maanantai 28. marraskuuta 2016

Gilmoren tytöt ja uudet jaksot


Gilmoren tytöt on minulle henkilökohtaisesti tärkeä sarja. Katsoin sitä hieman myöhäisheränneenä yliopistovuosina ja viimeisten kausien katsomiset ajoittuivat elämässä varsin turbulenttiin aikaan. Sarja toimi jonkinlaisena terapiana ja jäi sitä myöten rakkaaksi. Viime vuosina olemme katsoneet sarjaa siipan kanssa yhdessä, hän kun ei sitä ollut epäsivistyneenä katsonut lainkaan. Viime viikolla Netflix julkaisi neljä uutta jaksoa nimellä Gilmore Girls: A Year in the Life ja jaksot ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet kuhinaa. Me katsoimme jaksot viikonlopun aikana.

Jos jollekulle alkuperäinen sarja ei ole tuttu, niin siinä seurataan Lorelai Gilmoren ja hänen tyttärensä Lorelain eli Roryn elämää idyllisessä Stars Hollow'n kylässä Connecticutissa. Lorelai tuli raskaaksi 16-vuotiaana, kieltäytyi menemästä naimisiin lapsensa isän kanssa ja livisti vanhempiensa korkean yhteiskuntaluokan paheksuntaa muuttamalla omilleen ja pääsemällä töihin hotelliin. Sittemmin äidin ja tyttären välille on kehittynyt ainutlaatuisen tiivis suhde. Sarjassa seurataan Stars Hollow'n täysin satunnaisia ja omituisia tapahtumia, Roryn kasvua ujohkosta lukutoukasta rohkeaksi toimittajan aluksi ja arvuutellaan milloin Lorelai löytää sen oikean. Tästä kohdasta eteenpäin tekstissä on spoileria ja spekulaatiota Netflixin uusista jaksoista, joten jos et ole nähnyt ja aiot ne katsoa niin huitelepa toisaalle.


Asioita, joista en pitänyt:
* Sarjan rytmi on etenkin ensimmäisissä jaksoissa aivan hukassa. Yksi sarjan parhaita puolia on se, että dialogi on nopeaa ja näppärää, nyt tuntui että kofeiiniannosta oli laskettu liikaa.
* Rory on aika ärsyttävä aikuinen. Joo, joskus sitä on elämänsä kanssa aika hukassa ja valinnat eivät mene ihan nappiin, mutta täysin turhaa poikaystävää ei oikeasti voi unohtaa noin täydellisesti ja miten se oppi siitä, että kihloissa/naimisissa olevien (ex)poikaystävien kanssa ei ehkä kannattaisi mukaseukkailla?
* Liikaa turhaa draamaa ja tuskaa. Olisin ollut ihan tyytyväinen pelkkään nostalgiatrippiin.
* Miksi oi miksi ne kammottavat musikaalikohtaukset (Summer) näytettiin kokonaisuudessaan? Vitsi vanhenee turhan nopeasti.
* Miksi poissaoleville hahmoille oli keksitty ihan ihmeellisiä syitä olla poissa? Siis mikä tämä kasvieloviljelyjuttu edes oli missä Sookie hengaili?
* #lastfourwords. Näitäkö nyt odotettiin monta vuotta? Eäh.

Asioita, joista pidin:
* Emilyn tarinakaari oli uskottava ja mahtava, oli jotenkin hienoa nähdä miten sieltä iltapäiväteeseurapiirirouva-maskin alta kuoriutui vahva nainen.
* Luke. Luke. Luke. Ihan vaan koska Luke.
* Team Jess! Team Jess! Luken ja Jessin kohtaaminen Summer-jaksossa oli parasta hetkeen.
* Kirkin glitteriöverit ja ihana hääkohtaus, niisk.
* Lorelain oikea Richard-muisto ja soitto Emilylle, niisk.
* Se, että Lorelai ei oikeasti mennyt vaeltamaan Pacific Crest Trailia.
* Life and Death Brigadella oli superupeat asut.
* Sanoinko jo Jess? Siitähän tuli ihan täyspäinen. Tykkään.

