sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Lavalta: Punainen viiva (Red Nose Company)

Mike ja Zin. Kuva: Tero Ahonen

Siipan ehkä eniten kevätkaudella odottama esitys sattui jo tähän tammikuulle, kun Red Nose Companyn Punainen viiva sai ensi-iltansa. Yhdessä Teatteri Quo Vadiksen ja Teatteri Avointen ovien kanssa tehty esitys sukeltaa Ilmari Kiannon klassikkoteoksen Punainen viiva maailmaan klovnerian keinoja käyttäen. Mainiot klovnit Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) kuljettavat katsojan läpi teoksen tarinan kommentoiden samalla Kiannon elämää ja nykypäivän menoa.

Itse en ole lukenut Punaista viivaa, mutta tarina on tuttu. Korpiloukossa asuvat Tobias ja Retriika eli Topi ja Riika viiden lapsensa kanssa ja yrittävät tulla toimeen miten taitavat. Vuonna 1907 alkaa kuitenkin tapahtua, kun Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit tekevät tuloaan ja soli-sali-ratit lupaavat köyhien olojen paranevan kuin ihmeen kaupalla. Tämän mahdollistamiseksi on vain vedettävä äänestyslipukkeeseen punainen viiva. Ryysyistä ei kuitenkaan päästä rikkauteen ja vähän jopa epäillään josko Jumala pitäisi tällaista viivojen piirtelyä synnintekona. Mollinuottiin siis lopetellaan, kuten suomalaisessa perinteessä tapana niin usein on.

Onneksi itse esitys ei sentään ole kokonaisuudessaan mollivoittoinen, vaikka toisella puoliajalla eivät vakavuudet juuri nauratakaan. Klovnit kertovat Otso Kauton ohjauksessa Topin ja Riikan tarinaa sitä samalla kommentoiden ja yhteneväisyyksiä Ilmari Kiannon elämään vetäen pitäen kuitenkin tarinan punaisen langan käsissään. Välillä myös lauletaan ja musisoidaan harmonikkaa, kitaraa ja erilaisia rytmisoittimia käyttäen. Laulut istuvat näytelmän maailmaan sulavasti, vaikka omassa päässään ei välttämättä osaisikaan yhdistää Kiantoa ja esimerkiksi Manic Street Preachersia.

Kuva: Tero Ahonen

Esityksessä on mukana myös paljon improvisaatiota. Mainiot klovnit ottavat impulsseja yleisöltä, kommentoivat, jäävät tuijottamaan. Nyökkäävät, kun yleisön edustaja (eli allekirjoittanut) osaa vihdoin lopettaa nauramisen. Yhteistyö sujuu Miken ja Zinin välillä hienosti ja ihmehän se olisi jos ei, on tätä esitystä sen verran ilmeisesti harjoiteltu ja samaa konseptia aikaisemminkin kokeiltu Juoksuhaudantien parissa.

Myönnettäköön, että Punainen viiva ei nasahtanut omaan makuhermoon yhtä hyvin kuin Juoksuhaudantie viime keväänä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen tämä kuitenkin on, siitä ei ole epäilystäkään. Mieleen jää pohdintaa vihapuheesta ja vaalilupauksista, mystisiä tiedonmuruja Ilmari Kiannon elämästä ja käsittämättömän mainio kursailukohtaus (todellakin, siitä voi tunnistaa tuttuja asioita jos on savolaisten kanssa koskaan ollut lähemmissä tekemisissä).

Kiitos Mike ja Zin työryhmineen riemukkaasta perjantai-illasta!

Esityksiä on toukokuulle asti niin Helsingissä, Riihimäellä kuin Lahdessakin, joten näkemismahdollisuuksia riittää ja näidenkin jälkeen esitys jatkaa kiertueohjelmistossa. Rientäkäähän siis lippuhankintoja tekemään!

Kiitokset Red Nose Companylle kutsusta esitykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...