lauantai 3. maaliskuuta 2012

Joel Haahtela: Katoamispiste


Kaipasin jotain rauhoittavaa, pienieleistä. Jotain, jota voisin lukea tavallista pitemmällä bussimatkalla. Otin hyllystä mukaan Joel Haahtelan Katoamispisteen (Otava, 2010). Pienoisromaani kesti bussimatkan molempiin suuntiin ja vielä muutaman hetken kotisohvalla.

Jokin naisessa kiinnitti huomioni jo kaukaa. Ehkä se oli hänen tapansa kävellä, vähän arvaamaton, horjuva, niin kuin hän olisi joka askeleella joutunut päättämään uudestaan matkansa suunnan. Tai ehkä vaikutelma johtui vain lokakuiseen ilmaan sopimattomista kengistä, korkeista koroista, jotka linksuivat kun hän väisteli vesilammikoita, pyrki tuulisella Bulevardilla eteenpäin; silloin oli satanut jo monta päivää.

On syksyinen sadepäivä Bulevardilla, lentoon lähtevä sateenvarjo. Mies, joka kohtaa naisen ja nainen, joka etsii jotain. Mies, kertoja, haluaa auttaa naista löytämään kadoksissa olevan miehen, Paulin. Alkaa jonkinlainen ajojahti; kuinka paljon edellä kadonnut on, voiko häntä saada kiinni? Miksi hän on Suomessa? Johtolankoina on vain osoite, Raija Siekkisen kirja Une fissure dans le paysage (Häiriö maisemassa), tulitikkuja ja aavistuksia.

Katoamispiste sekoittaa taitavasti faktaa ja fiktiota. Minä jopa ajattelin pitkään, että tämä on omaelämäkerrallinen, päähenkilö kun on psykiatri ja kirjailija, jota vielä kustantaa Otava. Totta on ainakin kirjailija Raija Siekkisen olemassaolo, ja Siekkisen ympärille tarina paljolti kietoutuu. Siekkisestä voisi ajatella jopa tulevan miehelle pakokeino, projekti jonka aikana ei tarvitse ajatella. Paitsi että täytyy, väistämättä, vahingossa palata myös omaan elämään, historiaan ja siihen mitä tapahtui ennen etsintää.


Katoamispiste on kaipuuta, ikävää, ehkä jopa kyvyttömyyttä kohdata se mikä on nyt tai mikä oli, tarvetta mennä jonnekin muualle, uppoutua johonkin muuhun. Kirjaa on kuvattu moneen otteeseen melankoliseksi, surulliseksi ja haikeaksi. Sitä se onkin, mutta sanoisin myös lohdullinen, rauhoittava, pehmeä, aaltoileva ja parantava.

Minä mietin, pidinkö tästä enemmän kuin Elenasta ja en osaa sanoa. Pidin eri tavalla.

En oikeastaan osaa edes sanoa, millainen olo minulla on. Rauhallisempi. Unenomainen. Minun pitäisi nyt herätä ja laittaa ruokaa.

Joel Haahtelan haastattelu Katoamispisteestä löytyy YLE:n Elävästä arkistosta.

Joel Haahtela myös Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa 22.3. klo 17.00. Tilaisuuden jälkeen Traumbach-lukupiiri klo 18.00, jonne ilmoittauduttava. Ks. täältä.

Sateisella Bulevardilla ovat seisseet ainakin myös Sara (joka luonnehti tätä hillityksi ja tyylikkääksi pienoisromaaniksi), Katja (jolle kirja jätti rauhallisen olon ja paljon kysymyksiä), Hanna (joka jäi kokonaisvaltaisen hyvään olotilaan) ja Pekka (joka odotti tämän julkaisua kieli pitkällä).

Joel Haahtela : Katoamispiste.
Otava, 2010. 159 s.
Kannen kuva: Päivi Puustinen (suunnittelu) ja Raimo Poutanen (Raija Siekkisen kuvat)

ps. Jos minä haluaisin kadota johonkin hetkeen, voisin kadota siihe huhtikuiseen iltaan noilla Montmartren rappusilla. Se oli hyvä ilta.

18 kommenttia:

  1. Katoamispiste ja Montmartre, ne sopivatkin hyvin yhteen! Niin tunnelmansa kuin kirjan sisällönkin vuoksi.

    Katoamispiste on tosiaankin hieno, pieni kirja. Sen pienuus on vain koossa, sillä kokonaisuudessaan kirja pitää sisällään niin paljon: paljon kaipuuta ja ikävää, rauhallisuutta. Se synnyttää halun lukea Raija Siekkistä. Ihanaa, että luit tämän.

