maanantai 8. elokuuta 2011

Corto Maltesea sarjakuvana ja lavalla

Viime keväänä innostuin Corto Maltesesta, tuosta laivattomasta merimiehestä, kun Q-teatteri teki hänen seikkailuistaan teatteriesityksen. En ehtinyt lukea yhtäkään sarjakuvaa etukäteen, mutta nyt luin.

Minulla on ollut varmaan kolme kuukautta lainassa kuusi Corto-albumia, mutta tähän mennessä olen saanut luettua niistä vain kaksi; Corto Maltese - Kertomus Venetsiasta (sirat al bunduqiyyah) (Jalava, 1997, väritetty painos, alunperin 1994 nimellä Corto Maltse Venetsiassa; Favola di Venezia 1976) sekä Corto Maltese Siperiassa (Jalava, 1984; Corte sconta detta arcana 1974). Yhteensä Cortoja on julkaistu 25 albumia, joista kaikki on ansiokkaasti suomennettu ja osa on julkaistu hienoina värillisinä painoksina kuten tämä Kertomuksia Venetsiasta.

Corto Maltese määritellään aikuisille suunnatuksi seikkailulliseksi mutta vakavaksi taidesarjakuvaksi, ainakin Wikipedian mukaan, ja voin allekirjoittaa tämän määritelmän mielelläni. Prattin sarjakuvissa puhutaan paljon ja sivutaan monia historiallisia tapahtumia. Tarina kulkee vähintään yhtä paljon sanojen kuin kuvienkin avulla. Huumori, silloin kun sitä on, on hyvin kuivaa. Näiden seikkojen vuoksi Corto Maltesejen lukeminen vaatii, ainakin minulta, tiettyä keskittymistä sillä muuten moni juttu saattaa mennä ohitse.

Kertomuksia Venetsiasta-albumissa Corto on jälleen kerran palannut Venetsiaan. Tällä kertaa hän etsii kauan kadoksissa ollutta smaragdia, Salomon avainta. Tarina nivoutuu yhteen vapaamuurareiden kokouksiin, salaperäisiin naisiin ja Venetsian magiaa kuhiseviin portaikkoihin ja kadunkulmiin.

Corto Maltese on salaperäinen romantikko, jonka kädessä ei ole elämänviivaa. Omaa tietään kulkeva mies pitää kissoista ja savukkeista sekä, tietysti, naisista. Corto on syntynyt ja kasvanut Maltalla, mutta elämänsä aikana hän ei viivy samassa paikassa pitkiä aikoja. Pitkä mies pukeutuu aina tyylikkäästi, ja korvassaan hänellä on kultainen rengas. Salaperäiset miehet ovat kirjallisuudessa minun makuuni, joten luonnollisesti olen kovin viehättynyt mystisestä merimiehestä.

Prattin piirrosjälki on äärimmäisen viehättävää. Venetsia on lumoavan kaunis kanaaleineen ja kivirakennuksineen, ja Corto komea kuten aina. Väritetyn painoksen kauneus on omaa luokkaansa verrattuna mustavalkoisiin sarjakuviin. Ihailin myös kirjan esipuheen kuvituksena olleita Prattin upeita mm. vesiväreillä maalattuja luonnoksia. Esipuheessa Pratt kertoo, kuinka hän itse kuuli mystisestä Salomon avaimesta ja Venetsian salaisista pihoista. Lisäksi ennen tarinaa on suomentajan, Heikki Kaukorannan, selvitys vapaamuurariudesta joka pohjustaa tarinan historiaa hyvin.

Hugo Prattin taituruutta. 

Entäs se Q-teatterin esitys sitten, Corto Maltesen seikkailut? Se oli upea, ja nyt voin myös sanoa että hyvin sarjakuvien tyylinen. Esitys perustui viiteen albumiin, Corto Maltese Samarkandissa, Corto Maltese Siperiassa, Itäisen ikkunan enkeli, Corto Maltese Venetsiassa, Corto Maltese - nuoruus ja Kauriin merkin alla. Näistä olen tosiaan nytkin lukenut vasta tuon Siperian seikkailun, mutta tunnistin albumista kyllä välittömästi esityksessä käytetyt kohtaukset ja hahmot.

Corto Maltese ja Rasputin. Kuva: Patrik Pesonius / Q-teatteri

Tommi Korpela, yksi suomalaisia suosikkimiesnäyttelijöitäni heti Martti Suosalon jälkeen, oli loistava Corto; vähäeleinen, tarpeeksi pitkä, tupakka jatkuvasti suupielessä. Show'n varasti mielestäni kuitenkin Jani Volanen, joka esitti hullunkiilto silmissään äkkipikaista ja omalaatuista Rasputinia. Toisaalta Volasen oli myös mahdollista revitellä roolissaan enemmän. Eivätkä muutkaan näyttelijät olleet missään nimessä huonoja. Kreeta Salminen (jonka alunperin piti esittää Ronjaa Ryhmäteatterin Ronja, ryövärityttäressä) esitti muiden rooliensa ohella tappavaa ja kaunista Venexiana Stevensonia. Taisto Oksanen teki useammankin huikean roolin eikä tule unohtaa myöskään Pirjo Lonkaa ja Janne Hyytiäistä, jotka omalla ammattitaidollaan toivat paljon lisää hienoon esitykseen.

Q-teatteri oli näyttelijävalintojen ohella onnistunut myös lavastuksessa, sillä lava näytti olevan jaettu ikään kuin sarjakuvaruutuihin valkoisten pylväiden avulla. Rekvisiittaa oli hyvin minimaalisesti, mitä minä aina arvostan kovasti. Upeaa näytelmässä oli myös sen liikkuminen; katsomon keskellä oli käytävä, jossa näyttelijät myös kulkivat. Onneksi eräs tuttu neuvoi meille täydelliset paikat ja pääsimme todistamaan melkein liiankin läheltä Corto Maltesen konekiväärinkäyttötaitoja.

