maanantai 11. tammikuuta 2016

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62: Kutsu ja Lähtölaskenta


Alkuvuoden lukusuoritukset junnaavat paksumpien opusten parissa, joten nappasin tähän väliin pari kevyempää. Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin yhtäaikaisesti Suomessa ja Norjassa julkaistavasta Kepler62-sarjasta olin kuullut paljon kehuja, joten varasin kirjastosta sarjan kaksi ensimmäistä osaa.

Kutsussa seurataan kahta suomalaista veljestä, Aria ja Jonia, jotka saavat käsiinsä himoitun Kepler62-pelin. Arvoituksellisesta pelistä ei tiedetä paljon mitään, ei edes sitä onko se varsinaisesti peli ollenkaan, mutta tavattoman vaikea se on. Vain harva saa tietää mitä viimeisen tason jälkeen tapahtuu ja Ari ja Joni haluavat olla tässä joukossa. Lähtölaskennassa katsellaan tilannetta norjalaisen asetehtailijan tyttären Marien näkökulmasta. Neuvokkaalla Mariella on omat keinonsa pelin läpäisemiseksi ja hänen kanssaan lukija pääsee tutustumaan tarkemmin siihen, mitä lopputason selvittäneille tapahtuu.

Kepler62-sarjassa tunnelma tuo mieleen Blade Runnerin, sillä varsinkin Kutsun kuvitus tuo mieleen kaikuja elokuvan miljööstä. Maapallon luonnonvarat on tarinan maailmassa käytetty lähes loppuun ja tutkijat työskentelevät löytääkseen avaruudesta lisää elintilaa ihmisille. Yhteiskuntaa pyörittää vähintäänkin epäilyttävän oloinen Hallitus ja suurien ikäluokkien tueksi on neurotuunattu lapsia hoitamaan esimerkiksi lääkärien tehtäviä.

Kuten edellisistä voi päätellä, ovat kirjat oikeasti jännittäviä ja kaiken lisäksi monella tasolla. Oma adrenaliinituottonsa kumpuaa yleisestä jännityksestä toiminnan ja kaiken maailman hallitusvehkeilyn kautta, mutta toisaalta myös lasten näkökulmasta koettu yksinäisyys ja hylkäämisen tunne on paikoin jopa pelottavaa. Kakkososa on synkkyysasteeltaan ensimmäistä osaa tummempi, joten kiinnostuksella jään odottamaan mihin suuntaan jatkossa lähdetään.

Pasi Pitkäsen kuvitus on komeaa katseltavaa. Kuville on annettu runsaasti tilaa ja niiden kohdalla pysähdyin useampaan kertaan katselemaan tarkemmin hienosti luotua maailmaa ja sen yksityiskohtia. Kuvat ja teksti kulkevat hyvin yhteen ja piirrostyyli miellyttää omaa silmääni kovasti.

Että huh, kyllä tykkäsin. Synkkäilmeinen dystopia toimii siis myös kuvitetussa lastenkirjassa, vaikka eivät nämä toki mitään perheen pienimpien kamaa olekaan. Kolmososa pitää hakea kirjastosta heti kun se ilmestyy. Loppujen lopuksi kuusiosaisen sarjan viimeisen osan kaavaillaan ilmestyvän syksyllä 2017.

Myös Suketus luki ykkösosaa into piukassa ja Lumiomenan Katjan perheessä tämä koukutti mukaansa kaikki.

Timo Parvela (ja Bjørn Sortland): Kepler62: Kutsu
WSOY, 2015. s.
Kansi ja kuvitus: Pasi Pitkänen

Bjørn Sortland (ja Timo Parvela): Kepler62: Lähtölaskenta
WSOY, 2015. 160 s.
Suomentanut: Outi Menna
Kansi ja kuvitus: Pasi Pitkänen

5 kommenttia:

  1. Varsinkin tuo ensimmäinen osa on mielestäni todella hyvä. Kiehtova, jännittävä ja jotenkin "uusi". Hyvä alku uudelle sarjalle.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa jännittävältä ja mielenkiintoiselta lasten kirjalta. Täytyy tutustua.

    VastaaPoista
  3. Just latasin ekan osan pojille luettavaksi iPadilla... siinä kai tulevat kuvatkin ok esiin :-) Saa nähdä, mitä kommentoivat.

    VastaaPoista
  4. Meillä jo kaksi lasta vaatii seuraavan osan ostamista, kun pukki toi ensimmäisen osan. Pakkohan tähän sarjaan on ruveta itsekin tutustumaan...

    VastaaPoista
  5. Erinomainen sarja, eka osa oli mulle vielä himpun parempi kuin toinen, mutta nyt innolla odotan kolmatta, joka ilmestyy tänä keväänä. Just jees!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...