tiistai 21. toukokuuta 2013

J.S.Meresmaa: Mifongin aika


Viehätyin viime syksynä kovasti J.S.Meresmaan Mifongin perintö -fantasiateoksesta (Karisto, 2012) ja jäin kieli pitkällä odottamaan jatkoa. Niinpä sarjan toisen osan, Mifongin ajan (Karisto, 2013), lukeminen oli itsestäänselvyys. Eikä muuten pettänyt tämäkään opus. Seuraava lainaus on muuten kirjan ensimmäiseltä sivulta, joten se ei paljastele mitään keskeltä kirjaa.

Haljennee maan uumenista kohoava huuto oli vain väreitä ilmassa, painepatsas ilmassa leijuvia kiteitä vasten. Voimakas lämpöpurkaus, jota jäinen manner ei ollut ennen kohdannut, kuumensi kivet. Lumi ja jää kohosivat kosteana pilvenä ilmaan ja paljastivat mustan maan laajalta alueelta,
Tuuli nousi, kaapaisi maasta sorapyörteen.
Haldor Sininen oli herännyt.

Mifongin aika lähtee samoista kuopista, mihin edellinen osa jäi. Juonen kuvailu toisen osan tapauksessa tuntuu riskaabelilta. Sanottakoon kuitenkin, että teoksessa ovat mukana kaikki edellisestä osasta tutut päähenkilöt muutamin lisäyksin ja tarinaa kuljetetaan vuorotellen milloin kenenkin näkökulmasta. Vanhoihin tuttuihin, kuten Danteen panttereineen, tuliseen Ardikseen ja kovapäiseen Linniin saadaan lisää syvyyttä ja näkökulmaa. Lisäksi lukija päästetään tutustumaan lähemmin ja monin tavoin myös mystisiin mifonkeihin.

Tarina kulkee eteenpäin haipakkaa vauhtia eikä turhaan junnaa paikoillaan. Välillä tahti lähes hengästyttää, mutta samaan aikaan se imaisee totaalisesti mukaansa. Itse tahkosin kirjan alusta loppuun parissa päivässä pääosin juna- ja ratikkamatkojen aikana. Kaiken lisäksi teksti soljuu sen verran mukavasti, että tekstiä on helppo lukea ja juonensyrjässä pysyy kiinni.

Erityisesti nostan hattua Meresmaan käyttämälle monipuoliselle kielelle. Tarinaa on höystetty hauskoilla ja osuvilla ilmaisuilla, tekstissä vilisee jupinoita, krumeluureja ja muita mainioita sanavalintoja joita en hätäpäissäni muistanut kirjoittaa ylös. Joka tapauksessa nautin Meresmaan tekstin lukemisesta kovasti.

Toisen osan jäleen huomaan myös kiintyneeni hahmoihin kovasti. Naishahmot Linn ja Ardis tuppaavat paikka paikoin saamaan minut ärsyyntyneeksi itsepäisyydellään, mutta pidän heistä silti. Uudet sivuhenkilöt myös kiinnostavat kovasti, erityisesti Mohari josta toivottavasti kuullaan myös seuraavassa osassa.

Ainut mitä jäin kaipaamaan, oli jonkinlaista selkeämpää kertausta mitä edellisessä osassa oli tapahtunut. Selvästi olen tottunut tv-sarjojen jaksojen alussa oleviin "previously on"-kertauksiin. Tokihan asian olisi myös voinut tarkistaa edellisestä osasta (jos olisin muistanut lainata sen kirjastosta) mutta mietin että kuinka hankalaa olisi laittaa esimerkiksi kirjan loppuun jonkinlainen kertaus, etenkin kun kyseessä on näin "lyhyt" sarja eli näillä näkymin neljä osaa.

Lyhyesti Mifongin aika oli hengästyttävän koukuttava ja virkistävä fantasiateos. Seuraavaa osaa odotan, jälleen kerran, innokkaasti.

Norkku viehättyi myös tästä sarjan toisesta osasta. Lisäksi suosittelen myös kirjailijan omaa blogia, Mifonkien matkassa.

J.S.Meresmaa: Mifongin aika
Karisto, 2013. 494 s.
Kansi: tieto kirjaston tarran alla, korjaan kun tiedän
Kirjan vinjetit ja kartta: J.S.Meresmaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...