sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Lavalta: Liisa Ihmemaassa (Puotilan kesäteatteri)

Kuva: Antti Rahtu

Ajaessamme kohti Puotilaa alkaa sataa. Tiedän, että katsomon yllä on katos, mutta lavasta en ole aivan varma. Saavumme Puotilan kartanolle, jonka remontissa olevan pihan läpi luovimme kohti pientä näyttämöä. Sade ei ole hidastanut muitakaan paikalle tulleita, katsomo on täynnä lapsiperheitä. Alkamassa on Puotilan kesäteatterin ensimmäinen produktio, Liisa Ihmemaassa.

Lewis Carrollin Liisa-tarinat ovat eittämättä jo klassikoita. Pieni, utelias tyttö putoaa kaninkoloon ja päätyy Ihmemaahan, paikkaan jossa kaikki tuntuu olevan hieman kummallista. On hulluja hatuntekijöitä, irvikissoja, kaalimatoja, äksyjä kuningattaria. Ja aivan näytelmän alussa on Lewis Carroll, joka kovasti haluaisi ottaa Liisasta hyvän valokuvan. Tyttö ei kuitenkaan pysy paikallaan, ellei Carroll kerro hänelle sitä tarinaa, jossa on jänis jolla on valkoiset hansikkaat.

Kathryn Schultz Millerin näytelmäsovitus taipuu oivallisesti kahden näyttelijän esitykseksi Samu Loijaksen ohjauksessa. Henna Tanskanen on oivallinen, hauska ja itsetietoinen Liisa. Karo Lauronen esittääkin sitten kaikki muut roolit, Carrollin, jäniksen, hatuntekijän ja kumppanit. Esitys on hyväntuulinen ja energinen, näyttelijöistä ei edes huomaa että ulkona sade jatkuu.

Pääasiallinen kohderyhmä, lapset, myös otetaan hienosti huomioon. Lapset saavat kommentoida ja auttaa, saattavat he hieman myös juksata Liisaa etsivää Carrollia. Yleisössä istuneet lapset myös tuntuivat pitävän esityksestä kovasti, mutta niin pidimme mekin. Miehen purskahtaessa äänekkääseen nauruun kaalimadon puhallellessa saippuakuplia, kääntyivät lapsikatsojat hämmentyneinä katsomaan hohottavaa aikuista.

Ja vaikka tämä teksti on jo varsin hehkuttava, niin nostan vielä kerran hattua Tanskaselle ja Lauroselle. Näytelmän hahmot on tehty viimeisen päälle, eivätkä he hämmenny edes ulkoisista häiriötekijöistä. Esityksen alussa pään yläpuolella lepattava helikopteri otetaan vaivatta mukaan esitykseen. Osa kiitoksista täytyy toki antaa myös työryhmän muille osapuolille. Aukeavan kirjan kaltainen näyttämölavaste on oivaltava ja myös lavastuksellisesti ja puvustuksellisesti on tehty nerokkaita ratkaisuja. Esimerkiksi klassiset flamingo-krokettimailat ovat juuri sen näköisiä kuin pitääkin. Muut hienoudet jätän teille itse havaittavaksi.

Vaikka myös Ryhmäteatteri esittää tänä kesänä myös Liisaa Ihmemaassa, en epäile laisinkaan etteikö Helsinkiin mahtuisi kahta Liisaa. Produktiot ovat sen verran erilaisia. Sen kuitenkin sanon, että rima Liisoille on korkealla tämän mainion esityksen jälkeen. Oli nimittäin mahtavaa katsoa lastenteatteria, jossa kohdeyleisöä ei aliarvioida ja kaiken lisäksi esityksessä viihtyvät erinomaisesti myös aikuiset. Tällaista kesäteatteria katsoisin mielelläni lisää.

Esityksiä on koko kesäkuun ja katsojaksi pääsee 3-vuotiaasta ylöspäin. Esityksen ja teatterin kuulumisia voi seurata myös facebookin kautta.

Lämmin kiitos tuotannolle kutsusta esitykseen.

5 kommenttia:

  1. Tämä vaikuttaa kivalta ja symppikseltä esitykseltä. Laitanpas harkintaan, josko lasten kanssa suuntaisimme tuonne. :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. ps. Blogissani odottaa kesäinen haaste Kujerrusten Linneaa :)

      Poista
    2. Se oli nimenomaan just ihana! Ja jee, menen tsekkaamaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...