tiistai 13. maaliskuuta 2012

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Tuuli pullisti hänen takkiaan selästä. Ei mikään purje. Ei niin että hän olisi ollut lähdössä lentoon.


Kunnes hän kääntyi ja näin hänen silmänsä.


Palava suru.


Joka kohdistettiin minuun.


Vilja-Tuulia Huotarisen Finlandia Junior-palkinnon voittanut teos valoa valoa valoa (Karisto, 2011) päätyi lukulistalle uteliaisuudesta. Viime aikoina nuorten kirjojen lukemiseni on huomattavasti vähentynyt, mutta kiinnostaviin tapauksiin tutustuu silti aina mielellään.

valoa valoa valoa on tarina 14-vuotiaista Mariiasta ja Mimistä vuonna 1986. Tarina rakkaudesta ja vähän myös Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Hiukan aikuisista, jotka eivät ymmärrä, ovat muuten vain uppoutuneet omiin maailmoihinsa tai konkreettisesti poissa. Mariia on aika tavallinen tyttö, sellainen koulussa hyvin pärjäävä ja jolla on suhteellisen normaali perhe vaikka äidillä on se sairaus ja isä on kiinnostuneempi lyhtykaloista kuin tyttärestään. Mimin Valkoisessa talossa asuu Kylli-täti, isoäiti, 59, 62 ja kuollut äiti joka asuu ullakolla meikkeineen ja sifonkihuiveineen. Mimillä on polttava suru ja halu tietää miltä asiat tuntuvat.


Kirjasta omanlaisensa tekee sen erikoinen kirjoitustyyli. Mariia puhuttelee lukijaa suoraan useamman kerran (Hyvät lukijat), kommentoi omaa tekstiään ja kirjoitustaan, pohtii ja editoi. Kehottaa lukijaa repimään kirjan ensimmäiset sivut irti, koska Anton Tšehov on niin kehoittanut. Ihan aina ei voi myöskään tietää, mikä on totta, sillä on myös paljon näyttelemistä ja tarinoita, hyppyjä ajassa. Mariian itsetietoinen ääni hymyilyttää ja saa pitämään tarinaa todempana.

Uskon, että yläasteikäinen minä olisi ihastunut tähän kirjaan suinpäin. Tämä on kuitenkin vähän erilainen, erikoinen ja siinä puhutaan rakkaudesta, kasvamisesta ja menetyksistä. Vuonna 2002 WSOYn Bulevardi-sarjassa ilmestyi Salla Simukan teos Kun enkelit katsovat muualle, joka myös käsitteli tyttörakkautta. Muistelen, että moni ystävänikin piti siitä ja itse omistan kirjan edelleen vaikken sitä olekaan aikoihin lukenut.

En ole tutustunut muihin Finlandia Junior -ehdokkaisiin, mutta en minä tämän perusteella ihmettele miksi valoa valoa valoa on palkintonsa saanut. Toki kirjaa voisi kritisoida siitä, että siinä on jonkun verran seksiä ja se on paikoin synkkä ja surullinen mutta ei tässä toisaalta mielestäni ollut mitään paheksuttavaa. Kyllä etenkin tähän maailmanaikaan nuoret tietävät näistä asioista ja on näistä kirjoitettu ennenkin.

Palavan surun ovat kohdanneet ainakin myös Hanna (joka ei malttanutkaan antaa tätä kummitytölleen joululahjaksi), Zephyr (joka piti kirjan metafiktiivisistä ulottuvuuksista), Paula (jonka mielestä kirjan vahvuus on mm. että sen merkitykset ovat jossain tekstin tuolla puolen), Rouva Huu (jonka mielestä tämä on kaikenikäisten tyttöjen kirja) ja Sonja (jota tarina vähän väsytti mutta joka tunnisti silti tekstistä ansioita).

Nappaan tällä pisteen Lasten linnoitus -haasteen Palkittujen paraati -kategoriasta.

