keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta


Aloitan Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena, 2006) eräänä perjantaina junassa. Kirjan alussa kerrotaan Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta. Nostan katseeni ylös ja huomaan minua vastapäätä istuvan nuoren miehen lukevan juuri kyseistä teosta. Tämän on oltava hyvä merkki.

Lukijan nimi oli Ella Amanda Milana. Hän oli 26-vuotias nainen ja hän koostui muun muassa kauniisti kaartuvista huulista ja viallisista munasarjoista.

Ella Milana tekee äidinkielen opettajan sijaisuutta kotikaupungissaan Jäniksenselällä. Piskuinen kaupunki on muuten tavallinen, mutta sieltä on kotoisin maailmallakin tunnettu ja arvostettu lastenkirjailija Laura Lumikko. Lumikko on perustanut Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran, johon kuuluminen on suuri kunnia.

Ella kutsutaan Seuran jäseneksi ja tylsänpuoleinen elämä on muuttumassa matkaksi kirjailijuuteen kunnes kummia tapahtuu: kesken hienojen juhliensa Laura Lumikko katoaa mystisesti. Tästä huolimatta Ellan jäsenyys Seuraan on voimassa ja niinpä hän käyttää uutta asemaansa selvittääkseen mahdollisimman paljon kuuluisasta kirjailijattaresta. Sitä varten Ellan on pelattava Peliä, jossa tietoja saadakseen on laitettava myös itsensä likoon.

Hän oli kuin mykän farssin unissakävelijä. Hän räpytteli silmiään, levitti ne ammolleen ja luotasi tyhjyyttä yleisön päiden yllä.
Kun Laura Lumikon jalka osui viidennelle askelmalle, tapahtui se, mitä kaikki yrittivät jälkeenpäin kovasti ymmärtää ja analysoida.

Vertasin jo Harjukaupungin salakäytävien yhteydessä Jääskeläistä armaaseen Jonathan Carrolliini. Lumikon lukemisen jälkeen tunne vain vahvistui ja tunnen löytäneeni kotimaisen vastineen suosikkikirjailijalleni. Jääskeläisen maaginen realismi on sopivan pelottavaa, omalaatuista ja seksikästä. Lisäksi, ainakin tässä kirjassa, on paljon koiria. Arvostan. (Tälle vertailulle en mahda mitään, sillä Carroll on ensimmäinen maaginen realistini ja väistämättä sitä tulee peilattua muita hänen teksteihinsä ainakin jossain määrin.)

Suurin ongelma Lumikon kanssa oli se, että se loppui. Tarinaa olisi lukenut ilokseen vielä pitkään. Toisaalta, kukapa tietää, ehkä kirja on aivan erilainen kun avaan sen seuraavan kerran.

Lumikko ja yhdeksän muuta oli minulle hyvin lähellä täydellistä lukukokemusta. Odotan innolla Jääskeläisen seuraavaa, syksyllä ilmestyvää romaania.

Muun muassa Zephyr ihastui Lumikon maagiseen maailmaan, Amma puolestaan vaistosi kirjassa liikaa kalmanhajua.

ps. Kiitos taas Tuomakselle parhaasta kuvausavusta ja sietokyvystä silloin, kun kuvattava marmattaa.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Atena, 2006. 322 s.
Kansi: Susanna Raunio

32 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hieno lukukokemus! Kiva että luit ja tykkäsit :).

    Ja tuo kuva on aivan mahtava!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti pidin, Sanna. Tämä oli niin hieno. Ja kiitos!

      Poista
  2. Nyt minun täytyy kyllä erittäin pian etsiä Jääskeläisen kirjoja käsiini. On vielä täysin kokematta.

    Upea kuva! :)

    VastaaPoista
  3. Tämä oli todella omaperäinen, intensiivinen ja viettelevä lukuelämys! En osaa kuin kompata Kirsiä <3 <3 <3

    :)

    VastaaPoista
  4. Mikä kuva!

    Ja mikä kirja. Lumikko oli ensimmäinen jääskeläiseni ja on sen vuoksi hyvin rakas. Olen iloinen, että ihastuit kirjaan näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Minä en osaa mitenkään päättää että Harjukaupunki vai tämä.. Ehkä pidän ne sievästi samalla linjalla. <3

      Poista
  5. Ihana kuva ihanan kirjan ihanan arvostelun yhteydessä ;)

    Molemmat P.I.J:n kirjat ovat minulle rakkaimpia kirjoja/lukukokemuksia koskaan ja hartaudella odotankin nyt syksyllä ilmestyvää kolmatta romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana Susa! Minäkin odotan kolmatta kovasti ja kovalla jännityksellä!

