torstai 16. toukokuuta 2013

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen


Harper Leen klassikkoteos Kuin surmaisi satakielen (Koko kansan kirjakerho, 1984; To Kill A Mockingbird, 1960) on pyörinyt hyllyssä lukemattomana useampia vuosia. Lukudiplomi-projektin aloittaminen selvästi kannatti, sillä sen tiimoilta on tullut luettua nyt useampi tällainen hyllyn vakiasukas.

Kun oli kulunut tarpeeksi monta vuotta, että kykenimme silmäilemään niihin taaksepäin, me joskus keskustelimme tapauksista, jotka johtivat tuohon onnettomuuteen. Minä olen sitä mieltä, että kaikki sai alkunsa Ewelleistä, mutta Jem, joka on minua neljä vuotta vanhempi, väitti, että se alkoi sinä kesänä, jolloin Dill tuli meille, jolloin Dill ensimmäisen kerran herätti ajatuksen saada Boo Radley tulemaan ulos.

On 1930-luku Maycombin piirikunnassa, Alabamassa. Elo kaupungissa on suhteellisen rauhallista ja sisarukset Scout ja Jem leikkivät ja tekevät kolttosia lähiympäristössä ystävänsä Dillin kanssa. Rauhallinen elämänmeno kuitenkin häiriintyy, kun heidän asianajajaisänsä Atticus päätyy puolustamaan mustaihoista Tom Robinsonia, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta. Atticus uskoo miehen syyttömyyteen, mutta kaupunkilaisten mielissä Robinson on selvästi syyllinen ja Atticus saattamassa sekä itsensä että sukunsa suureen häpeään.

Robinsonin tapaus ja oikeudenkäynti toimivat jonkinlaisena taustatarinana Scoutin kasvutarinalle. Kirjan alkaessa poikamainen tyttö on kuusivuotias ja kasvaa tarinan kuluessa yhdeksänkesäiseksi. Äkkipikainen tyttö joutuu opettelemaan uusia puolustautumiskeinoja nyrkkien tilalle ja kohtaamaan maailman, jossa kaikki eivät todellakaan ole samanarvoisia vaikka se hienoa olisikin.

- Jollei sinun olisi pakko puolustaa häntä, niin miksi sitten puolustat?
- Monesta eri syystä, sanoi Atticus. - Ensimmäinen syy on se, että jollen tekisi sitä, en enää voisi pitää päätäni pystyssä kulkiessani kaupungissa enkä voisi edustaa tätä piirikuntaa lainsäädännössä, enkä voisi kieltää sinua enkä Jemiä enää mistään.
- Tarkoitatko, että jos et puolusta tätä miestä, niin Jemin ja minun ei pitäisi piitata sinusta enää milloinkaan?
- Suurin piirtein niin.

Leen kirja on kiinnostava ja teema, valitettavasti, edelleen ajankohtainen. Vaikka kuinka elämme mukamas tasa-arvoisessa maailmassa, kohtaa eriarvoisuutta joka päivä ja varmasti siihen syyllistyy itsekin jopa tiedostamattaan. Kirjassa eriarvoisuuden kohtaaminen tuntuu olevan suurin isku Scoutin veljelle Jemille.

Scout eli Jean Louise on oikeastaan varsin hauska hahmo, vaikka tuppaa olemaan toisinaan melkoisen ärsyttävä. Annettakoon se hänelle anteeksi. Lisäksi huomasin tuntevani sympatiaa Scoutin opettajaa Caroline-neitiä kohtaan. Neitiparka yritti käyttää uusia opetusmenetelmiä parhaansa mukaan, mutta kaikkia menetelmiä ei vain ole tarkoitettu käytettäväksi kaikkien lasten kanssa.

Kuin surmaisi satakielen ei ehkä ollut minulle mitenkään erityisen mullistava kirja, mutta hienon ja helposti lähestyttävän tarinan se kertoo yhtä kaikki. Kirja myös herättelee pohtimaan omia asenteitaan ja tällainen itsetutkiskelu on harvoin pahitteeksi. Voisin myös kuvitella katsovani kirjasta tehdyn elokuvan, onhan siinä Atticuksena hurmaava Gregory Peck.

Suketus ei lämmennyt Scoutille, Norkku puolestaan ihastui ja pohti kirjan yhteiskunnallista vaikuttavuutta ilmestymisvuotenaan.

Lukudiplomitehtävä (Matkalla): Vertaa päähenkilöä itseesi.

Kuten aiemmin jo tekstissäni sanoin, on Scout melkoisen poikamainen tyttö. Äitiä ei perheessä ole ja suurimman osan ajastaan hän viettää isoveljensä sekä perheen taloudenohoitajan, Calpurnian, kanssa. Mekot eivät kuulu Scoutin pukeutumistyyliin, ellei häntä siihen erikseen suitsita.

Minä kävin kyllä pienenä lävitse prinsessakauden, mutta olen ilmeisesti ollut suhteellisen käytännöllinen prinsessa, sillä hameen kuulemma kykeni huoletta tunkemaan ulkoiluhaalareiden sisään. Leikeissä esitin kuitenkin usein miespuolisia osia ja myös nykyään teatterihommissa olen esittänyt suhteellisen monta miesrooliksi luettavaa suoritusta (tämä tosin johtunee osittain myös siitä, että teatteriporukassamme miesten määrä on huomattavan pieni).

En myöskään koe itseäni mitenkään erityisen tyttömäiseksi. Viime vuosina olen tosin alkanut pitää mekkoja ja hameita enemmän, mutta housut tuntuvat edelleen luontevimmalta varustukselta. Olen muutenkin saanut harjoitella tyttömäisyyttä, sillä osaan olla Scoutin tavoin itsepäinen ja teen mielelläni asiat itse. Näinhän tekee myös Scoutin olennaisin naisen roolimalli, Calpurnia.

