lauantai 11. lokakuuta 2014

Lavalta: Ender's Game (Teatteri Toivo)

Majuri Andersson (Miika Laine) ja Ender (Teemu Taurula). Kuva: Toni Ahola

Luin kesällä Orson Scott Cardin scifi-klassikko Ender's Gamen ja olin aivan tohkeissani. Kirja vei jalat alta monipuolisuudellaan ja inhimillisyydellään. Innostus oli siis kova, kun tajusin Teatteri Toivon tekevän kirjasta syksyksi näytelmää. Tuotantotiimin instagram-stalkkaus nosti odotuksia ja lopulta koitti päivä päästä katsomaan itse teosta.

Ender's Game kertoo päähenkilönsä Enderin matkasta mitättömyydestä kohti potentiaalista maailmanpelastajaa. Vieraan elämänmuodon, ötököiden, hyökkäys tulisi estää, mutta matka on pitkä ja kaikkien tarkoitusperät eivät täysin selvillä. Kuka on ystävä, kuka vihollinen? Pieni poika joutuu kasvamaan nopeasti aikuiseksi ja ottamaan vastuun siitä, mitä häneltä odotetaan. Halusi sitä sitten tai ei.

Teatteri Toivon tuotanto on kunnianhimoinen. Avaruuteen sijoittuva näytelmä, jossa taistelua harjoitellaan painottomassa tilassa ja jossa käytössä on jos jonkinlaisia laitteita, ei ole helppoa toteuttaa isollakaan rahalla. Ilokseni Toivo kuitenkin onnistuu tehtävässään mainiosti. Teatteritilaa on käytetty luovasti ja näyttelijöitä treenattu huolella. Tunnelmaa luo myös todella hieno puvustus (Riikka Kruus) ja moneen muuttuva, pelkistetty lavastus (Juho Lindström).

Taisteluhuone, tila jossa ollaan painottomuudessa, on saatu aikaan akrobatialla ja tyylikkäillä koreografioilla. Kattoon kiinnitettyjä köysiä olisi minun puolestani saanut käyttää enemmänkin, etenkin ensimmäisellä puoliskolla, sillä niillä sai aikaan näyttäviä juttuja. Lisäksi esimerkiksi lopun huipennus on taidolla toteutettu. Näyttelijät toimivat hyvin yhteen ja mies toteaa, että hän todella uskoi hahmojen kasvun tähän pisteeseen. Ja se ei ole pieni juttu se.

Osa produktion näyttelijöistä on ensimmäistä kertaa lavalla ja se aiheuttaa tuotannolle tiettyjä piirteitä. Repliikkeihin tarttuminen tuntuu toisinaan hieman hitaalta ja tempo saisi olla paikoin nopeampi. Tämä kuitenkin korvataan heittäytymisellä rooliin. Hahmojen liikkeessä ei näy haparointia, kun he pinkovat taisteluhuoneen poikki sädettäen toisiaan. Tai kun he pelaavat simulaatiota niin keskittyneesti, että sitä uskoo itsekin näkevänsä saman mitä pelaaja.

Taisteluhuoneessa. Kuva: Toni Ahola

Roolitus on tehty hyvin. Enderin roolissa nähdään Teemu Taurula, joka onnistuu kasvamaan epävarmasta pojasta itsevarmaksi nuorukaiseksi. Muutos näkyy joka liikkeessä. Vahvalla lavapersoonallaan jäivät myös mieleen esimerkiksi Valentinena nähty Veera Kulmala, Dinkiä esittänyt Joona Tuoriniemi ja kovapintaista Rosea näytellyt Juho Räsänen. Kaiken kaikkiaan lavalla nähdään taitavia suorituksia, joille taputtaa lopussa mielellään.

Uskallus siis palkitaan. Ohjaaja Sara Salmenmäki on haukannut ison palan kakkua ottaessaan Enderin käsittelyyn ja tehnyt Ville Haikolan kanssa ison työn sovittaessaan teosta lavamuotoon. Kirjan tapahtumista on valikoitu muutamia juonen kannalta välttämättömiä kohtia lukuunottamatta käyttöön lähinnä Enderin kokemukset vyöhykkeellä. Valinta toimii, näin esitys pysyy paremmin kasassa. Tekstiin pääsi myös seuralaisteni kommenttien perusteella kiinni myös kirjaa lukematta.

Jos kunnianhimoinen avaruusseikkailu ja tarina ihmisyydestä kiinnostaa, on Toivon Ender's Game oivallinen valinta. Kolmen tunnin kesto saattaa toki hirvittää, mutta tarina kantaa sen verran hyvin että esitys tuntuu paljon lyhyemmältä. Tuotanto on selvästi tehty rakkaudesta alkuperäisteokseen ja toteutettu käytössä olevilla resursseilla jopa erinomaisesti. Kannatti odottaa.

2 kommenttia:

  1. Wuu. Kuulostaapa hyvältä. Pitää kyllä itsekin päästä katsomaan Enders.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Elli, visuaalisesti näyttävä ja tarina on hieno!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...