keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja


Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja (Teos, 2012) vie lukijan tulevaisuuteen, jossa napajäätiköt ovat sulaneet, monet mantereiden osat veden alla ja makeasta vedestä suuri pula. Tulvan mukana on kadonnut myös suuri määrä tietotaitoa ja moni entisajan esineistä makaa muovihaudassa vailla selkeää käyttötarkoitusta. Toisaalta vanhan teknologian tilalle on keksitty myös uutta, kuten auringoenergialla toimivia helivaunuja ja viestimiä.

"Maailma muuttui", hän oli sanonut. "Useimmat uskovat, että se muuttui itsestään, vaati omakseen sen, minkä aika oli täysi. Mutta paljon tietoa katosi Hämärän vuosisadalla, ja on niitäkin, jotka uskovat, että ihmiset muuttivat maailman, tahtomattaan tai tahallaan."
"Mitä sinä uskot?" olin kysynyt.
Hän oli ollut pitkään hiljaa ja sanonut sitten: "Uskon, että ilman ihmisiä maailma ei olisi sama kuin se on nyt."

Tarinan keskiössä on Noria, nuori nainen, joka on valmistumassa isänsä jalanjäljissä teemestarin arvostettuun ammattiin. Teemestarit ovat veden vartijoita ja vanhan tradition ylläpitäjiä. Epävakaassa tilanteessa oleva maailma ei kuitenkaan voi pysyä uomissaan, vaan muutos on väistämätön. Vesitilanne kiristyy ja armeija tiukentaa otettaan kyläläisistä: vesirikoksista epäillyiden oviin ilmestyy pahaenteisiä sinisiä ympyröitä ja pihoille ruosteenruskeita tahroja. Toisaalta on myös toivoa ja iloa, salaisuuksia,  ystävyyttä tekniikkaa taitavan Sanjan kanssa ja yllättäviä löytöjä muovihaudalta.

Vesi on aina ollut mielestäni kiinnostavin elementti juuri sen muuntuvaisuuden, mutta samalla myös pysyvyyden vuoksi. Vesi voi riehua aaltoina, tulla alas lempeänä sateena ja roikkua sumuna maiseman yllä. Sen ääni voi rauhoittaa, mutta samalla siinä on jotain vähän pelottavaa. Kaiken tämän muun lisäksi se on elämän edellytys, kuten Teemestarin kirjakin osoittaa: ilman vettä ei kovinkaan moni elollinen kykene säilymään hengissä, ei ainakaan loputtomiin.

Tuntuu jollain tavalla väärältä sanoa, että Itärannan luoma maailma on kiehtova sillä se on samalla vaarallisen todellisen oloinen. Puhdas vesi on monelle itsestäänselvyys, toisille sen saaminen on työn ja tuskan takana. Tulevaisuudessa todennäköisesti yhä useampi tulee kuulumaan jälkimmäiseen ryhmään. Se on pelottava ajatus.

Vedellä ei ole alkua tai loppua, eikä niitä ole myöskään teemestarin liikkeillä hänen valmistaessaan teetä. Jokainen hiljaisuus, jokainen pysähdyskin on osa virtausta, ja jos liike näyttää taukoavan, tämä johtuu vain siitä, etteivät ihmisen aistit riitä sen havaitsemiseen. Virtaus ainoastaan kasvaa ja vähenee ja muuttuu, kuin vesi rautapadassa, kuin elämä.

Taitavasti kirjoitettu esikoinen veti minut välittömästi maailmaansa ja sai todella välittämään siitä, mitä Norian kylän asukkaille ja Norialle itselleen tapahtuu. Vaikka tapahtumat sijoittuvat Skandinavian alueelle, jonnekin lähelle Kuusamoa, on pohjoismaisiin perinteisiin tuotu itämaista tyyneyttä, joka näkyy myös tekstissä. Kieli on jollain tavalla syvän rauhallista, kuin joen pinta jonka alla kuohuvat nopeat, jopa petolliset virtaukset.