Hämmennyksen aiheita:
* Miksi Berta ei voinut puhua jotain oikeaa kieltä?
* Miten Todd Lowe (Zack) on voinut harmaantua noin äkkiä ja samalla John Cabrera (Brian) on ihan samannäköinen?
* Öö, Mr. Kim. mitä?
* Täysin satunnaiset randomjuonikuviot. Mistä lähtien Stars Hollow'ssa on ollut uima-allas? Miksi Wookie? Mikä tää Naomi Shropshire-juttu oli?

Tässä nämä päällimmäiset mietteet. Netflix jättää selvästi viimeisen jakson loppuun mahdollisuuden jatkaa, suhtaudun tähän varauksella. Tv-elokuvamitta ei tehnyt tälle sarjalle hyvää, 45 minuuttia tehokasta toimintaa on parempi kuin puolitoista tuntia liian pitkiä kohtauksia. Mutta jos he nyt päättävät jatkaa vanhantyyppisillä jaksoilla niin varmaan katsoisin. En silti pahastu jos jättävät homman tähän.

Katsoitko jo itse? Aiotko katsoa? Toivotko jatkoa? Anna palaa kommentteihin.

15 kommenttia:

  1. Minä katsoin ja - olen aika samoilla linjoilla kuin sinäkin. Ainoa asia, joka minua ei varsinaisesti häirinnyt, oli Roryn "sekoilut". Tyyppi oli niin puhtoinen pulmunen nuorena, että pakkohan se teini-ikä on käydä läpi jossain vaiheessa ja toisaalta minusta oli kiva, että Roryn tarinassa oli vähän rosoa. Ja myös se, että tällaistakin elämä on, tällainenkin nainen voi olla ok jne. Mutta täyden ärsytykseni saivat osakseen ne ihan liian pitkät musikaalit tosiaan, VOI HUH HUH. Ensi kerralla hyppään yli.

    Minäkin heräsin Gilmoreihin vasta parisen vuotta sitten kunnolla (teininä katsonut hajanaisesti sieltä täältä) ja sarja aika tuoreena mielessä, joten en joutunut odottelemaan jatko-osia pitkään eikä henkilökohtainen suhteeni muutenkaan ole näitä kohtaan niin vahva, vaikka pidänkin. Voisin katsoa, jos lisää tulisi. Toisaalta en pahoita mieltäni, jos ei tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi Katri siitä, että oli sen Roryn aikakin vähän sekoilla, mutta en pitänyt siitä että Rory oli ilkeä. Kesäjaksossa oli mm. se täysin turha fatshaming-kohtaus uima-altaalla.

      Poista
  2. Aika samat mietteet. Draaman kaari jäi uupumaan. Oli hienoa, että niin moni näyttelijä oli saatu mukaan, mutta nythän jaksot olivat täynnä irrationaalisia kohtauksia, joissa jokainen hahmo pääsi esiintymään parin repliikin ajaksi. Itse asiassa minuuttimäärään nähden tarinassa tapahtui hämmentävän vähän, vaikka oli toisaalta täynnä pientä silppua.
    Mieleeni tuli kalliilla rahalla tehty fanifiktio. Fanina viihdyin hyvin, mutta jos joku onneton katsoo vain nämä neljä jaksoa, ei varmasti ymmärrä sarjan hienoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan totta, Amma! Jaksoissa tapahtui ihan tosi vähän ja se aiheutti myös sen, että ne kohtaukset oli piiiiitkiä ja vanuvia. Pöh. Ja totta, toivottavasti nämä eivät ole kenenkään ensikosketus Gilmoreiden maailmaan.

