maanantai 22. elokuuta 2011

Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia

Kenttäkurssilla minulla oli viime viikolla mukana myös aiheeseen sopivaa kirjallisuutta, eli saksalaisen Markus Bennemannin oiva Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia (Atena, 2010; Im Fadenkreuz des Schützenfischs. Die raffiniertesten Morde im Tierreich 2008). Kuten titteli kertoo, käsittelee kirja eläinkunnan kummallisia ja uskomattomia murhamenetelmiä.

Sanotaan jo tähän heti alkuun, että sanan murhaaja käyttäminen eläimistä on usein hyvin harhaanjohtavaa sillä ainakin tämänhetkisen tieteellisen tiedon pohjalta ihminen on ainut eläin, joka kykenee todella suunnittelemaan murhan. Bennemann on kuitenkin ottanut asian huomioon ja puolustautuu esipuheessaan näin:

-- tässä kirjassa kuvattavat surmatyöt toteutetaan niin suunnitelmallisesti ja harkitusti, ja niihin liittyy niin kiistatonta, viileän laskelmoivaa tahallisuutta, että niiden nimittäminen murhiksi on pakostakin luontevaa. Kun nimitystä vielä käyttää minun tapaani hiukan leväperäisesti, eläinten surmatöillä ja ihmisten rikoksilla on yllättävän paljon yhteistä.


Ja kun nyt päästiin tästä murha-sanan pohtimisesta, voidaan siirtyä itse kirjaan. Markus Bennemann siis on kirjailija, ei luonnontieteilijä, vaikka onkin Atenan sivujen mukaan sekä opiskellut biologiaa että myös harrastaa vapaa-ajallaan luontovalokuvausta. Tästä johtuen kirja on kirjoitettu populaaristi, ja olo on vähän kuin katsoisi ihanan David Attenboroughin luontodokumentteja. Jos totta puhutaan, muutaman ensimmäisen luvun ajan tämä eläinten eräänlainen inhimillistäminen hieman häiritsi sisäistä luonnontieteilijääni, mutta Bennemann kirjoittaa niin vetävästi etten voinut olla antamatta tätä hänelle anteeksi.

Pistoolirapu on jaettu lukuihin murhatapojen mukaan; raflaavia otsikoita ovat esimerkiksi Tappava houkutus ja Psykopaatit. Jokaisessa luvussa esitellään useampi eläinkunnan parivaljakko, joista toinen nimetään murhaajaksi ja toinen uhriksi. Luonnollisesti ilmoitetaan myös rikospaikka.

Seepia pistää saman psykedeelisen värikuvion vaeltamaan yhä uudestaan kehollaan, eikä rapu hautaudu pohjaan eikä ui karkuun. Enää se ei edes liikuttele saksiaan, jotka se pelästyneenä kohotti uhkaavaan asentoon seepian nähdessään. Rapu vain seisoo hiljaa paikallaan ja tuijottaa lumoutuneena - kuin turisti, jonka show-hypnotisoijan sievä avustaja on houkutellut esiintymislavalle Las Vegasissa ja joka pian kohoaa yleisön ihmeeksi vaakatasossa ilmaan.


Edellä kuvatun seepian hypnoositaitojen lisäksi kirjasta voi lukea mm. otsikon pistooliravun paineilmapistoolista ja yhteistyöstä tokkojen kanssa, hurjista vaeltajamuurahaisista, ovelasta kilpikonnilla herkuttelevasta maakotkasta ja maalla kömpelöistä mutta vedessä taitavista saalistajista, suulista. Parhaimmillaan Pistoolirapu lienisi pieninä pätkinä, ikään kuin joka iltaisina Avaran luonnon teemajaksoina.

Ja niin kieroutunutta kuin se ehkä onkin, Pistoolirapu on upea kirja. Veriteoilla ei mässäillä liikaa, lyhyet luvut mahdollistavat pienet pistäytymiset luonnon ihmeelliseen maailmaan ja kieli on niin lupsakkaa, että kokee viihtyvänsä eikä lukevansa tieteellistä tekstiä vaikka lähdeaineistona onkin ihan "oikea tiede". Hurraa, kiljaisee nyt se sisäinen luonnontieteilijäni. Minun pokkariversioni ainut huono puoli lieni ehkä se, että kätevämmästä koosta huolimatta siitä puuttuu kovakantisen version värikuvaliite.

Monista kirjan ihmeellisistä saalistustavoista löytyy muuten youtube-videoita (ainakin käärmeiden hännänpäätempuista ja seepioista) ja esimerkiksi ampujakalojen huvittavaa vesipyssyilyä pääsee seuraamaan ihan livenä Linnanmäen SeaLifen ruokintanäytöksissä. Suosittelen.

Hyllyyn jää vielä odottamaan Bennemannin uudempi teos, Himokas härkäsammakko ja muita eläinkunnan seksipetoja. Sitä kiinnostuksella odottaen!

Pistooliravun on muuten lukenut myös ainakin K-blogin Jenni.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta - sellaiselta, josta oppii jotakin uutta. Täytyypä pitää silmät auki kirjastossa, jos vaikka osuisi kohdalle :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä vinkki nuo Youtuben videot! Minusta tällaiset helposti lähestyttävät ja hauskatkin tietokirjat toimivat parhaimmillaan kiinnostuksen herättäjinä: tästä on hyvä lähteä eteenpäin, etsimään lisää kirjallisuutta tai vaikka katselemaan niitä videoita. Harmi, jos pokkariversiossa ei ollut kuvia, kuvat olivat kyllä hieno lisä tähän kirjaan.

    VastaaPoista
  3. Tästä olen kiinnostunut jo joskus aiemmin mutta onnistunut unohtamaan kirjan olemassaolon. Nyt voisinkin lukea tämän vaikka tietokirjahaastetta varten! :)

    VastaaPoista
  4. Tämä sopisi niin hauskasti jatkoksi Himokkaalle härkäsammakolle. Huomaa humanistin ja luonnontieteilijän eron näissä arvioissamme, hih. Sie mietit sitä, että voiko käyttää termiä murha eläinten yhteydessä ja mie mietin sitä, että olenko vinksahtanut, kun haluan lukea eläinten villeistä paritteluorgioista. :D

    VastaaPoista
  5. Maija, suosittelen lämpimästi. Tämä oli sopivan kevyt mutta silti informatiivinen ja jos luontodokkarit innostavat yhtään niin tämä on ehdoton.

    Jenni, osa noista saalistustaktiikoista oli niin ihmeellisiä että ne olisi melkein pakko nähdä visuaalisena että osaisi todella arvostaa sitä ihmeellisyyttä. Ja nuo kuvat tosiaan vähän harmittivat, mutta onneksi tuossa Himokkaassa härkäsammakossa minulla on sitten kuvatkin :D

    Satu, hienoa, kiinnostuksella sinun arviotasi sitten odotellen!

    Hanna, saat vaikka lainaksi jos haluat! :) Minä vähän luulen että olen jo valmiiksi vinksahtanut sillä hihkuin innosta kun sain tuon Härkäsammakon Tuomakselta lahjaksi :D (ja niin, ei se ole vinksahtanutta, osoittaa vain terveellistä kiinnostusta asioihin!)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...