Teoksen loputtua jäin kaipaamaan jatkoa, toivomaan että tarina olisi vielä hieman pitempi. Toisaalta olin onnellinen, että Itäranta oli osannut lopettaa teoksensa juuri niin kuin lopetti. Vaikka Teemestarin kirjalle ei jatkoa saataisikaan toivon todella, että Itäranta kirjoittaisi vielä monta kirjaa. Lupaan lukea ne.

Teeseremoniaan ovat osallistuneet myös ainakin Kuutar (joka myös piti Itärannan luomasta dystopiasta), Liisa (joka vakuuttui Itärannan kertojankyvyistä), Booksy (joka kuvaa tätä piinkovaksi kamaksi suomalaisessa scifikentässä), Katja (joka povaa kirjalle mahdollisia palkintoehdokkuuksia), Johnny (jonka mukaan teos saa lukijan ajattelemaan tulevaisuutta realistisesti), Elma Ilona (jonka teki mieli keskustella kirjasta), Riina (joka pureutuu enemmänkin kirjan teemoihin), Maria (joka myös odottaa Itärannalta lisää), Morre (joka ei aivan lämmennyt mutta piti kirjan lopusta), Raija (joka uskoisi kirjan pärjäävän myös ulkomaisilla markkinoilla), Ahmu (joka suosittelee tätä tuoreesta ja erilaisesta kotimaisesta tuotannosta kiinnostuneille), Minna (joka osuvasti kuvaa tätä jatkoksi Risto Isomäen Sarasvatin hiekalle) sekä Suketus (joka ahmi kirjan parissa illassa ja pohtii teoksen dystopiakuvausta hienosti). Että lukekaapas, tekin jotka ette yleensä sci-fiin tarttuisi.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja.
Teos, 2012. 265 s.
Kansi: Ville Tiihonen.

24 kommenttia:

  1. Kirjalla on hieno nimi, kirjoitat tästä houkuttavasti, mutta scifi ei ole yhtään minun lajini. Tämä on muuten ainoa 'teemestaripostaus', johon kommentoin, sillä aikani/jaksamiseni ei enää riitä kirjoihin, joita en aio lukea/en ole lukenut. Kommentointi vain alkoi, kun tulin ihailemaan upeaa kuvaasi, joka on kuin tee tai meri: Se yhtä aikaa virkistää sekä rauhoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minua vähän harmittaa jos kirjan sci-fi-leima karkottaa siltä lukijoita pois. Avaruusseikkailuiden tai muiden tähtien takaisten asioiden sijaan tässä on kuitenkin kyse ekokatastrofin jälkeisestä maailmasta. No mutta joka tapauksessa kiitos kommentista ja kuvakehuista. Kuva on otettu Suomenlinnassa joitakin vuosia sitten. :)

      Poista
    2. Tuli lukuisia ajatuksia tuosta Leenan kommentista mieleen, etenkin genremäärityksistä.

      Mietitäänpä vaikka termiä "historiallinen romaani". Kuinka kauan aikaa sitten kirjan olisi pitänyt tapahtua, että kyseessä olisi historiallinen romaani? Viisisataa vuotta? Sata vuotta? Periaatteessa vuosikin riittää. Tai tunti? Sekin on historiaa.

      Sitten jos mennään toiseen suuntaan, eli tulevaisuuteen, tavataan ajatella genreä välittömästi science fictionina. Näin, vaikka kyseessä olisikin sangen realistinen kuvaus todennäköisestä tulevaisuudesta. Entä jos kyseessä onkin flash forward? Kirja kertoo nykyisyydestä mutta alkaakin lopusta? Vai lähdetäänkö silloinkin käsittelemään että kyseessä on takauma, jolloin periaatteessa taas voitaisiin käyttää termiä "pääasiallisesti historiallinen romaani", koska pääosa kirjasta tapahtuu menneessä?

