perjantai 17. toukokuuta 2013

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä

Minun Töölöni vuonna 2009.

Kjell Westön Leijat Helsingin yllä (Otava, 1996) vei minulta jalat alta. Ensimmäiset viisikymmentä sivua olin hieman pihalla siitä kuka kukin on, mutta sen jälkeen osasin olla vain ihastunut. Muutaman päivän ajan elin mukana Rickardin eli Rikun perheen elämässä kaikilla aisteilla.

Niin: on juuri sellainen ilta että jos katsoo pitkään ja kärsivällisesti kaupungin ylle, taivaalla voi nähdä ihmisten unelmat. Ne purjehtivat mustaa samettia vasten kuin värikkäät, fosforinhehkuiset leijat. Ne on maalattu kaikilla ajateltavissa olevilla väreillä, ne ovat punaisia, vihreitä, keltaisia, sinisiä, violetteja ja vaikka millaisia: värillä ei ole väliä, tärkeintä on että ne ovat siellä, että ne ovat kukistaneet pimeyden, että ne keinahtelevat vapaasti ja laiskasti tuulen mukana, että ne LIITÄVÄT.

Henrik Bexar on sota-ajan lapsi, Ruotsiin lähetetty ja Suomeen palannut. Skrottomsiin hän ei aio jäädä, hän tahtoo suureen kaupunkiin. Vaimoksi löytyy Benita, entinen Miss Tampere, varakkaasta perheestä. Perheeseen siunaantuu kolme lasta, Dani, Marina ja Rickard. Leijat on tarina heistä kaikista, heidän perheestään ja suvustaan. Mutta ennen kaikkea se on Rikun tarina, kasvukertomus Helsingin kaduilta. Tarina, jota kertovat Riku ja Marina.

Kaapelitehtaalla satoi. 2009.

Westön Helsinki on samaan aikaan ruma ja kaunis. Vanhaa Helsinkiä ihastellaan, uudempiin elementtitaloihin suhtaudutaan viileästi. Eloon heräävät minulle erityisesti Töölö ja Munkkiniemi. Ja Ratakadun koulu, minun harjoittelukouluni, jalkapallokentät ja Johanneksen kirkko.

Bexarien perheen elämä ei ole helppo. Rakkaudettomuus ja juurettomuus vaivaavat, samoin tietty levottomuus. Kaikki kolme sisarusta etsivät paikkaansa maailmassa ja samaa tekevät myös vanhemmat. Yhteiskuntakaan ei pysy muuttuvan maailman perässä, uusia yrityksiä perustetaan, rahoilla keinotellaan ja lopulta koittaa yhdeksänkymmentäluvun lama. Eikä yksinkertaista ole sekään, kun jouluna lahjapaketista löytyy väärän helsinkiläisjoukkueen pusakka.

Johanneksen kirkko. 2010.

Sillä Suomenlinnassa hän tuntee kaupungin läsnäolon selvemmin kuin koskaan. Ympärillä on kesä, kaikki on sinikimalteisen ja hehkuvanvihreän ystävällistä. Hän tuntee että häntä koskettaa suuri sykkivä Ruho, jokin jättiläismäinen ja muotoa muuttava, melskaava, työtä tekevä ja nälkäänsä hotkiva ykseys, jossa kaikilla ja kaikella on paikkansa näennäisestä sekasorrosta huolimatta.

Ja toisaalta on myös paljon kaunista. Hyviä hetkiä, kookoksen tuoksua ja tuoreita vadelmia. Didde-mummin skonsseja, jotka leivotaan silloin kun viili on hapantunut kellarissa. Pienten poikien riemua pukki-kisoissa ja tilastoja ohiajavista automerkeistä. Kuumia suudelmia ja hippiaatetta, rohkeita tekoja ja oman itsensä saavuttavista vihdoin ja viimein.

Stadion. 2009.

Leijat Helsingin yllä oli minulle käytännössä täydellinen kirja. Siinä oli kokonainen ihmiselämä, tai oikeastaan monta sellaista, iloineen ja murheineen. Se on hieno kirja ja aion varmasti lukea sen vielä uudelleen. Ehkä ensi kerralla jopa alkukielisenä.