    (Kävin eilen illalla kommentoimassa Lunch in Parisiasi, miten minä aina päädynkin täällä pariisilaistunnelmiin. <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin juuri eilen lainaamassa kirjastosta Häiriön maisemassa :)

      Suuret pienet kirjat ovat upeita, ehdottomasti.

      (ja kiitos, suuri kohteliaisuus! <3 )

      Poista
  2. Tätä en ole vielä lukenut, mutta luen ehdottomasti!

    Kiitos vinkistä, Haahtelan kanssa treffit siis tiedossa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota Mari, odotan tekstiäsi kiinnostuksella! Haahtela-treffeillä tuskin pettyy. :)

      Poista
  3. Palaan tänne nukuttuani ensin vähän. Nyt halusin vain sanoa että kirjoitit hienosti! Ihana Katoamispiste! Ihana Haahtela! <3

    VastaaPoista
  4. Oi, minulla tämä odottaa hetkeään vielä hyllyssäni samoin kuin Traumbach. Nyt minua alkoi ihan jännittää, kun kerroit, ettet tiedä, kummasta pidit enemmän Elenasta vai Katoamispisteestä. Itsellänikin Elena on kärkipäässä, joten oi, tuskin maltan odottaa, että saan itsekin Katoamispisteen nenän alle! 8) Traumbachin olen kuitenkin ajatellut lukea ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat Elenan kanssa niin erilaisia ja silti samanlaisia ja.. Minua Traumbach vielä odottaa mutta harkitsen hankkivani sen jos se vaikkapa olisi Akateemisessa tarjouksessa kun Haahtela on siellä.. :)

      Poista
  5. Mä en ole vieläkään ehtinyt lukea Haahtelalta kuin Elenan, tämä on kyllä myös kiinnostanut jo kauan!

    Kirjoitit kauniisti, haahtelamaisesti ;)

    VastaaPoista
  6. Lainasin juuri eilen kirjastosta Haahtelan Tule risteykseen seitsemältä, kun se sopivasti osui kohdalla ja olen halunnut Elenan jälkeen kyllä lukea lisää Haahtelaa.

    Ihana tunnelma tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa ja jäin jotenkin nyt kiinni syvällisemmin ajatukseen, että jos tosiaan voisi kadota hetkeen, mihin katoaisin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, minulla on sekin lainassa (tämä on oma) mutta en ole vielä uskaltanut avata sitä kun Sara piti siitä niin paljon,

      Ja kiitos, tuo oli erittäin ihana ilta, hyvä että tunnelma on säilynyt kuvaan.

      Poista
  7. Kirjoititpa kiehtovasti, haluni lukea tämä omassa hyllyssä jo (Haahtelan singneerauksen kera!) odottava kirja vain kasvaa. Kiitos Linnea tästä tunnelmapalasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Minä harkitsin hakevani tähän signeerauksen sitten Akateemisesta :) Ja kiitos Maria kauniista sanoista!

      Poista
  8. Oi voi voi, kunpa pääsisin paikalle 22.3., mutta se ei nyt kyllä mitenkään ole mahdollista. :( Täytyy kai edelleen tyytyä toivomaan, että Haahtela tulisi Tampereen kirjamessuille ensi kuussa. Ja ehkä saan sitten myös lukea raportin Traumbach-torstaista, hyvässä lykyssä useammastakin blogista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Haahtela pääsee myös Tampereelle! Olen yrittänyt houkutella muita mukaani Akateemiseen eli eiköhän joku tai useampi Traumbach-torstaista kirjoita!

      Poista
  9. Kauniin haikea, haahtelamainen kirjoitus. <3 Kiitos, Linnea! Minua ihan jännittää, minkä Haahtelan luen huhtikuussa (olen ainakin periaatteessa sopinut itseni kanssa, että saan tänä vuonna lukea yhden Haahtelan joka toinen kuukausi, ja sitten ne vähäksi aikaa (?) loppuvatkin, nyyh).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, Karoliina! Minua himottaisi niin moni Haahtela, tekisi niin mieli lukea ne kaikki mutta kun ne sitten tosiaan loppuisivat!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...