perjantai 8. huhtikuuta 2016

Lavalta: Sånger vid randen av ett grått hav (Svenska Teatern)

Kuva: Cata Portin

Toiveikkaita lauluja meren rannalta

Jossain päin Itämeren rannikkoa on kylä, jonka asukkaat ovat tapoihinsa kangistuneita ja rutiineihinsa jumittuneita. Muutos on kuitenkin tulossa uhkaavasti nousevan veden muodossa, lopulta alue määritetään asumiskelvottomaksi. Tästä alkaa Pipsa Longan käsikirjoittama palkittu näytelmä Sånger vid randen av ett grått hav, jonka Janne Reinikainen on nyt ohjannut Svenska teaternin Suurelle näyttämölle.

Ensimmäisellä puoliajalla tunnelma on onnistuneesti mereinen. Harmaan ja sinisen sävyissä kylpevällä lavalla sataa ja tihuuttaa, mereltä hiipivän kosteuden voi tuntea. Lavalle on rakennettu muutaman kyläläisen asunnot, joissa hiljainen elo kuluu maalaten, ryypäten ja nukkumisesta haaveillen, kipupisteensä kullakin. Mieleen jäävät erityisesti etäisenä esiintyvä mutta merta rakastava Aila (Nina Hukkinen) ja Katri Helena -ikoniaan rakkaudella viimeistelevä uniongelmainen Tytti (Celia Hakala). Ja piipahtaa siellä lavalla Jumalakin suunnistamassa rastien perässä ja nauttimassa ulkoilmasta valkoisissa verkkareissaan.

Väliajalla lueskelin käsiohjelmaa ja sen kiinnostavia tekstejä, mieleen jäi kytemään erityisesti Maria Säkön kirjoitus Pipsa Lonka och det samtida Emma-Sara Raunion kääntämänä. Sen myötä näytelmän tulkintakin muuttui päässäni, tuntui kun hahmot olisivat toisella puoliajalla päässeet valoisaan elämän odotushuoneeseen, josta on mahdollisuus päästä eteenpäin niin halutessaan. Tai ainakin toivon, että on, sillä Happiness Centerin vanhainkodin seinien sisällä eivät unelmat pääse kovin paljoa kasvamaan.

Kuva: Cata Portin

Visuaaliselta toteutukseltaan Sånger vid randen on kaunista katsottavaa etenkin ensimmäisellä puoliajalla. Pyörivän näyttämön hyötykäyttö on esimerkillistä ja lisäksi käytössä on greenscreen, jota käytetään oivaltavasti videoiden kanssa. Kaikki tapahtumat näytetään tosiaan videoituna myös näyttöjen kautta valokuvien reunastamina, tämä oli positiivista myös siksi että en takarivissä istuessani muuten aina nähnyt mitä lavalla tapahtuu. Toisen puoliajan toteutus on perinteisempi ja tapahtuman sijoittuvat käytännössä vain vanhainkodin ruokasaliin, videoiden käyttö jatkuu tosin edelleen.

Näytelmässä ihastuttivat erityisesti näyttelijäsuoritukset, tulkinta oli vahvaa ja koomiset hetket tulivat paljolti omalla painollaan, liioittelematta. Pidin myös kovasti siitä, että näytelmässä oli niin suuri rooli kertojalla, miellyttävä-äänisellä Oskar Silénillä, joka lasikuutiostaan kommentoi ihmisten tilanteita ja ajatuksia. Sånger vid randen av ett grått hav antaa toivonkipinän muutokseen ja muistuttaa haaveilun tärkeydestä.

Esityksen ehtii vielä nähdä huhti- ja toukokuun aikana Stora scenillä.

Kiitokset kutsuvieraslipusta Svenska Teaternille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...