sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Katri Alatalo: Karnin labyrintti (Mustien ruusujen maa 1)


Norppalaisten kansaan kuuluva Dinja täyttää kuusitoista vuotta ja on valmis näkemään aikuistumisriittiin kuuluvan unen. Unessaan hän muistaa tapahtuman menneisyydestä, sen kuinka hän tapasi ruusumiehen, ja kohtaa kauan sitten heimon parista lähteneen äitinsä. Ajatus ruususta saati sitten äidistä ei jätä Dinjaa rauhaan ja levoton tyttö tekee päätöksen.

Dinja katsoi ovenrakoa, josta tuuli oli tullut. Lattianrajassa saattoi erottaa kapean sinertävän valojuovan - ulkona oli yhä lauhaa ja kirkasta ja kuut valaisivat nukkuvaa maata. Dinja liikahti hermostuneesti ja huomasi saman omituisen tunteen, joka oli tullut jo kaksi kertaa aiemmin päivällä. Hän ei voinut enää jäädä paikoilleen; hänen vatsansa oli sekaisin jännityksestä eikä hän varmasti saisi unta koko yönä. Nyt hän lähtisi.

Päähänpistona alkanut matka alkaa vähitellen saada Dinjan suksien alla suuntaa ja muotoa. Itsepäisen tytön ei myöskään tarvitse matkustaa pitkään yksin, sillä mukaan liittyy navadi Raúg sekä krioni Emron. Kolmikko löytää yhteisen päämäärän ja yhtäkkiä seikkailulla on tavoite, joka saattaa osoittautua paljon suuremmaksi kuin kukaan aiemmin ajatteli.

Karnin labyrintti sisältää paljon perinteisiä fantasiaelementtejä. Navadit muistuttavat paljon kääpiöitä ja krionit haltioita, mutta ovat silti omanlaisiaan. Lisäksi on seikkailu, matka kohti jotain tuntematonta ja suurta, jota moni muukin on jo tavoitellut. Tämä opus on selvästi kokoaan suurempi, sillä pienikokoiseen kirjaan on saatu mahtumaan kokonainen seikkailu ja lisäksi odotusta jatkoa kohtaan.

Hieman outo huviretki tämä silti oli, sitä ei voinut kieltää. Haikea olo levisi Dinjan sisällä, vaikka hän kuinka yritti estää sitä. Emron oli jättänyt kotinsa hyvin samaan tapaan kuin hän itsekin oli tehnyt. Ei meteliä, ei hyvästelyjä, ei selittelyjä. Kara oli halannut Dinjaa pitkään. Mutta hyvästejä ei ollut sanottu, eikä kukaan ollut vilkuttamassa perään. Oli vain hiljainen yö ja metsä ja lumi, joka peitti jäljet.

Kieli tuntuu toisinaan hieman hiomattomalta ja toisteiselta, esimerkiksi nimet tuntuvat toistuvan jatkuvasti jopa lauseen sisällä, mutta itse tarinan kuljetus sujuu näppärästi. Dialogi ei särähtele korvaan ja jännittävät kohdat tuntuvat oikeasti jännittäviltä. Tarinasta löytyi myös positiivisen yllättäviä juonenkäänteitä, joita ainakaan meikäläinen ei osannut ennalta aavistaa.

Karnin labyrintin tarina saadaan opuksessa päätökseensä, mutta jatkoon povataan heti lisää seikkailuja. Sen lisäksi että minua kiinnostaa miten itse tarina jatkuu haluaisin tietää, onko Dinjan pakkomielteisellä suhtautumisella käsiinsä jotain tekemistä itse tarinan kanssa. Näin ainakin toivon, sillä muuten tällä nuorella naisella on todellinen asenneongelma.

Juonivetoinen Karnin labyrintti on siis kokoaan suurempi ja oikein mainio kotimainen fantasiateos. Kirja on trilogian ensimmäinen osa ja uskon kyllä lukevani myös sen jatko-osat, sillä hyvin kirjoitettua fantasiaa lukee aina ilokseen. Kurkatkaa lisätietoa vaikkapa kirjailijan blogista.

Labyrintissa on seikkailtu myös ainakin Lukunurkkauksessa, Goodreadsin puolella peukkua näyttävät sekä Magdalena Hai että J.S.Meresmaa.

Kiitokset kirjailijalle arvostelukappaleesta.

Katri Alatalo: Karnin labyrintti (Mustien ruusujen maa 1)
Vaskikirjat, 2012. 270 s.
Kansi: Riikka Jäntti

1 kommentti:

  1. Tässä oli taas esittelyssä minulle tuntematon kirja ja kirjailija. Kiva, että muut lukevat, niin minun ei tarvitse. Fantasia ei oikein ole minun kirjallisuuttani siitä huolimatta että Taru sormusten herrasta on.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...