      Poista
  3. Minä kyllä viihdyin näiden parissa todella hyvin, olinhan vasta ihan hetki sitten katsonut ensimmäistä kertaa koko sarjan! Näiden pariin oli siis oikein ihanaa jälleen palata, vaikka toki muutamia parannuksia olisi kyllä voitu tehdä. Pidin siitä, miten näihin ujutettiin mukaan niitä sellaisia pieniä juttuja, jotka oli tuttuja jo aiemmista jaksoista, kuten Kirkin elokuva ym. Stars Hollow on edelleen yhtä kahjo paikka :D

    Mutta juu, olen musikaalista ihan samaa mieltä, niiiiiin turha ja turhan pitkä. Minäkin olen Roryn kannalta TeamJess, mutta muuten sydämeni sykkii aina Loganille, kaikesta huolimatta :D Ja mielestäni neljä viimeistä sanaa olivat juuri hyvät, täydellinen ympyrä sulkeutuu tilanne. Mutta en tosiaan haluaisi näille nyt enää jatkoa. Tämä oli niin hyvä lopetus, että tuntuu turhalle enää jatkaa. Mitä niissä sitten enää kerrottaisiin, vain Roryn elämästä? Eiei, näin on hyvä. Toki jos lisää tulee, niin tietenkin katson :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, Kirsi! Kirkin elokuva oli kyllä mahtava.

      Ja voi Logan. Mulla on viha-rakkaus-suhde Loganiin, se on ihan ihme vatipää välillä (siis seiskakauden kosinta ja muu törttöily), mutta onhan se lopulta ihan symppis.

      Ja just tää. Ei tarvi tehdä lisää mutta jos teette niin siellä mä taas leivon pop tartseja ja valmistaudun maratoniin. :D

      Poista
  4. Olen kyllä tosi hurjan paljon samaa mieltä!
    Ja iso spoilerivaroitus heti tähän kohtaan. :)

    Kahden ekan jakson jälkeen olin tosi pettynyt, koska nimenomaan odotin jotain nostalgiahurmosta, että "ihana nähdä suakin!". Mutta sen sijaan olikin jotenkin tosi ankeaa. Lorelailla kriisi. Rory ihan hukassa. Emilyllä suru. Ja vanhentunut miss Patty! Mietittiin Rorya siskon kanssa ja molemmat kyllä oltiin sitä mieltä, että outoa kuinka tässä sarjassa sivuutettiin kokonaan Roryn tausta Obaman kampanjajoukoissa (vaikkakin siis lehdistön edustajana). Että miten sellainen tausta ei muka poikinut mitään pysyvämpää?

    Musikaalista tykkäsin, koska suoraan sanoen olin siinä vaiheessa jo ihan korviani myöten täynnä Lorelain kriisiä. Mieluummin seurasin älyvapaata musikaalia kuin katsoin sitä naama norsun**tulla olevaa naista, joka muuten oikeassa sarjassa olisi rakastanut kaikkea tuota älyttömyyttä.

    Tykkäsin Lukesta, ajattomana ja täysin omana itsenään säilyneestä Taylorista, edelleen ideoita pursuavasta ja niitä vauhdilla toteuttavasta Kirkistä, Michelistä, Emilystä ja ennen kaikkea Parisista. Pidin Roryn ja Deanin kohtaamisesta, joka oli ihanan mutkaton ja välitön. Rakastin sitä Jessin Roryyn luomaa katsetta, mutta olen kyllä Team Loganilainen kaikista sen huonoista puolista huolimatta. Jess ja Rory tapasivat noin neljän vuoden tauon jälkeen, eivätkä edes halanneet. Mitä se nyt oli olevinaan?

    Pidin myös hurjasti siitä, kuinka ihanasti Richardia muisteltiin. <3

    Mr. Kimin vilahdusta en ymmärtänyt. Mikä pointti sillä muka oli? Samaten ihmettelin sitä uima-allasta. Ja miten aiemmin ei Stars Hollowin kaduilla koskaan näkynyt yhtään nunnaa, jos heillä kerran oli siellä vanhainkoti?