Vilja-Tuulia Huotarinen : Valoa valoa valoa.
Karisto, 2011. 175 s.
Kannen suunnittelu : Tuija Kuusela

17 kommenttia:

  1. Ihana, että pidit teoksesta.

    Minustakaan siinä ei ole mitään paheksuttavaa, että nuortenkirjoissa on seksiä ja synkkyyttä. Mie muistelisin, että näitä aiheita ja teemoja itse oikein etsin nuorempana kirjoista. Haluaisin tietää, mitä puolet nuorempi Hanna ajattelisi tästä kirjasta, mutta en saa sitä koskaan tietää. Pidin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tuo, Hanna. Kyllähän nämä teininä kiinnostivat, eri syistä.

      Olisi kyllä jännittävää tehdä aikamatka ja tyrkätä 14-vuotiaalle minulle ja kysyä että mitä ja miten. :)

      Poista
  2. Olen ollut tästä Huotarisen kirjasta varovaisen kiinnostunut jo pidempään, mutta tämä sinun arviosi taisi nyt lopulta saada minut päättämään todella lukea tämän. :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on mielenkiintoisen kuuloinen nuortenkirja. Olen unohtanut kirjoittaa tämän vinkkilistaani ylös, mutta nyt kun nostit teoksen uudelleen pinnalle, niin tuli unohdus korjattua. Hyvä pitää ylhäällä nuortenkirjojen nimiä, jos ja kun tulevaisuudessa opentyössäni tarvitsen kirjaideoita nuorille, niin on heti jotain harkittavaksi. Valoa, valoa, valoa on kyllä sellainen, jonka voisin kuvitella lukevani tässä joku päivä ihan tutkimusmielessä: antaisinko luettavaksi vaiko enkö. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, olisikin kiinnostavaa mitä mieltä olisit opettajana tästä :) Tutkimusmieli-kirjaksi ei lainkaan hassumpi tämä!

      Poista
    2. Täytyypä lainata joku kerta kirjastolta, kun teos tulee vastaan ja blogata. :-)

      Poista
  4. Kiitos linkityksestä! Minäkin luulen, että olisin voinut pitää tästä paljonkin teini-iässä - juuri kirjan erikoisuuden ja synkkyyden takia (ja seksin!). ;) Nyt ei enää jotenkin iskenyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yritin tätä lukiessani mennä siihen Linnea-14-vee-moodiin ja jossain määrin onnistuin (tai sitten olen vaan henkisesti teini). Veikkaan, että tämä myös osui lukulistalla tosi sopivaan väliin.

      Poista
  5. Minäkin uskallan suositella tätä, tosin ehkä sellaiselle enemmän lukevalle teinille. Rakenne voi (siis tosiaan vain voi, vaikea sanoa) olla haastava jos on tottunut ihan lineaariseen tarinaan.. :-) Mutta tässä on sellaista, noh, hurjuutta, että voi oikealla lukijalla olla kovastikin vahva tunne-elämys. Sellaisia ei ole kirjoissa liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mm, totta Booksy, tässä on omat haasteensa, itse pidin lähinnä viehättävänä tätä rakenteen rikkomista. Vahvoja tunne-elämyksiä, kyllä, tänne kiitos. :)

      Poista
  6. Minä pidin todella! Huotarisen tapa kirjoittaa rikkoo sopivasti rajoja, mikä sopii jo sinänsä nuorelle lukijalle. Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Tämä oli kyllä raikas, oli mukava lukea ja tietää että tällaista julkaistaan nuorille.

      Poista
  7. Itse olen teini-ikäinen tyttö enkä ole paljoakaan kirjoista innostunut, mutta tän nyt päätin sitten lukea ja tykkäsin kovasti (: kuvaa hyvin nuoruusaikaa ja rakastumista ja itsensä etsimistä, kasvamista jne. Myös koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ilahduttavasta kommentistasi, Anonyymi! Mukavaa, että kirja iski hyvin myös kohderyhmäänsä. :)

      Poista
  8. Mie olen tämmönen teinityttö joka päätti lukea tämän kirjaesitelmään! Ja hyvin sain kyllä tietoa, juoni nyt oli vähän vaikea saaha kiinni, mutta ehkä se johtuu siitä että en oikein ruukaa lukea kirjoja :) Mutta kyllä oli silti sisällöllisesti ihana kirja! Oli kiinnostavin tähän mennessä luetuista kirjoista! :)
    HYVÄ KIRJA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit kirjasta Anonyymi! Eihän sillä juonella ole aina niin väliä jos sisältö lämmittää sydäntä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...