Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (WSOY, 2016) vie mukanaan heti kättelyssä. Nousen ensimmäisessä osiossa rekan matkustamoon ja poistun tarinan kyydistä vasta paljon myöhemmin. Sirpaleiseen tarinaan pystyy palaamaan pitemmänkin lukutauon jälkeen, kerronta kiskaisee hihasta ja olen taas keskellä tapahtumia.
Eurooppalaiset unet koostuu tarinoista, jotka tapahtuvat eri puolilla Eurooppaa eri aikoina. Alkuun tarinat tuntuvat irtonaisilta, toisiinsa liittymättömiltä, mutta vähitellen säikeet ihmisten välillä nousevat esiin. Syntyy verkosto, jonka jäsenet ovat tahallaan tai tahattomasti vaikuttaneet toistensa elämiin, sysänneet käyntiin tapahtumia. Taustalla kuohuu Eurooppa mielenosoituksineen ja epävarmoine ihmisineen. Minne tämä maailma on menossa, mitä meille ihmisille tapahtuu?
Episodit eivät maalaa kauniita kuvia, mutta ne antavat lupauksen toivosta. Asioihin voi vaikuttaa pienilläkin teoilla, joskus riittää että on ihminen ihmiselle. Kontrastina toivolle on toki ihmisten vellova paha olo ja julmuus, itsekkyys ja kyky runnoa toinen alleen jos sen oikeaksi näkee.
Puikkonen kirjoittaa kirkkaasti ja tarttuvasti. Mitä tästä osaa sanoa kuin että hieno, tärkeä kirja. Lue, jos et vielä lukenut. Erityisesti nyt, kun teos nostettiin tänään yhdeksi kuudesta Finlandia-ehdokkaasta.
WSOY, 2016. 173 s.
Ihan aluksi, onpa hieno kuva!
VastaaPoistaJa kiitos tämän kirjan esittelystä, pakko myöntää, että minulla oli aukko sivistyksessäni, enkä ollut noteerannut kirjaa ennen eilista F-ehdokkuutta. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta ja ilahduttavan erilaiselta verrattuna muuhun ehdokasjoukkoon.
Kiitos Amma! Kuva on otettu Malmön juna-aseman parkkihallin katolta musikaalireissulla.
PoistaMinulle tämä tuli luettavaksi muutaman ystävän sinnikkään hehkutuksen myötä, kannatti. Toivottavasti pidät!