tiistai 17. kesäkuuta 2014

Aldous Huxley: Brave New World (suom. Uljas uusi maailma)


Tulipahan tartuttua vaihteeksi spefi-klassikkoon lukupiirin innoittamana. Kesäkuun luettavaksi valikoitui Aldous Huxleyn Brave New World (1932). Innostuin kovasti, sillä kirja oli valmiiksi jo lukulistalla, mutta jotenkin homma unohtui ja aloitin lukemisen vasta päivää ennen lukupiiriä. Hyvin ehti kuitenkin, viimeiset sivut luin lukupiiripäivänä Makkaratalossa ihmismassan keskellä.

"My good boy!" The Director wheeled sharply round on him. "Can't you see? Can't you see?" He raised a hand; his expression was solemn. "Bokanovsky's Process in one of the major instruments of social stability!"
Major instruments of social stability. 
Standard men and women; in uniform batches. The whole of a small factory staffed with the products of a single bokanovskified egg.

Brave New World esittelee ylpenä hienon uuden tulevaisuuden, utopistisen onnellisen maailman joka näin lukijan näkökulmasta vaikuttaa enemmän dystopialta. Ihmisten onnellisuus on tärkeintä ja siksi esimerkiksi lisääntyminen on muutettu tehdastuotantomuotoon ja myös ihmisen asema päätetään etukäteen. Alfa-tyypeille annetaan vähän parempia troppeja ja unessa syötetyn hypnopedian avulla syötetään sopivanlaisia arvoja. Sama tehdään myös esimerkiksi Delta-tyypeille, mutta näille ihmisille riittää että he kokevat tylsän työnsä mielekkääksi eivätkä koe minkäänlaista tarvetta kehittyä tai edistyä elämässään. Niin ja tietysti näihin alempiin ihmisluokkiin porukka tehdään hienolla geeniteknisellä kloonausmenetelmällä, sillä mihinkäs sitä vaihtelua tarvittaisiin.

Kirjoitin tähän äsken kappaleellisen juonireferaattia, mutta sitten totesin että enpä kirjoitakaan. Sanotaan kuitenkin että molemmat kirjan pää-päähenkilöt (Bernard ja Johnny) ovat välillä todella rasittavia ja välillä todella sympaattisia. Ja että kirja on todella hienosti kirjoitettu, koska se ei tunnu yli kahdeksankymmentävuotiaalta vaan voisi ihan hyvin olla uudempi. Paitsi että lentohärveleinä ehkä olisi jotain muuta kuin helikoptereita.

O Brave New World.

Joka tapauksessa Huxleyn kuvaama yhteiskunta on kammottava ja samalla todella kiinnostava. Kun yhteiskunnan toimimisen kannalta tärkeää on onnellisuus, varsin häilyvä käsite, on kaikki sen jäsenet tietysti ehdollistettava tietynlaiseen onnellisuuteen ja ruokkia sitten tätä käsitystä. Huxleyn maailmassa onnellisuutta edistävät esimerkiksi vapaat suhteet ja se, että kaikenlaisista taidemuodoista ja estetiikasta pitäminen on täysin turhaa. Aika ikävä maailma, sanon, itse otan mieluummin välillä vähän onnettomuutta ja valitsen itse mitä luen.

Tuntuu vaikealta kirjoittaa, kun kirjan lukemisesta on jo viikko ja on tässä sitten sekin, että koska keskustelimme tästä jo lukupiirissä en osaa oikein enää sanoa mitään. Muutenkin varmaan jo lainasin piiritoverien ajatuksia tässä vahingossa. Mutta sanotaan näin, että Brave New World ei kammottavuudellaan ehkä lisännyt elämäni onnellisuutta, mutta oli varsin huikea lukukokemus. Suosittelen.

 Siina luki myös, piti ja pohti kirjan utopia-aspektia kivasti.

Samalla tulee raksittua kesäkirjabingosta klassikkoruutu ja 101 spefin helmeä -listasta tämä kirja.

Aldous Huxley: Brave New World
Harper Perennial Modern Classics, 2006. (alunperin julkaistu 1932) 259 s.
Kansi: Gregg Kulick

8 kommenttia:

  1. Tämä on mulla vielä lukematon klassikko, mikä ihan harmittaa. Olen lainannut kirjan jo seitsemän kertaa, kerran aloitin, mutta en pystynyt keskittymään. Tuntuu, että olen kehitellyt kirjaa kohtaan kynnyksen, vaikken tiedä miksi. Pitäisi varmaan vain lukea menemään, on se sen arvoinen kuiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku oli mielestäni tässä aika erikoinen, minulta kesti muutama luku päästä tarinaan sisään. Reippaasti vain matkaan, Raija, uskoisin että kirja olisi sinulle lukemisen arvoinen!

      Poista
  2. Minullakin tämä on aika korkealla "pitäisi lukea"-listalla, aika ajoin tulee kirjastossa vilkaistua jos sattuisi olemaan tyrkyllä mutta emme ole vielä sopivasti osuneet yhteen.

    Aika paljonhan tätä on verrattu Orwellin 1984-kirjaan ja usein huomioitu että tuon ikonisesta statuksesta huolimatta nyky-yhteiskuntamme on enemmän Huxleyta kuin Orwellia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimii minun mielestäni hyvänä parina 1984:lle, hdcanis, mutta tosiaan tämä saattaa olla enemmän "lähellä totuutta" kuin Orwellin teos. Molemmat kirjat ovat kyllä hyviä, olen ne tässä muutaman vuoden sisään lukenut.

      Poista
  3. Tämä pitäisi ehdottomasti lukea. Samoin kuin tuo hdcanisin mainitsema 1984. Molemmat vaikuttavat lukemisen arvoisilta kirjoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen molempia lämpimästi, Tintti! Ovat hyviä tai vähintään kiinnostavia!

      Poista
  4. Tämän kirjan lukemisesta on jo aikaa mutta muistan kuinka se herätti ajatuksia ja tuntui minustakin hyvin tuoreelta. Tätä kirjaa kohtaan ei kannata kehittää turhaa kynnystä, se vie kyllä lukijansa mukanaan (todennäköisesti turhan kynnyksen olen kehittänyt itselleni Orwellin Vuonna 1984-kirjalle, joten paraskin olen puhumaan ;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sitten vain Orwellia kirjastosta Pihi nainen! Ehdottomasti ajatuksia herättävä tämä, ja on se Orwellkin. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...