    Katsoin koko sarjan aiemmin syksyllä en-tiedä-monennenko-kerran ja ärsyynnyin Lorelaihin valtavasti. Sama ärtymys pysyi mukana koko tämän uuden kauden ajan. Otti ihan suunnattomasti päähän sekin, ettei Lorelai muka tiennyt Luken haluavan lapsia. Minäkin tiesin sen, koska Luke oli sanonut asian varsin suoraan niissä vanhoissa jaksoissa!! Ja että pakkoko Lorelain on aina tehdä päätökset yksin? Että jee, hyvä kun päätit pysyä Luken kanssa, mutta olisitko voinut antaa sille edes mahdollisuuden valita, ennen kuin järkkäät yksin ne häät? (Joiden koristelu oli kyllä aivan ihana <3)

    Eka reaktio näistä uusista jaksoista oli tosiaan pettymys. (En muista mainitsinko sen jo, enkä jaksa lukea tätä koko kommenttia uudestaan.) Mutta kolmas jakso oli jo selkeästi pirteämpi ja viimeisestä melkein tykkäsin. Loppuratkaisu oli hyvä, vaikka toki mulla on siitäkin jupisemista: Rory on aina ollut tosi säntillinen ehkäisyn suhteen, niin miten se nyt yhtäkkiä sitten unohtui tai petti?

    En varsinaisesti kaipaa enempää jatkoa, mutta kyllähän minä kaiken katson, jos lisää tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihana avautuminen Maija!

      Näissä uusissa jaksoissa oli tosiaan unohdettu kaikenlaista aikaisemmin tapahtunutta ja ymppäilty mukaan satunnaisia asioita (kuten ne nunnat ja Mr Kim, häh mitä?). Mutta pidin myös Taylorista ja Kirkistä ja Richardia tuli ikävä.

      Se tässä taisi ongelma ollakin että Lorelai ja Rory jäivät näissä jaksoissa ihan varjoon kriiseinensä ja muut loistivat ja aiheuttivat niitä iloisia muisteluhetkiä.

      Voidaan sitten avautua uudelleen jos tekevät lisää jaksoja!

      Poista
    2. Ja niin! Rory + Dean -kohtaus oli symppis! Ja Jess se nyt on hei herrasmies. <3

      Poista
  5. Mä katson ensin ne vanhat jaksot ja sitten uudet, ja kommentoin lisää sitten (muutaman vuoden päästä) . :)

    VastaaPoista
  6. Vielä yksi jakso jäljellä, jonka tänään katson. Mutta ihan samoja asioita mietin, rytmi on oikeasti ihan hukassa! Ja aikaa saavat aivan älyttömät jutut, kuten juuri eilen katsomani musikaaliesitys. Siihen tuhraantui aivan turhaa aikaa :/

    Rory tuntuu aika ärsyttävältä, jep. Vielä kuitenkin se yksi jakso, joten annan mahdollisuuden.

    Tässä kohtaa ajatukset ovat kyllä melkoisen hämmentyneet ja ristiriitaiset, odotin enemmän nostalgiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tässä viikon aikana jo vähän toipunut pahimmasta järkytyksestä, jota nämä jaksot aiheuttivat. Ongelmia niissä on edelleen ja tiivistämällä olisi tullut parempaa, mutta kestän. Rorykin saa vähän anteeksi, mutta ei kyllä kaikkea.

      Poista
  7. No niin nyt on katsottu ja uskallan seikkailla ympäri nettiä. Ihan samaa mieltä! Jess ja satamiljoonaa sydäntä! (olen tosin aina ollut team Jess jo ihan niinä pahisaikoinakin). Emilyn juonikuvio oli ihana, Roryn ei todellakaan. Ja tosiaan oli jatkuvasti olo, että ihanko totta tähän käytetään kaikki aika. Mutta oli silti aika ihanaa päästä taas Stars Hollowiin. Enkä laittaisi pahakseni lisäjaksojakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Team Jess! Ja kyllä se on munkin suosikki aina ollut, vaikka välillä vähän vatipään lailla käyttäytyikin. Stars Hollow sydän sydän!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...