Minussa ja Scoutissa saattaa siis olla hyvinkin paljon samaa, mutta toivon etten ole aivan yhtä äkkipikainen. Toki minäkin osaan kiukustua, mutta tukkanuottasille äidyn (ainakin nykyisin) varsin harvoin.

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird, 1960)
Koko kansan kirjakerho, 1984. 374 s.
Suomentanut : Maija Westerlund
Kansi: Seppo Polameri

20 kommenttia:

  1. Voi kun minä tykkäsin tästä kirjasta...se jäi varmasti mieleeni Jokken blogista ja kun kävin ystävän luona kylässä, bongasin kirjan hänen kirjahyllystään, toinen kirja oli Häivähdys purppuraa ja se jäi lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli kyllä mainio, Mai! Minä en ole lukenut tuota Purppuraa, mutta pitäisiköhän siitäkin sitten katsoa se elokuva?

      Poista
    2. Multa jäi Kuin surmaisi... kesken, mutta Häivähdys purppuraa on erittäin vaikuttava, joskin myös erittäin ahdistava ajoittain. Elokuvaakin on kehuttu.

      Poista
  2. Olen lukenut tämän kirjan useaan kertaan ja pidän siitä paljon. Jos et ole nähnyt elokuvaa, niin suosittelen sitä. Se on harvinaisen hyvä kirjan sovitus elokuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit suosituksesta! Pitänee siis kaivaa elokuva esille.

      Poista
  3. Olen lukenut tämän kirjan, mutta siitä on ilmeisesti niin kauan, etten muista paljon mitään. Kuvaus kilkutteli vähän kelloja päässäni, mutta aika hyvin olen onnistunut tämän unohtamaan. Tarttee varmaan lukea tämä joskus uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mutta jos tästä kerran on tehty elokuva, niin voisikin katsoa sen. Minulla on ongelmia lukea jo kerran lukemiani kirjoja uudelleen, koska on niin paljon kertaakaan lukemattomia kirjoja hyllyssä ;D

      Poista
    2. Sama ongelma, Elegia! Minäkin toisinaan haluaisin lukea kirjoja uudelleen mutta kun on ne lukemattomat lukemattomatkin. Minä aion kyllä luottaa Margitin suositukseen ja tiirailla elokuvan jossain vaiheessa.

      Poista
  4. Minusta Scout on ihan mahtava hahmo! Joskus lapsihahmot ovat kirjoissa vähän liian viisaita ja oikeamielisiä, mutta Scout on jotenkin todella uskottava siinä, että hän alkaa vasta ymmärtää moraalia ja harmaan eri sävyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Scout oli kyllä uskottava lapsikertoja, Liisa, ja se ärsyttävyyskin oli oikeastaan lapselle aika luonteenomaista. Hieno hahmo ja näin jälkipeleissä tuntuu kovin läheiseltä.

      Poista
  5. Luin tämän aikoinaan koulussa ja muistan pitäneeni, vaikken juuri muuta muistakaan. Olisi mielenkiintoista lukea kirja uudestaan! Tämä lukudiplomihaaste on kyllä hyvä tilaisuus lukea kirjoja, joita ei muuten olisi tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, sanopa muuta, Olen saanut haasteen puitteissa luettua useammankin "pitäisi lukea"-opuksen.

      Poista
  6. Hienoa että luit tämän! Minullakin on ollut tämä lukusuunnitelmassa jo monta vuotta, ehkäpä kesällä vihdoin saisin aikaiseksi lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Sanna, hyvä ja helppolukuinen kirja!

      Poista
  7. Moi Linnea!

    Muistelinkin että pidit blogia kun joskus ikuisuus sitten olin vielä Facebookissa :) Kiva törmätä nyt tähän ja alan kyttäämään sinua aktiivisemmin!

    Osallistun myös keskusteluun kun olet juuri lukenut yhden lempikirjoistani. Minä pidin tästä kovasti, muistaakseni tarina rullautui auki sopivan vaivihkaa ja mikä parasta, mitään ei selitetty lukijalle (ja Scoutille) liian suoraan. Kaikki tuli ilmi rivien välistä ja siitä tuli sellainen olo kuin itsekin olisi kasvanut samalla aikuiseksi. Tässä auttoi tietysti myös se, että en tiennyt kirjasta etukäteen mitään.

    Luen itse juuri nyt Emma Donoghuen "Huonetta", jossa on samankaltainen kertoja: viisivuotias poika, joka asuu äitinsä kanssa vankina pienessä huoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Risto! Oli myös hauska löytää sinun blogisi, sattumalta näin tuon profiilikuvasi jonkin blogin sivupalkissa ja tunnistin.

      Siinä on tosiaan nostettava hattua Leelle, että tarinan kuljetus on mainiota ja selittelyn makua ei ollut. Pidin paljon.

      Odotan kiinnostuksella mielipidettäsi Huoneesta, minä en ole uskaltanut sitä lukea.

      Poista
  8. Olen aika ajoin katsellut tätä kirjaa, vielä en ole kuitenkaan teokseen tarttunut, en tiedä, mikä vastahankoisuus minulla oikein on. Elokuvan olen nähnyt. Olisi kyllä mielenkiintoista kyllä nähdä kuinka hyvin elokuva ja kirja kulkevat käsikädessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Aino, etenkin jos pidit elokuvasta. Tämä on oikein mainio kirja.

      Poista
  9. Ikuisuusprojektini! Vielä minä tämän luen... =D Kerran olin jo hyvin lähellä lainata kirjan kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä Irene! Kirja on kaiken lisäksi melkoisen nopealukuinen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...