellyt kysymykset ovat sellaisia, jotka työryhmää ovat askarruttaneet ja se tekee esityksestä aidon ja vilpittömän. Kohtauksissa käsitellään muun muassa ulkonäköpaineita, naiseuden kliseitä, parisuhteita ja tavataanpa lavalla myös häiriintyneen hilpeä joukko kuolleita miehiään ja avioliittojaan muistelevia leskiä. 

Lyhyisiin ja pääsääntöisesti toisistaan erillisiin kohtauksiin jaettu esitysmuoto toimii hyvin. Huumori on paikoin hyvin absurdia ja jopa ronskia, selvästi vain mielikuvitus on ollut työstämisessä rajana. Muutama kohtaus venyi omaan makuuni hieman pitkäksi, mutta kokonaisuus on silti tasapainoinen ja monipuolinen. Olen nähnyt suurinta osaa esiintyjistä lavalla aikaisemminkin ja viimeistään nyt on selvää, että työryhmällä on kykyä hyvään koomiseen ajoitukseen ja rohkeutta heittäytyä esityksen vietäväksi. Toisaalta näyttelijöillä on myös taito heittäytyä tarvittaessa vakavaksi ja koskettaviksi. Oma suosikkikohtaukseni oli ehdottomasti monipuolinen opastus siitä, kuinka yksin liikkuva nainen voi välttää väkisinmiimikoiduksi tulemisen. Nerokasta, oikein nerokasta. 

Lavalla nähdään yksitoista taitavaa ja omanlaistaan naista, kahdentenatoista lenkkinä ketjussa toimii esityksen ohjaaja Nina Rinkinen. Parasta esityksessä oli fiilistellä työryhmän keskinäistä rentoutta ja luottamusta: hyvässä porukassa uskaltaa tehdä ja eläytyä. Työryhmä on suunnitellut yhdessä myös muun muassa puvustuksen ja lavastuksen, koreografiat ja musiikin. Nainen olkoon nimesi tarjosi reilun tunnin verran hyvää viihdettä ja ajattelemisen aihetta. Olkaamme naisina juuri sellaisia kuin haluamme olla ja määritelkäämme naiseutemme siten kuin tahdomme. 

Viimeiseen esitykseen saattaa saada vielä lippuja ja mahdollisia peruutuspaikkoja kannattaa kysyä teatterilta.

Kiitokset Teatteri Tuikkeelle kutsuvieraslipusta esitykseen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...