keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Myös kotimeren rannikolla on tuulisia saaria.

Postilaatikkoon kolahti päivänä muuanna Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias (Gummerus, 2014). Kirja siirtyi lukupinon jatkoksi, mutta kun kesäisenä päivänä kaipasin jotain nopeaa ja kepeää kaappasin opuksen laukkuuni.

Ihmiset kertovat tylsiä valheita politiikasta, Jumalasta ja rakkaudesta. Ihmisestä tietää kaiken tarvittavan, kun kuulee hänen vastauksensa kysymykseen: Mikä on suosikkikirjasi?

A.J. Fikry on vaimonsa kuoleman jälkeen jossain määrin erakoitunut kirjakauppias Alice Islandilla. Kovaa vauhtia alkoholisoituvan keski-ikäisen miehen elämää ilmestyy tuulettamaan kaupan hyllyvälistä löytyvä kahden vuoden ikäinen Maya-tyttö. Tytön äiti löydetään kuolleena ja odotusten vastaisesti juro mies päätyy adoptoimaan tytön. Samaan aikaan pakkaa sekoittaa kirjakaupassa käyvä kustannustoimittaja Amelia.

Varmaankin osaatte arvata jotain siitä, miten kirjan juoni tulee näistä aineksista kehittymään. Niin osasin minäkin. Ja se ei oikeastaan haitannut. Tiedättekö niitä hupsuja romanttisia komedioita, joista tietää ensimmäisen viiden minuutin jälkeen suurinpiirtein mitä tulee tapahtumaan ja silti jaksaa viihtyä sen tarinan parissa? Sellainen oli nimittäin tämä kirjakin, siis jossain määrin ennalta-arvattava, sympaattinen ja viihdyttävä, vähän surullinenkin.

Miljöö on tietysti kirjaihmiselle erittäin miellyttävä. Fikryn Island Books vaikuttaa kertakaikkiaan käymisen arvoiselta paikalta. Lisäksi tekstin seassa vilisee tuttuja nimekkeitä, kuten Kirjavaras ja Pilvikartasto, ja niiden bongailu oli oikein mukavaa. Sympaattisia ovat myös hahmot, kuten hieman juro Fikry, varhaiskypsä Maya ja vanhanaikainen poliisi Lambiase.

Mutta kuten niistä hupsuista elokuvista, ei minulla tästäkään kirjasta ole kovin paljon sanottavaa. Yksinkertaisesti sanottuna Tuulisen saaren kirjakauppias on hyvää mieltä lisäävä niin sanottu peruskirja. Sen sai luettua nopeasti ja leppoisasti, tarina oli mukava ja sen parissa viihtyi. Opus on siis oiva lisä kesälomalukemistoon kaikessa sympaattisuudessaan.

Kiitokset kustantamolle ennakkokappaleesta.

Bingosta ruksin "tänä vuonna julkaistu" -ruudun.

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (The Storied Life of A.J.Fikry, 2014)
Gummerus, 2014. 240 s.
Suomentanut: Tero Valkonen

13 kommenttia:

  1. Piti käydä (taas) kirjaston sivuilla varmistamassa, että olenhan muistanut varata tämän kirjan. Pelkästään nimi on niin ihana, että kirja on pakko saada luettavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on kyllä hieno, Jonna. Toivottavasti pidät kirjasta. :)

      Poista
  2. Minä halusin lukea kirjan pelkästään sen nimen perusteella, mutta olen hyvin samoilla linjoilla kanssasi. Kyllähän kirjan luki, mutta eipä se sen ihmeellisempi ollut. Ennalta-arvattava, mutta ihan viihdyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä näin, Katri. Eivät yhtään hassumpia lukujumin poistajiksi tällaiset!

      Poista
  3. Välillä tarvitsee juuri tällaisia tarinoita. Pitääpä pitää tämä mielessä sellaista hetkeä varten.

    VastaaPoista
  4. Kyllä vain, samoilla linjoilla ollaan :D Viatonta viihdykettä, jota tosiaan silloin tällöin on vailla, mutta jotenkin laskelmoitua myös. Kirja kirjaihmisistä kirjaihmisille, täsmätoimitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmätoimitus on just se termi kuvaamaan tätä, Kirsi!

      Poista
  5. Tätä kirjaa on luettu paljon ja siitä on kirjoitettu monessa blogissa. Mielipiteet tuntuvat olevan kovin samanlaisia, niin oli myös minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi mennä tämä aika monelle bloggaajalle, Margit. Pääosin tästä on tosiaan tykkäilty, muutama ihan ihastunutkin.

      Poista
  6. Tämä ei ole tainnut olla oikein kenellekään mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta silti kirja kiinnostaa. Minullakin se odottelee tuolla huojuvan korkeissa kirjapinoissa, ja aion kyllä lukea sen jossain vaiheessa, kun on sopiva hetki juuri tuollaiselle. :)

    Ihana merikuva! Tulee mieleen Myrskyluodon Maija tai Tyrskyt. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on oikein luettava, Sara, ja veikkaisin että sopivaan hetkeen menisi sinullakin oikein mainiona lukemisena. :) Ja kiitos, ihana Hangon lähisaaristo siellä kuvassa. <3

      Poista
  7. Minä koin samalla tavalla, kirjasta jäi hyvä olo. Se oli harmiton viihdyttävä. Jotkut sen ajatuksista olivat todella hyviä. MUTTA jotain siinä oli, koska arvoin sen pinoon: sinä jäät kirjahyllyyni.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...