      Entä jos kirjoittaja kirjoittaa imperfektissä? "Oli vuosi 2040." Eikö silloin kirjoittajaan nähden kyseessä ole historiallinen teos, vaikka se lukijaan nähden olisi futuristinen?

      Ehkä tämä kirja ei olekaan science fictionia vaan ennemminkin futuristinen romaani. Sellainen termi ei ehkä karkottaisi ihmisiä heti ajattelemaan avaruustaisteluita ja hopeisia haalareita.

      Poista
    3. Lisäyksenä siis juuri että "scifi ei ole yhtään minun lajini" - mistäpä sitä tietää? Eiväthän kaikki scifikirjat ole samanlaisia. Samoin kuin kaikki rakkausromaanit eivät ole samanlaisia. Tai dekkarit.

      Poista
  2. Teemestarin kirja on ollut lukulistalla ilmestymisestään lähtien ja tämä kirjoitus kyllä innosti vielä lisää! Kunhan kerkeää, kirja tulee taatusti mukaan kirjastosta.

    Genremääritykset on joskus sekä vaikeita että ärsyttäviä: haluaisi suositella jollekin loistavaa kirjaa, mutta jos siihen on lätkäisty leima "fantasia" tai "scifi", tehtävä on melkein mahdoton... Ainakin omasta lähipiiristä löytyy niin paljon ihmisiä, joilla kummastakin lajista on niin kliseiset mielikuvat kuin mahdollista. (Eikä niihin voi vaikuttaa, koska ovat vakaasti päättäneet että sellaisia nämä genret ovat, eivätkä kuuntele muita tapauksia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Anna! Ja genreillä tosiaan on puolensa ja puolensa. Esimerkiksi kirjastossa on helpompi navigoida, mutta hämmennys voi tulla esimerkiksi siitä, että Risto Isomäki saattaa löytyä juuri sieltä sci-fistä vaikken itse sitä sinne mieltäisi. Tämänkin kirjan mahdollisista lukijoista juuri moni varmaan jättää lukematta, kun kannessa on maininta Teoksen sci-fi/fantasia-kilpailun voitosta. Huokaus. Mutta mainiota että aiot lukea!

      Poista
  3. Ihana kuva! Teemestarin kirja on hurja hyvä romaani, upea esikoinen ja olen tosiaankin yllättynyt, jos se ei yllä palkintoehdokkaaksi.

    On totta, että genremääritykset ovat vaikeita: Teemestarin kirja on samalla kertaa scifiä ja dystopiaa, jotain ikiaikaista, laadukasta nykyprosaa, runollisen kaunista kaunokirjallisuutta ja edelleen mahdollista (tulevaisuuden) arkea kuvaileva kasvukertomus.

    Yhtä kaikki, kirja on hieno ja ainakin minä voin ilolla suositella sitä jokaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Itse olin aivan tarinan imussa koko ajan, ihanaa.

      Mainiot määrittelyt kirjasta! Ehkä tuollainen monigenreisyys voisi hämätä epäluuloista lukijaa ja saisi tämän tarttumaan kirjaan. :)

      Poista
  4. Näiden kommenttien jälkeen on tarve tarttua kirjaan!

    VastaaPoista
  5. Upea, niin hyvin kirjaan sopiva kuva (miten kaunis vihreä kuppi!)!

    Jotenkin en osannut ajatella, että Teemestarin kirjalle voisi tulla jatko-osa, mutta kun tarkemmin ajattelen, niin olisi kyllä hienoa jos tulisi. Asioita jäi niin paljon avoimiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Kuppi on aikoinaan ostettu Ikeasta.

      Tähän voisi sopia itsenäinen jatko-osa jonkun aivan muun näkökulmasta, ehkä joku sieltä Kiinan päästä. Kuka tietää. Toisaalta hyvä näin, lukijalle jää pohdittavaa.