Lukudiplomitehtävä (Menneisyyden tarinoita): Kuutamolla. Kirjoita päähenkilön elämästä kaksi totuutta ja yksi valhe.

1. Riku joi ensimmäisen kerran itsensä humalaan kolmetoistavuotiaana.
2. Riku on hypännyt benji-hypyn.
3. Riku on seurustellut Miss Tropical Fruit -kilpailun perintöprinsessan kanssa.

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä (Drakarna över Helsingfors, 1996)
Otava, 1996. (Seven-pokkari, 2009) 527 s.
Suomentanut: Arja Tuomari
Kansi: Jaakko Ollikainen

14 kommenttia:

  1. Ihanaa kun luit tämän! Yksi parhaita - sellainen kirja, joka jää mukaan elämään eikä unohdu. Luulin joskus, että vaikutus oli siksi suuri, että olen samaa ikäluokkaa kuin Westö ja kirjan pojat ja monet heidän lapsuutensa asiat ovat omakohtaisesti tuttuja, mutta sittemmin olen huomannut, että monet nuoremmatkin ovat vaikuttuneet. Hienon kirjan merkki, ajattomuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja! Tämä oli kyllä upea kokemus, tämän vuoden parhaita ehdottomasti tai jopa yksi parhaista koskaan. Minut kirja ainakin tavoitti, selvästi tässä on jotain sellaista josta on helppo ottaa kiinni ja uppoutua. Ihana kuulla, että muutkin ovat vaikuttuneet.

      Poista
  2. Luin tämän kirjan aika nuorena ja silloin en päässyt tähän sisälle. Pitänee lukea uudelleen. Westön Missä kuljimme kerran-kirjaan puolestani ihastuin suuresti.

    t. Salainen ystäväsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salainen ystävä! :) Missä kuljimme kerran oli myös viehättävä, mutta tämä meni taas minulla enemmän ihon alle. Hienoja kirjoja molemmat!

      Poista
  3. Ihana postaus ja ihana kirja! Westö kirjoittaa mielettömän kauniisti. Isän nimeen on tosin minun suosikkini, mutta Leijat pääsee heti kakkossijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Norkku! Westön tekstissä on tosiaan sitä jotain.. Minulla on Isän nimeen vielä lukematta, mutta varmasti luen kyllä myös sen.

      Poista
  4. Olen lukenut Westön Helsinki-kirjat silloin kun asuin Turussa. Se on huutava vääryys, jonka aion korjata tänä kesänä ja elää leijat Helsingin yllä (vaikka en siis taaskaan asu stadissa).

    En muista, mikä olisi valhe, siksikin pitää lukea =) Tällä hetkellä olen siis ihan kuutamolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, Mari a, tämä kirja suorastaan huutaa lukijaa tutustumaan tapahtumapaikkoihinsa. Minä olen kohta menossa Kruununhakaan, ihanaa. Kiitos!

      Poista
  5. Minullekin tämä on tosi tärkeä ja rakas kirja, ja oli nuorena jopa vähän sellainen elämän opaskirja. :) Ikuisuussuunnitelmana on myös lukea kirja joskus ruotsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on paljon hyviä eväitä elämään, Liisa. Minäkin haluaisin lukea tämän ruotsiksi.

      Poista
  6. Muistan kun katsoimme filmatun version koulussa, mutta silloin en jaksanut innostua. Viitisen vuotta myöhemmin luin romaanin, ja se oli menoa. Westön kirjoitustyyli on mukaansatempaava, maisteleva ja ihanan humoristinen ja lämmin. Leijojen jälkeen olen lukenut muutkin trilogian osat, ja vaikka Missä kuljimme kerran on ehkä suosikkini, Leijoilla on erityinen paikka sydämessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vähän kiinnostaisi myös tämän filmatisointi, Laura, mutta toisaalta se jännittää. Mitä jos lumous katoaisi? Missä kuljimme kerran oli hieno, Älä käy yöhön yksin on minulla vielä lukematta.

      Poista
  7. Pakko vielä mainita, että pidin tästä leffasta myös valtavasti. Ei kadonnut lumous, kasvoi vain! Casting on erittäin onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Arja tiedosta! Ehkä siis uskallan sittenkin katsoa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...