maanantai 6. toukokuuta 2013

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia


Yrjö Kokon Pessi ja Illusia (uusi kuvitettu painos WSOY, 2011; alkup. teos WSOY, 1944) tuo mieleen päiväkotiajan. Muista lukuhuoneen, tyynyt ja mustavalkoisen valokuvan jossa on hämähäkin verkko. Hämärästi mieleen tulee myös käynti Vernissassa, jossa mielestäni kävimme katsomassa Pessin ja Illusian näytelmänä, mutta tästä en ole aivan varma. Joka tapauksessa kyseinen teos valikoitui Luontotarinoiden joukosta helposti osaksi lukudiplomia.

- Kunpa hän ei lähtisi koskaan pois, sanoi Pessi puoliääneen, siitä huolimatta, että hänellä olikin ollut paljon vaivaa Illusiasta.
Pessikin huomasi jotain ensimmäistä kertaa. Hän huomasi, että oli oikeastaan aina ollut yksin.

Pessi on pieni peikko, pessimistien arvokasta sukua, joka herää kevään tullessa talviuniltaan kuten tavallista. Tämä kevät ei tosin ole tavallinen, sillä kotoaan sateenkaarelta karannut Illusia-keijukainen haluaa kovasti nähdä maailmaa ja suostuttelee Pessin ryhtymään opettajakseen.

Illusian vierailun oli tarkoitus olla lyhyt, vain pieni piipahdus maanpäälliseen elämään. Katkera Ristilukki kuitenkin pilaa suunnitelman katkaistessaan Illusian siivet yön pimeyden turvin. Pieni keijukaistyttö ei ole lainkaan valmistautunut vuodenaikojen vaihteluihin, mutta onneksi mukana on neuvokas Pessi. Yhdessä keijukainen ja peikko saavat kokea jos jonkinlaisia seikkailuita ja kohdata erilaisia metsäneläimiä. Taustalla jyllää jatkosota, joka vaikuttaa metsän eläinten elämään monin tavoin.

Loppujen lopuksi suurin osa kirjan tarinoista käsittelee kuitenkin muuta kuin Pessin ja Illusian elämää. Kertomuksissa tutustutaan niin simpukoiden kuin kyyhkyjenkin elämään, seurataan sammakoiden sotaa ja keskustellaan sotilaiden lihavan hanhen kanssa. Paljon kerrotaan myös kirjoittajasta, siis itse Kokosta, joka laati rintamalla tarinat Pessistä ja Illusiasta alunperin joululahjaksi lapsilleen.

Eräänä aamuna ei rouva Leppälintua näkynyt missään. Lahopököstäkään ei kuulunut käenpoikasen piipitystä. Kaikki oli hiljaista. Sitten illan koittaessa lensivät hautaajakuoriaiset pesäpönttöön. Ne kiipeilivät aukon reunalla ja näyttivät tyytymättömiltä ja neuvottomilta. Seuraavana päivänä oli kaikki lahopökön läheisyydessä elotonta ja kuollutta, eivätkä Pessi ja Illusia nähneet koskaan enää rouva Leppälintua. Hänen kohtalonsa ei heille selvinnyt myöhemminkään.

Ollakseen lastensatuja ovat kirjan tarinat todella, miten sanoisin, vakavia. Luontokuvaus on pääosin tarkkaa ja totuudenmukaista, samoin sota, ainoastaan Pessi ja Illusia sekä luonnollisesti eläinten puhe tuovat sadun hohdetta tarinoihin. Muutoin esimerkiksi käen epäilyttävät pesimispuuhat ja lumikon julma käytös vastaavat hyvin todellista luonnonkulkua. Osabiologina arvostin ajoittaisen realistista luontokuvausta, mutta toisaalta mietin miten hyvin esimerkiksi ruiskaunokin kehittymistä rikkaruohosta kauniiksi kukaksi olisi jaksanut pienenä seurata (ja minulla ei ole mitään käsitystä, millainen versio tästä meille silloin päiväkodissa luettiin). Suketus myös pohtii omassa tekstissään kiinnostavasti missä määrin inhimillistäminen on järkevää.

Alkuperäisessä kirjassa kuvituksena on Kokon itsensä ottamia mustavalkoisia luontokuvia. Tähän uuteen painokseen kuvat ovat vaihtuneet Kristina Segercrantzin kuvitukseksi. Kuvat ovat pehmeäsävyisiä ja unenomaisia ja sopivat mielestäni hyvin kirjan tunnelmaan.

Joka tapauksessa Yrjö Kokon kirja on hieno satu, vaikka tuntuikin enemmän hieman vanhemmille lukijoille suunnatulta keijukaisistaan huolimatta. Pessin ja Illusian tarina on kertomus ystävyydestä, toiselta oppimisesta ja myös rakkaudesta.

Myös hdcanis luki tämän lukudiplomiaan varten, Maija pohti miksi tämä ei heillä sopinut lasten iltasatukirjaksi ja Satu ihastui tarinaan täysin. Suketus nikotteli muutamille kirjailijan näkemyksille ja  Jenni puolestaan on lukenut kirjasta vielä uudemman painoksen Aleksander Lindebergin kuvituksella.

Lukudiplomi (Luontotarinoita) : Kirjoita lukemasi pohjalta mielipidekirjoitus luonnon ja eläinten suojelun puolesta.

Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -teoksessa esitellään monipuolista harjumaiseman luontoa. Jokaisella eliöllä, niin kasvilla kuin eläimelläkin, on sen toiminnassa oma paikkansa. Osa luonnossa elävistä eliöistä on viehättävämpiä kuin toiset: sepelkyyhkyset kujertavat kauniisti ja maariankämmekkä on kaunis ulkonäöltään.

Vähemmän ihastusta herättävät esimerkiksi röyhkeä käki ja kavala hyönteisiä syövä kihokki unohtamatta kahdeksanjalkaista ristilukkia, ovelaa saalistajaa. Vaikka osa lajeista ei hurmaakaan luonteellaan, on niillä kuitenkin oma paikkansa luonnon kiertokulussa. Kaikilla lajeilla on oma tehtävänsä ja jokainen tuo oman lisänsä luonnon monimuotoisuuteen.

Minusta tuntuu, että nykyään on helpompi suojella sellaisia eliöitä, jotka ovat jollain tavalla sympaattisia. Pandojen suojeluun on yksinkertaisempaa hankkia rahaa kuin hyönteisten. Tämä on ongelma, sillä jokaisen lajin arvo tulisi olla sama. Mikäli yksi laji häviää kokonaan, oli se sitten miten mitättömän oloinen tahansa, menetämme jokaisella kerralla jotain ainutlaatuista jollaista ei välttämättä enää koskaan tälle pallolle synny. Lisäksi kun yksi poistetaan, muuttuu kaikkien siihen yhteydessä olevien lajien elinympäristö.

On tärkeää suojella luontoa yleisesti, mutta tulisi kiinnittää huomiota myös luonnon monipuolisuuteen. Mitä enemmän voimme säilyttää monipuolisia elinympäristöjä, sitä enemmän voimme nauttia erilaisten lajien kirjosta. Ja jatkossa myös Pessi ja Illusia saisivat kohdata niin simpukan, sammakot, erilaiset hyönteiset kuin linnutkin.

(olisin oikeasti halunnut tehdä kuunnelman, mutta koska tällä hetkellä en ehtisi tehdä siitä niin hyvää kuin haluaisin tyydyn ylläolevaan)

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
WSOY, 2011. 240 s. Alkuperäisteksti vuodelta 1944.
Kuvitus: Kristina Segercrantz

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Pohdin vähän samaa tehtävänantoa mutta jätin väliin koska Kokko ei minusta mitenkään voimakkaasti esittele luonnonsuojelua, ennemminkin esittäen luonnon pitämässä huolen itsestään. Mutta hyvä pointti tuo, kuinka hienoisesta moralisoivasta sävystään huolimatta Kokko esittää rinnakkain ja samanarvoisina myös "vähemmän söpöjä" olioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hdcanis! Luonnonsuojelu ei tosiaan tule vahvasti tässä teoksessa esiin, vaikka luonnon muokkautumista jossain määrin kuvattiinkin. Monimuotoisuuskuvaus puolestaan oli mielestäni mitä mainiointa.

      Poista
  2. Vakavuutta tässä tosiaan on enemmän kuin odotinkaan, mutta se ei oikeastaan haitannut. Pidin siitä, että satuelementit on siroteltu tiukantuntuisen faktan sekaan. Ihan sitä jopa sivistyi tätä lukiessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, Suketus. Siis se, että ei kaiken aina tarvitse olla mitään hassunhauskaa, pidin tätä todella kiinnostavana (ja sivistävänä myös!).

      Poista
  3. Hävettää, kun tämäkin klassikko on minulta lukematta. Mutta onhan tässä koko loppuelämä aikaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjat eivät onneksi ainakaan näillä näkymin ole katoamassa maan päältä, Tuija, hyvin ehtii. :)

      Poista
  4. Minäkään en ole varmaan tätä ainakaan kokonaan koskaan lukenut. Nyt tosin omistan sen Jenninkin lukeman upean uutuuspainoksen ja kirja tulee toivottavasti luettua piankin. Kun mulla nyt on pieni Pessi-siskonpoikakin. :)

    Minun muistikuvani tästä rajoittuvat enon perheen kirjahyllyssä olleeseen niteeseen, jossa oli kaunis kansikuva, joka jäi lapsen mieleen ehkä kuitenkin paljaan pyllyn takia (http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1070_CCI000203315.jpg). :) Lisäksi olimme katsomassa luokkaretkellä jossakin Joensuun ulkopuolella (Lappeenrannassa?) Pessi ja Illusia -baletin ja olimme siinä iässä (kuudennella luokalla), että huokailimme komean Pessin perään. :)

    Ei siis kauhean kirjallisia muistoja tästä klassikosta... :D

    (PS. Naurattaa nyt sekin, että kun yritin googlata tuota balettia vuodelta 1990 (?) löysin kommenttini Luettua-blogiin, jossa olin kertonut kaikki nämä samat asiat pari vuotta sitten, hahaa!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Karoliina! :D

      Pessi on kyllä ihana nimi. Ja iihana oli varmasti myös Pessi-balettitanssijakin.

      Minua ärsyttää, kun en onnistunut löytämään sitä mahdollista Tikkurilan teatterin Pessiä ja Illusiaa, pitää kaivautua paperisiin arkistoihini hieman syvemmälle.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...