Kuva: Patrik Pesonius

Harmi kyllä Q-teatterin viimeiset esitykset tästä näytelmästä olivat jo toukokuussa. Esitykset olivat muistaakseni lähes poikkeuksetta loppuunmyytyjä, ja minäkin sain liput puolivahingossa. Minun piti kirjoittaa tästä jo silloin, mutta halusin verrata esitystä myös sarjakuviin.

Mitä tästä sitten jäi käteen? Ainakin haluan lukea lisää Corto Malteseja ja selvittää, missä kaikkialla tämä komea merikapteeni on seikkaillut. Lisäksi tulen tarkkailemaan Q-teatterin ohjelmistoa enemmän, sillä noin laadukasta teatteria menee aina mielellään katsomaan.

9 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Minäkin kävin katsomassa tuon esityksen ja tykkäsin kovasti. Olen lukenut Cortoja 90-luvulta asti joten vähän jännitin miten teatterisovitus toimi, mutta kyllä se meni ihan nappiin ja tekijät olivat Cortonsa lukeneet.

    Minulla on Venetsia-tarinasta sekä värillinen että mustavalkoinen versio. Olenkin meinannut tehdä vertailevaa postausta niistä jossain välissä. Kun siinä värillisessä versiossa on vain kolme ruuturiviä per sivu, mustavalkoisessa neljä. Tämän vuoksi osa värialbumin ruuduista on "zoomattu", siis osa reunoista on leikattu pois. Joissakin isoissa hienoissa ruuduissa se osoittautui aika häiritseväksi, kun vertaili vierekkäin.

    Toisaalta värithän ovat kyllä kauniit...

    Monissa muissa värialbumiversioissa tuota ruutujen leikkautumisongelmaa ei ole, esim. uusin suomennosjulkaisu Herra Presidentin voodoo on värillinen ja nelivärinen. Mutta Venetsiassa ja muistaakseni Tangossa tätä "zoomausta" valitettavasti on.

    VastaaPoista
  2. äh, nelivärinen - tarkoitus oli sanoa että siinä on neljä ruuturiviä eikä kolme :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Salla, kommentista! Minä vähän ajattelinkin että sinä varmaan eksyt tänne :)

    Harmillinen tuo zoomausjuttu! Minua se ei tietty nyt häirinnyt kun en asiasta tiennyt. Pitänee siis ehkä lainata Tangosta sitten aikanaan mustavalkoinen versio. Kiva kuulla, että Herra Presidentin voodoossa tämä on korjattu!

    Minusta värit sopivat tuonne Venetsiaan ihanasti, sumuisuus ja iltavalaistus pääsivät vesivärityyppisessä maailmassa kauniisti esiin.

    VastaaPoista
  4. Hei ihanaa, Corto! Mieheni on armoitettu sarjakuvafriikki ja on tarjoillut tämän lajin kirjallisuutta minullekin sopivina paloina. :-)
    Kujakatin poika siellä Kalliossa on meille tuttu paikka...
    Teatteriin en Cortoa ehtinyt katsomaan, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö juuri Tommi K olisi ollut erinomainen valinta.

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos tästä tekstistä! Itse en juurikaan ole perehtynyt sarjakuvaan, mutta töissä pitäisi kuluvan juhlavuoden kunniaksi asiaan perehtyä. Corto Maltesea ei kaiketi siis kannata sivuuttaa. Kiitos vinkistä!

    Jään perehtymään vielä blogiisi, sivupalkissa näyttää olevan mielenkiintoisia kirjailijanimiä...

    VastaaPoista
  6. Voi kiitos sinulle Joana ihanasta kommentista! Corto Malteset vaativat oman hetkensä, mutta ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia. Toivottavasti tutustut!

    VastaaPoista
  7. Tervehdys. Eksyinpä tännekin, kun olen paraikaa kääntämässä Siperia-tarinan alkusanoja. Siitäkin tulee uusittu laitos, samantapainen kuin Samarkand-tarinasta, joka jo ennätti ilmestyä.
    Hauskaa, että CM on vienyt ihmiset mukanaan.
    Jos Prattin kuvia on leikattu, huono juttu.
    Kannattaa tosiaan vertailla eri suomennoslaitoksiakin - niissä on eroja, muutakin kuin värien ja alkusanojen puolesta. Esim. Venetsia-tarinan mustavalkoisessa laitoksessa on Prattin oma teksti. Värilaitoksessa on - ounastelen - jonkun ns. muurariveljen mukaan junailema esipuhe.
    Sikälikin kannattaa katsoa uudempia suomennoksia, että olen saanut tilaisuuden tarkistaa useitakin käännöksiäni. Samarkand - jonka kimppuun pääsin vasta Q-teatterin riemastuttavan ylöspanon jälkeen - on muuttunut aika tavalla. Ja samoin käy Siperia-tarinalle, jonka sarjakuvaosuus on jo tekstaajalla.
    *** No niin, kaikin puolin otollista alkavaa vuotta toivottaa *** Heikki Kaukoranta (heikki.kaukoranta@helsinki.fi)

    VastaaPoista
  8. Suuret kiitokset kommentistasi, Heikki! Tässä bloggaaja ilahtuu kun saa ihan näin kunnianarvoisia vieraita blogiinsa. :) Pitääkin taas muistaa lainata kirjastosta lisää Cortoja, nyt niille olisi lukusuunnitelmissakin tilaa. Mainiota vuotta myös sinulle!

    VastaaPoista
  9. hei,hauskaa että pidit Q-teatterin Corto Maltesesta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...