lauantai 4. toukokuuta 2013

Eeva Rohas: Syvä pää


Tutustuin Eeva Rohaksen tuotantoon ensimmäistä kertaa viime syksyn Literary Death Match -tapahtumassa, jossa kirjailija itse asiassa pokkasi itselleen kilpailun ensimmäisen palkinnon. Siellä Rohas luki mainiosti eläytyen uusinta teostaan Syvä pää (Otava, 2012) ja kiinnostuin kirjasta kovasti. Kirja hyppäsi silmilleni kirjaston hyllystä jokin aika sitten ja päätin vihdoin tarttua tilaisuuteen.

Hän riisuu uimapuvun yltään ja painaa suihkun veden tulemaan. Kirkkaat nauhat kuohuvat iholle. Hän painaa uudestaan ja taas vesi ryöppyää. Kosketus on tarkka ja kova. Se piirtää kirjaimia tytön selkään. Kuuntele mikä sana. P-A-R-A-S. Paras? Kyllä, vesi vastaa. Niin minä sinun ihoosi kirjoitin.

Fanny on lupaava nuori kilpauimari, joka elää uinnille. Isä Jan yrittää tukea tytärtään, vaikka on elämässään hieman pihalla vaimon kuoltua monia vuosia aikaisemmin. Samaan aikaan kolmikymppinen Susanne odottaa saavansa tilaamansa reborn-vauvan, joka näyttää mohairkiharoineen aivan oikealta.

Henkilöhahmojen tiet kohtaavat alun lämmittelyn jälkeen etelän lomakohteessan. Lomalle ollaan lähdetty korjaamaan ihmissuhteita ja etsimään ratkaisuja, mutta sen sijaan kaikki henkilöhahmot tuntuvat vajoavan oman elämänsä uima-altaan syvään päähän. Ja se allas on syvempi, kuin miltä se päällepäin näyttää.

- Ei se ole hulluutta.
- On minusta. Laittaa nyt rahaa nukkeen...
- Se on reborn-vauva, Susanne korjasi.
- Mikset hommaa oikeaa?
Susanne veti kasvoilleen ohuen hymyn.
- Se on oikea. Oikea taideteos.
Isä kohautti harteitaan.
- Niin kai. Mutta pitääkö sille olla sänkykin?

Syvä pää on minua viehättävällä tavalla hieman häiriintynyt, siis sellainen joka tekee olon hieman epämukavaksi muttei kuitenkaan karkota luotaan. Tykkään. Erityisesti Susannen intohimoinen suhtautuminen vauvanukkeensa alkaa tuntua koko ajan kammottavammalta, kun tilanteeseen saadaan lisää taustatietoja.

Eeva Rohas Litetary Death Matchissa Korjaamolla lokakuussa 2012.

Loppuun olisin kaivannut jonkinlaista selvitystä muutaman henkilöhahmon osalta, mutta toisaalta aukikirjoittaminen olisi voinut myös lässäyttää kirjan todella tehokkaasti. Pienestä harmituksestani huolimatta luotan siis silti kirjailijan ratkaisuun jättää loppu sellaiseksi kuin se on.

Eeva Rohas onnistui vaikuttamaan minut kirjoitustaidollaan sekä tekstinsä vinksahtaneella tyylillä. Teoksen maailmaan uppoaa helposti, itse luin suurimman osan odottaessani autoamme huollosta enkä edes huomannut että aurinko meni pilveen.

Upotuksen Riina analysoi henkilöhahmoja syvemmin ja Kirjainten virran Hanna kuvailee teosta tekstissään kauniisti.

Eeva Rohas: Syvä pää
Otava, 2012. 250 s.
Kansi: Emmi Kyytsönen

8 kommenttia:

  1. Tässä on taas uusi suomalainen kirjailija, josta en ollut kuullutkaan. Ansiokkaasta kirjoituksestasi huolimatta ei taida olla minun juttuni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! Veikkaan, että Rohas joko iskee tai sitten ei. Ei ollut mikään maailman helpoin kirja, mutta taiten kirjoitettu kyllä.

      Poista
  2. Onpa tässäkin hieno kuva! Jouduin jonkin aikaa miettimään, onko kyseessä lainkaan ns. oikea kuva. En nimittäin tajunnut taustalla olevan vettä, vaan luulin sitä taivaaksi. Sitten yritin miettiä, onko kuva otettu ylös- vai alaspäin, ja miten irtokivet olisivat mahdollisia. :D

    Minäkin kiinnostuin tästä romaanista, kun kuulin Rohaksen kertovan siitä Otavan tilaisuudessa reilu vuosi (?) sitten. En ole kuitenkaan tullut lukeneeksi tai hankkineeksi tätä vielä. Sen sijaan ostin alesta Rohaksen esikoisteoksen eli novellikokoelman Keltaiset tyypit, ja jos luettuani pidän siitä, hankin varmasti tämän myös. Kuulostaa nimittäin edelleen kiinnostavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina!

      Kuva on otettu joskus monta vuotta sitten mökillä ennen laiturinlaittoa, sattui kaunis ja tyyni päivä. Pidän tuosta illuusiosta. :)

      Keltaiset tyypit kiinnostaa minua nyt kovasti, yritän varmaan kuikuilla myös sitä kirjastosta mukaan.

      Poista
  3. Oh, en ole kuullutkaan tästä kirjailijattaresta. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta kirjalta. Kaikki hieman häiriintynyt ja erikoinen tyylillisesti kiehtoo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häiriintyneen ystävälle suosittelen ehdottomasti, Helmi-Maaria. :)

      Poista
  4. Kiinnostuin tästä kovasti Hannan arvion luettuani, mutta kirja on päässyt unohtumaan. Nyt kyllä käyn lainaamassa tämän, luulen myöskin viihtyväni Syvässä päässä. :) Pidän kovasti myös kannesta, sillä rakastan uimahalleja. :D

    Hieno kuva, mutta niinhän täällä aina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, Sara! Kansi on upea, pidän kovasti sen väreistä.

      Ja voi kiitos! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...