lauantai 27. elokuuta 2011

Lavalta: Jesus Christ Superstar (Sibeliustalo)

Elokuun musikaalielämykseksi päätyi Jesus Christ Superstar konserttiversiona Lahden Sibeliustalossa. Musikaali on sävellyksellisesti Andrew Lloyd Webberin ja tekstillisesti Tim Ricen käsialaa. JCS avasi Sibeliustalon syyskauden kolmella esityksellään 25.-27.8.

JCS ei ole minulle henkilökohtaisesti mitenkään erityisen läheinen musikaali, mies oli tästä ehkä enemmän innoissaan huikeiden ja vaikeiden biisien takia. Innostusta ei silti puuttunut minultakaan, sillä osasin odottaa jotain hienoa; olihan siellä ihana Maria Ylipää (Maria Magdalena). Muissa päärooleissa olivat Hannu Lepola (Jeesus), Sami Hintsanen (Juudas), Juha Kotilainen (Kaifas) sekä Samu Haber (Herodes). Musiikista huolehti Lahti Sinfonia kapellimestari Jaakko Kuusiston johdolla. Lisäksi mukana oli Lahden ammattikorkeakoulun Musiikki- ja draamainstituutin opiskelijoita, joista moni oli mukana myös keväällä näkemässäni upeassa Suomen Musiikkiteatteri Ensemblen RENTissä. Ja olihan siellä vielä Dominante-kuorokin. Potentiaalia siis oli.

Jesus Christ Superstar antaa mielenkiintoisen ja vähän erilaisen näkökulman niin kovin tuttuun tarinaan. Lloyd Webber on ollut selvästi kokeilunhaluinen tämän työn kanssa, sillä kappaleet ovat paikoin hämmentävän epämääräisiä tahtilajeiltaan ja muutenkin mutta minulle tämä toimii. Ei missään tapauksessa perinteistä musikaalimeininkiä, vai mitä sanotte ragtimehengessä heiluvasta Herodeksesta tai pelottavasta mutta oikeudenmukaisesta ja upeasti laulavasta Juudaksesta, joka oikeastaan enemmän pääosassa kuin Jeesus itse? Musikaali oli muuten kaiken lisäksi esitetty alkuperäiskielellä eli englanniksi ja hyvä niin, sillä tämän kääntäminen olisi ollut aikamoista nuorallatanssia. Konserttiin oli tarjolla kuitenkin tekstitys.

Ja on se myönnettävä, että kokemus oli hieno. Musiikki soi Sibeliustalossa kauniisti, orkesteri oli hyvä, kaikki laulajat asiansa osaavia. Konserttiversio pukee Jesus Christ Superstaria. Vaikka olenkin perinteisen musiikkiteatterin ystävä, en jäänyt kaipaamaan laulujen väliin enempää näyttelemistä tai lavasteita lavalle. Lavapukeutuminenkin saa minulta kiitosta; esiintyjillä oli yläosana jokin toogan tapainen mutta jalassa farkut ja tennarit. Mies tosin sanoo, että niin se on tapana esittää. Kiitänpä asiasta silti.

Kiitos Lahti. Kannatti.

Seuraavaksi odotellaan Les Miserablesia lokakuussa Åbo Svenska Teaternissa.

2 kommenttia:

  1. Mäkin olen joskus nähnyt JCS-musikaalin, joskin ei-ammattilaisryhmän esittämänä (eräs ystäväni esiintyi siinä), ja kokemus jäi mieleen erittäin positiivisesti. Muistaakseni silloin teksti oli käännetty suomeksi, ja hyvin se toimi niinkin. Voisi ehkä harrastaa musiikkiteatteria enemmänkin, vaikka minä en mikään ykkösfani olekaan.

    VastaaPoista
  2. Suketus, varmasti ammattimaisella käännöksellä toimiikin. Minua tuo käännösjuttu jäi pännimään ehkä siksi, että tekstitykset olivat esityksessä välillä vähän miten sattuu. :) Musiikkiteatterin harrastus kyllä kannattaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...