Lavalta: Homot on perheestä (Teatteri Kantanäky)

Kuva: Teatteri Kantanäky

Sateenkaari vie maahan kabareen

Ennen joulua kiisimme jälleen Turkuun ja ehdimme Bar Suxesiin juuri ajoissa. Alkamassa oli Teatteri Kantanäyn järjestyksessään viides kabaree Homot on perheestä ja tunnelma oli tiivis kuten olla pitääkin. Nimensä mukaisesti esitys käsitteli perheitä ja niiden sisäisiä suhteita tuulettaen samalla pölyjä "perinteisestä" perhekäsityksestä.

Esitys on herkullinen. Se kiidättää lavalle mitä erilaisimpia tilanteita kohtaus toisensa jälkeen. Miltä tuntuu tulla kaapista ulos omalle perheelle? Voiko oman perheensä valita? Mitäs sitten kun oma keho ei tunnu enää omalta? Lyhyempien sketsipätkien lomassa kulkee näppärästi myös useampi jatkuva tarina. Hannu-enon seikkailut kaapistatulon jälkeen, apilaperheen perustaminen ja kovasti Sormusten herran seikkailua muistuttava hiippailu ilahduttavat jokaisella osiollaan.

Viime kerrasta vakuuttuneena osasin jo toki odottaa timanttista menoa, mutta työryhmä onnistui silti yllättämään. Esiintyjien (Kiisu Alén, Neko Koski, Teemu Loikas, Tiina Paananen, Marko Virtanen, Timo Väntsi ja Anna-Kaisa Väänänen) koominen ajoitus on kohdillaan ja yhteistyö pelaa hengästyttävää vauhtia. Työryhmä on myös yhdessä puvustanut esityksen ja siitä on mainittava ihan erikseen, sillä asut ovat upeita ja niitä on todella, todella monta erilaista.

Sketsiviihteen taitamisen lisäksi Kantanäyssä osataan laulaa ja ottaa esimerkiksi musikaalimaailman klassikot omiksi. Koko komeus alkaa säpäkästi Chicagon upealla Cell Block Tangolla johdattaen katsojat esityksen teemoihin. Lisäksi vaikkapa Sound of Musicin Do-Re-Mi taipuu oivallisesti erilaisten fetissien esittelyyn ja kehodysforiasta laulaminen onnistuu Loreenin viitoittamalla tiellä.

Tunnelma on iloinen ja lempeä. Vaikka taustalla on kipeitä asioita ja yhteiskunnan asettamia rajoittavia raameja kritisoidaan, on päällimmäisenä nauru ja huumori. On miellyttävää, että tällainen cis-heterokin saa olla osana tätä juhlaa ja löytämässä samaistumisenkohteita. Perheethän meillä on kaikilla omanlaisemme.

Lisäesitykset 13. ja 14.1., klikkaile itsesi äkkiä lipuille!

Kiitokset Kantanäylle kutsuvieraslipuista esitykseen.

Lavalta: Ja Jumala loi homon (Teatteri Kantanäky)

Kyllä kannatti taas matkustaa Turkuun. Tällä kertaa nokka oli kohti Bar Suxesia ja siellä esitettävää Teatteri Kantanäyn neljättä kabaree-esitystä Ja Jumala loi homon.

Jumala luo alussa taivaan, maan ja tietenkin myös homon. Eedenissä pohditaan, että ihan kiva kun tuo toinen on tuossa mutta kun en tykkää siitä kyllä silleen yhtään. Ja siitä tämä kabaree sitten lähteekin, iloisesti ja paikoitellen täysin käsistä mutta hallitusti silti. Lavalla nähdään sketsejä, musiikkinumeroita, välillä jotain vähän vakavampaa ja sitten taas nauretaan.

Vähän oli yleisössä välillä olo kuin salaisella agentilla. Sketsit oli selvästi tehty kohderyhmä mielessä, niin kuin tietysti pitääkin, jolloin tällaisena "normiheterona" pääsi ikään kuin vakoilemaan sitä menoa ja meininkiä ja itsereflektiota jota työryhmän päässä on liikkunut. Aika mahtavaa oikeastaan. Promomateriaalissa työryhmä lupaa vastata muun muassa kysymyksiin miten meidät nähdään, miten näen itseni vai nähdäänkö minua ja onko eron jälkeistä ystävyyttä? Näihin kysymyksiin myös vastataan.

Lavalla nähdään upea setti näyttelijöitä, joihin kuuluvat Kiisu Alén, Teemu Loikas, Christopher Proctor, Marko Virtanen, Timo Väntsi ja Anna Kaisa Väänänen, sekä ihastuttava bändi (Ami Koiranen, Markus Koivisto ja Maaria Mustakallio). Kaikki pääsevät loistamaan lavalla tasaisesti ja hahmokavalkadi on niin laaja, että on hankala pysyä perässä kuka missäkin roolissa vaikutti. Hienoa työtä joka tapauksessa ja hyvää silmää on ollut myös ohjaaja Tapio Väntsillä. Rytmitys tuntui paikalla ollessa ainakin hyvältä, mitään muistikuvaa sketsien järjestyksestä ei tosin jäänyt. Ja yleisö nautti, sehän on tärkeintä.

Kokonaisuudessaan Ja Jumala loi homon oli melkoisen timanttista tavaraa. Mieleen jäivät muun muassa Niinan parisuhdepohdinta (tai pohtimattomuus) flikkaporukassa, ihanat Kissanaiset, "Ai oliks noi nyt semmossii"-kimara ja ehdottomana suosikkinani koko kohtauksen kestävä musiikki-iloittelu, jossa repliikit oli valittu kokonaisuudessaan erinäisistä kappaleista. Lavalla kuultiin hetkiä muun muassa kotimaisesta populaarimusiikista, virsistä ja myös pätkä erään Disney-elokuvan kappaleesta, joka tipautti minut lähes lattialle.

Kiitos Teatteri Kantanäky, kiitos Bar Suxes, tämä oli mahtavaa. Tulemme varmasti uudelleen, kunhan seuraava kabaree saadaan pystyyn. Tämä esitys on mahdollisuus nähdä vielä ensi viikolla, tsekatkaa esitykset fb-eventistä.