Peter turns to Rebecca, almost says something, but thinks better of it. Instead he kisses her and settles in for sleep, knowing she'll read for a while, glad about that, happy in a funny, childish way to be be going to sleep as his wife - his perfectly cordial, increasingly remote wife - keeps her little bedside lamp lit, and turns her pages.
Peter ja Rebecca Harris ovat nelikymppinen pariskunta, joilla on kaunis loft-asunto SoHossa; Peter pyörittää taidegalleriaa ja Rebecca on taidelehden päätoimittaja. Periaatteessa kaikki näyttää hyvältä, kaikki on suhteellisen tavallista ja arkipäiväistä. Paitsi että tytär, Bea, nyt vain sattui jättämään koulun kesken ja on etäinen suhteessa isäänsä. Lisäksi paikalle saapuu, Mizzy, The Mistake, tai oikeastaan Ethan, Rebeccan huomattavasti nuorempi veli joka aiheuttaa perheelleen jatkuvasti harmaita hiuksia olemalla turhankin impulsiivinen ja käyttämällä huumeita.
Mizzyn kaunis nuoren miehen olemus ja ystäväpiirissä leijuva kuoleman läheisyys saavat Peterin pohtimaan omaa keski-ikäistynyttä elämäänsä ja sen merkitystä. Haluaako hän todella elää näin? Onko hän onnellinen? Pitäisikö hänen tehdä asialle jotain? Lyhyesti sanottuna By Nightfall on kirja kauneuden, jonkin pronssiinvaletun ideaalin kaipuusta.
Beauty - the beauty Peter craves - is this, then: a human bundle of accidental grace and doom and hope.
Cunningham kirjoittaa kauniisti Peterin pään sisältä. Jollain tavalla tämä muistutti minua Jonathan Carrollista ilman maagista realismia, eli toisin sanoen Cunninghamin kieli pyöri kielellä mukavasti ja soljui eteenpäin varmuudella. Peter Harris on kiinnostava henkilöhahmo kaikessa epävarmuudessaan ja loputtomassa inhimillisyydessään.
By Nighfall on myös seksikäs teos, mutta ei millään turhan ilmeisellä tavalla. Pikemminkin klassisen seksikäs, think Humphrey Bogart and Marilyn Monroe. Ei niin että korvia punottaisi, koska kaikki on kuitenkin niin kovin luonnollista.
Kuten lukiessani Siri Hustvedtin teosta Kaikki mitä rakastin, minua melkein suretti että kirjassa esiintyneet taideteokset (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) eivät olleet aitoja. Kirjassa kuvattuja teoksia voisin kuvitella näkeväni vaikka ihanassa Sinne-galleriassa Iso Robertinkadulla ja nyt minua harmittaa, etten koskaan saanut aikaiseksi mennä katsomaan Carolina Sandellin Transformaatioita-näyttelyä vaan katsoin vain ikkunasta ohimennessäni.
Mietin jossain vaiheessa, että enhän minä ole lukenut Cunninghamilta kuin vaikuttavan Tunnit ja mietin että miten tämä tuntuu silti niin tutulta.. Ja sitten muistin: Koti maailman laidalla. Minä mietin että pidinkö, menin arkistoille, ja pidinhän minä. Olin jopa kirjoittanut yhteen muistivihkoon kaksi lainausta kirjasta. By Nighfallin perusteella voisin tosin sanoa, että luen Cunninghamia mieluummin englanniksi, vaikka joitain "hienoja" sanoja piti välillä tarkistaa (Kulta, mitä tarkoittaa culpability?).
Satunnaisia huomioita kirjasta: Sivut ovat ihanan jämäkkää paperia, lukuelämys oli myös kosketusaistitse miellyttävä. Ja vaikka ensin pidin suomennoksen kantta paljon kauniimpana, ihastuin vähitellen myös tähän brittipainoksen versioon (yhdysvaltalaisessa kannessa on samantapainen kukka kuin suomennoksessa).
Suosittelen By Nightfallia nautittavaksi ideaalitilanteessa puiston penkillä termos- tai take away - kahvin kanssa. Jos tämä ei ole mahdollista, niin kotisohva ja punaviinikin käy. Tai se kahvi.
Taiteen olemusta Peterin kanssa ovat ihmetelleet ainakin Susa, Erja, Karoliina, Jenni, Tuulia, Katja ja Leena Lumi.
Kunnianhimoisen kuvan toteuttamisessa auttoi Tuomas.