      Poista
  6. Oioioi mikä kuva :) Tämähän olisi ollut kuin luotu Amman Copycat-kirjankansikisaan ;) Arviota en uskaltanut kuin silmäillä, Lumikko odottelee lukuvuoroaan hyllyssä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villasukka kirjahyllyssä! Jostain syystä päädyn usein ottamaan, tai otattamaan, näitä hyppykuvia. :) Toivottavasti pidät Lumikosta!

      Poista
  7. Tämä romaani on aivan loistava, ehdottomasti Yksi suomalaissuosikeistani.

    VastaaPoista
  8. Villasukan tavoin minäkin vain silmäilin juttusi, mutta ilmeisen ihastuneelta kirjaan vaikutit - kuten niin moni muukin. Tuo kuva on ihana! Saisiko Tuomasta lainata joskus, kun mun kuvausassistentit ovat kaikki vähän liian nopeasti kyllästyviä? :)

    Näin tämän postauksen eilen illalla ja näin yöllä unta, että yritin ottaa itsestäni vastaavaa kenkäkuvaa. Ensin en löytänyt parillisia kenkiä ja sitten villasukat eivät mahtuneet korkkareihin, sukkahousut ratkeili ja vaikka mitä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottoman ihastunut Maija, suosittelen lämåimästi.

      Sinun pitänee kysyä Tuomakselta onko hän lainattavissa. :) T paljasti eilen, ettei oikeasti kuuntele minua ollenkaan kuvaa ottaessaan, ehkä se selittää sen kärsivällisyyden. ;)

      Ja voi ei, onpa ollut draamallinen uni! Sukkahousut ovat kyllä vihoviimeisiä kapistuksia!!

      Poista
  9. http://th03.deviantart.net/fs71/PRE/i/2011/239/8/9/ghost_flower_by_squirrelgirl111-d2y5gr5.jpg

    VastaaPoista
  10. Ihana kuva ja ihana kun löytää tärkeän kirjan. Minulta tämä jäi joskus lukematta, vaikka noiden lainausten perusteella on täysin mahdoton ymmärtää miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Joskus kirjan lukemiseen voi olla vain hetki väärä, ehkä kokeilet joskus uudelleen? :)

      Poista
  11. Jääskeläinen on minulta vielä täysin lukematta, mutta kaikkien näiden arvioiden jälkeen on pakko... Odotan jännityksellä, nostatit hyvin odotuksia. Upea kuva!

    VastaaPoista
  12. Mullakin on vielä Jääskeläiset kokeilematta. Harjukaupunkia olen aloittanut, mutta se jäi silloin kesken - ei huonouttaan, vaan muiden lukukiireiden ajaessa ohi - enkä ole tullut vielä jatkaneeksi. Luen sen kyllä joskus vielä loppuun ja pitämisestä riippuen myös tämän. Harjiksen alku oli kyllä kiehtova, vaikka noin yleisesti ottaen en tiedä, olisiko maaginen realismi minun juttuni. Ainakaan eteläamerikkalaiset teokset eivät useinkaan sytytä.

    Kuva on niin hieno! Mietin, oletko hypännyt vai - helpommin - vain roikottanut jalkoja jostain, mutta olet siis hyppinyt. Hih, olisi ollut kiva nähdä kuvanottotilanne ja kuunnella marmatustasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä Harjis loppuun, Karoliina! Sen perusteella pystyy myös hyvin skaalaamaan, että natsaisiko tämä opus.

      Ja voi kiitos! Kyllä, minä hypin. Roikkuminen olisi ollut paljon helpompaa, mutta kun mitään sopivaa roikkupaikkaa ei ollut pompin kannat mullassa. Onneksi kuvanottotilanteesta ei ole muuta materiaalia kuin nämä kuvat. :D

      Poista
  13. Arvaa mitä! En ole lukenut vielä (!) yhtään Jääskeläisen kirjaa, vaikka ne ovat kiinnostaneetkin jo pitkään. Luin tämän arviosi torstaiaamuna, ja lainasin romaanin kirjastosta vielä samana iltana. :) Odotukset ovat korkella. Tosi korkealla! :)

    Tuo kuvasi on ihan mahtava! <3 On sinulla vaan mainio mies! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara lue! Ja toivottavasti en nyt nostanut liian korkealle (vaikka minun mielestäni se näiden kanssa on vaikeaa, siis että odotukset eivät toteutuisi).

      Ja kiitos, on se. <3

      Poista
  14. "Suurin ongelma Lumikon kanssa oli se, että se loppui. Tarinaa olisi lukenut ilokseen vielä pitkään."

    Allekirjoitan täysin. :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...