      Poista
  6. Kenties tätä kirjaa, ja monia muita samanlaisia teoksia, voisikin kutsua sci-fin sijaan spekulatiiviseksi fiktioksi. Sillä tavalla saattaisi hyvinkin saada kaikkea sci-fin leimalla varustettua kirjallisuutta välttelevätkin tarttumaan tällaisiin teoksiin. Monet kun yhdistävät sci-fin heti ns. kovaan sci-fiin, siis avaruusaluksiin ja kaikenlaisiin ihmeöttiäisiin sekä kolmipäisiin superhirviöihin - ja mistään tällaisestahan ei Teemestarin kirjassa todellakaan ole kyse.

    Spekulatiivisen fiktion termiä itse käyttävä Margaret Atwood itse määritteli eron näin: "Science fiction has monsters and spaceships; speculative fiction could really happen." Tämä on mielestäni loistava määritelmä, ja kuvaa hyvin tätä uutta, vähitellen yleistyvää genreä johon Teemestarin kirjakin oikein sujuvasti solahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useinhan puhutaan myös "kovasta" ja "pehmeästä" scifistä. Esimerkiksi minua ei, lukijana tai kirjoittajana, voisi vähempää kiinnostaa lukea mistään avaruusmatkailusta jne. Toisaalta rakastan sitä "entä jos..." -ajatusta. Entä jos tulevaisuuden yhteiskunta onkin jollain hassulla tavalla erilainen? Esim. eräässä novellissani maailma pyörii horoskooppimerkkien mukaan.

      Tai eihän scifin tai spefin edes tarvitse tapahtua tulevaisuudessa. Minulla on useita novelleja, joissa eletään nykyaikaa, mutta yhtäkkiä jokin asia muuttuu ratkaisevanlaisesti.

      Odotan innolla, että pääsen lukemaan tämän romaanin, mutta siinä voi valitettavasti vierähtää jouluun asti. Toivottavasti ei ihan niin kauaa.

      Luulen, että Leena Lumikin tykkäisi kyllä monista Margaret Atwoodin "scifikirjoista".

      Poista
    2. Kiitos Oona, olinkin taas onnistunut autuaasti unohtanut tämän mainion spefi-termin! Kiitän myös Margaret Atwoodin määritelmästä, mahtava!

      Maija, totta, eihän tässä minnekään satojen vuosien päähän tarvitse lähteä. Toivottavasti pääset lukemaan tämän pian ja nauttimaan Itärannan maailmasta.

      Poista
  7. Hienosti kirjoitettu ja kuva on ihana :)

    Teemestarin kirja tosiaan solahtaa helposti monenlaiseen luokitukseen. Nuortenkirjamaisuuttakin tässä on. Harmi jos genremäärittelyt karkottavat lukijoita Teemestarilta, mutta toisaalta, ehkä kirja voi myös muuttaa ihmisten ennakkoluuloja scifin suhteen jos kuitenkin tähän tarttuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Liisa!

      Kieltämättä tämä opus natsaisi hyvin myös jonnekin yläasteen tai lukion lukemistoon. Ja totta tuo pointtisi että tämä voisi olla hyvä "ennakkoluulojen" kaataja. :)

      Poista
  8. Olipa kiva lueka ajatuksiasi tästä kirjasta! Minäkin toivon ja odotan Itärannalta lisää luettavaa :)

    VastaaPoista
  9. Ihanaa että sinäkin tykkäsit tästä! Ja hieno kirjoitus... vesi on tosiaan tämän kirjan elementti, ja Itäranta punoo sen hienosti tarinaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, ehdottomasti. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  10. Hienoa, tätä kirjaa olen kaivannut, hetkeksi se jo unohtui, ja
    Kiitos kirjaesittelystä!
    tervetuloa lukemaan:
    kokemuksellinentunne.blogspot.com

    VastaaPoista
  11. Tämä kirja minunkin täytyy lukea! Sekä teen että scifin ystävänä :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...