maanantai 11. huhtikuuta 2016

Lavalta: Maagisen ajattelun aika (Teatteri Jurkka)

Kuva: Marko Mäkinen
Ihminen on surussaan kovin yksin

Teatteri Jurkan intiimiin teatteritilaan on kevään ensimmäiseksi ensi-illaksi tuotu monologinäytelmä Maagisen ajattelun aika, joka perustuu Joan Didionin samannimiseen palkittuun teokseen. Omaelämäkerrallisessa tarinassaan Didion käsittelee tai ainakin yrittää käsitellä surua, joka kumpuaa puolison äkillisestä kuolemasta samaan aikaan kun pariskunnan tytär makaa sairaalan teho-osastolla huonossa kunnossa.  

Didion on jäänyt yhtäkkiä kovin yksin ja vaikka sairaalan sosiaalityöntekijä määrittelee hänet loistotyypiksi, ei selviäminen ole niin yksinkertaista. Pyörteet vievät nykyhetkestä muistojen syövereihin ja jatkaminen tuntuu vaikealta, kun kaikki on niin sekaista. Kristiina Halkola esittää Didionia kuulaasti ja kirkkaasti. Teksti ei ole mitenkään helppo, sillä asiaa, vuosilukuja ja nimiä, on paljon ja haastavan siitä tekee myös sen henkilökohtaisuus. 

Tarinassa kierretään kehää puolison kuoleman ympärillä tapahtunut kieltäen, toivoen että jos asiat järjestää juuri oikein eikä kenkiä heitetä pois palaa hän lopulta takaisin. Vaikka surusta ja sen aiheuttamista tuntemuksista puhutaan paljon, ei sitä silti juuri tuoda yleiselle tasolle lukuunottamatta toteamusta siitä, että tämä tapahtuu kyllä hyvä yleisö teillekin ellei ole jo tapahtunut. Halkolan kerrontaa kuuntelee silti mielellään, lämmintä ääntä ja tunnetta sanojen takana.

Johanna Freundlich on ohjaamisen ohella myös puvustanut ja lavastanut näytelmän. Halkolalle puetut valkoiset vaatteet näyttävät keveiltä ja niiden ilmavuus toistuu lavaa reunustavissa riippuvissa kankaissa. Pelkistetystä ilmeestä huolimatta lava tuntuu täydeltä: on tuolia, metallista kaariporttia, printteriä ja pöytää. Tilaa täytetään myös Rene Ertomaan säveltämillä musiikkikatkelmilla, jotka tuntuvat symboloivan vaihdoksia tunnetiloissa ja joutumista aina vain uusiin pyörteisiin.

Haastavuudestaan huolimatta Maagisen ajattelun aika jää päähän pyörimään eikä hellitä otettaan. Surun henkilökohtaisuus korostuu ja saa solahtamaan niihin omiin pyörteisiin ja menetyksen tunteisiin. Tärkeistä ihmisistä on hyvä pitää kiinni kun voi, sillä arkinenkin hetki voi olla se viimeinen.

***

Näytelmän katsominen oli osa Teatteri Jurkan bloggareille järjestämää Lue, koe, kirjoita! -haastetta, jossa luettiin kaksi Didionin kirjaa, päästiin Katri Kekäläisen pitämälle teatterikritiikin intensiivikurssille ja lopulta katsottiin näytelmä ja kirjoitettiin siitä. Kiitos Jurkalle hienon kokonaisuuden järjestämisestä, oli ilo olla mukana!

6 kommenttia:

  1. Hienoja, jäsenneltyjä ajatuksia. Tässä oli paljon koskettavaa ja tuttua, ja samalla jotain vierasta. Kiehtova kokonaisuus joka tapauksessa, vaikka hieman pelkäsin aihetta etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suketus! Olen yrittänyt tässä analysoida omaa kokemustani hirveästi, mietin että kieltäydynkö uppoamasta vai enkö vain pääse Didionin aaltopituudelle, no kummin vain. Kiehtova joka tapauksessa, siitä olen samaa mieltä.

      Poista
  2. Voi, miten ihanaa olisi ollut ehtiä mukaan Lue, koe, kirjoita! -haasteeseen. Vaikuttaa olleen todella antoisia. Maagisen ajattelun ajan aion kyllä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli antoisaa, Katja! Ja kirjatkin kannatti lukea, olivat kiinnostavia vaikka eivät suosikkilistalleni päässetkään.

      Poista
  3. Hyvä arvio! Itsekin olisin halunut mukaan Lue, koe, kirjoita! -haasteeseen, mutta nyt ei aikataulut taipuneet. Ensi lauantaina olen menossa katsomaan Maagisen ajattelun ajan. Nyt luettuani arviosi, odotan entistä innokkaammin esitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi! Ehkä seuraavalla kerralla aikataulusi taipuvat? Pitääkin käydä lukemassa arviosi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...