keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Oscar Wilde: The Importance of Being Earnest


Oscar Wilde on jälleen yksi niistä kirjailijoista, joita minun on pitänyt lukea pidemmän aikaa ja etenkin näytelmä The Importance of Being Earnest (1895) on sellainen joka on kutitellut ajatusten taustalla. Jossain Stephen Fryn elämäkerrassa Fry kertoo kuinka hän nuorna poikaa lainasi kaiken mahdollisen Wildesta ja ihastui Algernonin repliikkiin I hope, Cecily, I shall not offend you if I state quite frankly and openly that you seem to me be in every way the visible personification of absolute perfection. Esimerkiksi YouTubesta löytyy klippi, jossa Fry lausuu tämän. Oli miten oli, muistikuva Frysta ja tästä repliikistä sai minut vihdoin ja viimein nykäisemään kokoelmani Wilden näytelmiä hyllystä ja aloittamaan.

Kaikkiaan näytelmä on varsin pöhkö. John elää kaksoiselämää, sillä kotona maalla hänellä on vakaa maine ja kasvattitytär, jonka silmissä täytyy toki pysytellä puhtoisena. Kaupungissa hän kuitenkin riiaa Ernest-nimisenä viehättävää Gwendolenia ja joutuu melkoiseen piinaan, kun Gwendolen ilmoittaa ettei kerta kaikkiaan halua mennä naimisiin kuin Ernest-nimisen miehen kanssa. Samalla Johnin ystävä Algernon kuulee viehättävästä kasvattityttärestä ja päättää matkustaa Ernestiä esittäen vikittelemään tätä Cecilyä. Soppahan siitä siis syntyy, kun naiset haluavat vain Ernestejä ja miehet ovat sotkussa omien identiteettiensä kanssa. Lisämausteiksi heitetään vielä epäselviä vanhemmuuksia, jäykkäkäytöksisiä palvelijoita ja naisten välisiä hupsutuksia.

The Importance of Being Earnest on siis farssiin taittuva komedia, mutta millainen sellainen! Wilde nimittäin käyttää englannin kieltä niin terävästi ja taitavasti, että hymyilin suupielet kipeinä näytelmää lukiessani. Karikatyyrimäiset hahmot ovat herkullisia ja repliikit, voi ne repliikit!

Tavallaan ihmettelen että miksi minä en ole nähnyt tätä näytelmää missään, vaikka on se Suomessa pyörinyt kerran jos toisenkin ja tavallaan olen onnellinen, että ensikosketukseni tekstiin oli nimenomaan lukemalla. Koska en ole natiivipuhuja olisi kuunnellessa suuri osa Wilden hienouksista varmasti mennyt ohi korvien, lukiessa pystyin kertaamaan ja maistelemaan repliikkejä kerta toisensa jälkeen. Capital, capital!

Jos ette siis ole lukeneet tätä vielä, niin lukekaa. Odotan innolla millaisia muita helmiä Wilde-kokoelmastani paljastuu.

Ja tosiaan, tässä edelleen kiritän omassa Lukuharjoituksia-haasteessani, joka päättyy huomenna.

Oscar Wilde: The Importance of Being Earnest
Alunperin julkaistu 1895. 76 s.
Julkaistu mm. kokoelmassa Penguin Plays.

4 kommenttia:

  1. Olen nähnyt vain tästä tehdyn elokuvan ja ainakin se oli hauska:) Dorian Gray oli sen verran hieno, että voisin tämänkin joskus toki lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Jassu, en jotenkin ajatellut elokuvan olemassaoloa laisinkaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...