torstai 15. maaliskuuta 2012

Johan Bargum: Seglats i september (suom. Syyspurjehdus)


Johan Bargumin Seglats i september (Schildts & Söderströms, 2011) tuli vastaan kirjastossa ja lähti ihan vahingossa matkaan. Minä en ole pitkään aikaan lukenut mitään ruotsiksi, saati puhunut sitä, mutta jokin sanoi että tämä Bargumin pieni suuri teos kyllä tulisi luettua. Eikä se tunne ollut väärässä.

Jag spanade ut mot havet. Inte en båt i sikte. Men fyren blinkade och blinkade. Fyrar är som änglar, brukade Elin säga, de finns alltid där när någon behöver dem, och de finns där också när ingen behöver dem.

Tarina kerrotaan kahdessa osassa, ensin Olofin kannalta poliiseille ja sitten Haraldin näkökulmasta hänen jättämässään kirjeessä. Kaksi vanhaa miestä, jotka eivät ole edes ystäviä mutta joita yhdistää nainen, Elin, purjehtivat syksyn viimeisinä päivinä itään ja jotain tapahtuu. Tarina kietoutuu niin rakkauden, kuoleman kuin merenkin ympärille, hiljaa natisten kuin köydet purjeissa.

Tarina kulkee niin meren aalloilla, rantakallioilla kuin Helsingin kaduillakin. Kirjan Töölö tuntuu ihanan tutulta ja saa minut kaipaamaan Museokatua, Hesperianpuistoa ja merenrantaa.

Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ymmärtänyt kaikkia sanoja enkä jaksanut niitä tarkistaa. En minä englanninkielisessä tekstissäkään aina ymmärrä kaikkea, riittää että tunnelma välittyy. Ja se välittyi.

Seglats i september jättää lukijan kellumaan jonnekin avoimuuden aalloille, mutta turvallisesti. Meri kantaa kyllä venettä ja on itse päätettävä, minne haluaa suunnata.

Jag skrek en stund still. När jag såg upp var fågeln alldeles nära. Den titade på mig. Den höö sitt huvud egendomligt högt, näbben i vädret, som om den velat säga mig: upp med hakan.

Minä tahtoisin kannelle istumaan, tuulta kuuntelemaan. En osaa purjehtia, mutta vielä minä ehdin oppia.

Luen Seglats i septemberin varmasti vielä uudestaan, ehkä suomeksi jotta pysyisin paremmin selvillä purjehdustermeistä. Ja tahdon myös lukea muuta Bargumilta, minä viihdyn tämän suomenruotsalaisen herran kanssa aivan liian hyvin jättääkseni tämän tuttavuuden tähän.

Istuinkaukalossa ovat laineita kuunnelleet myös ainakin Joana (joka muun muassa pohti mitä ihminen pelkää ja mitä rakkaus on), Katja (jolle tämä oli kuulaan väkevä), Maria (jolle tässä oli jotain samaa rauhoittavuutta kuin myrskyävässä meressä), Karoliina (joka kuvaili kieltä monikerroksisuudessaan yksinkertaiseksi) ja Leena Lumi (jolle kieli oli tyylikästä, älykästä ja erittäin hienovireistä).

Luettu osana Underbara finlandssvenskor vid papper - haastetta (Finlanddsvenska herror) sekä Merten äärillä-haastetta.

Johan Bargum : Seglats i september.
Schildts & Söderströms, 2011. 122 s.
Kansi: Helena Kajander.
Suomennettu: Syyspurjehdus, Tammi 2012.
Suomentaja: Marja Kyrö.

Toinen kuva on otettu kihlajaispäivänä heinäkuussa, Matinkylän rannassa. Oli kaunis ilta ja noin 10 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen satoi kaatamalla. Upeaa.

20 kommenttia:

  1. Voi että olen iloinen siitä, että luit tämän! Ja ihailen sinua, että luit kirjan ruotsiksi.

    Bargum on hieno kirjailija. Minä olen lukenut Syyspurjehduksen lisäksi Syyskesän, joka on ihanampi. Sitä, kumpi on parempi, en osaa sanoa. Sen tiedä, että Bargumia täytyy lukea enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen iloinen. :)

      Syyskesä on ehdottomasti laitettava nyt lukulistalle, uskon että Bargumin kirjoitustyylin kauneus näkyisi myös hyvässä suomennoksessa.

      Poista
  2. Kirjoitit niin kauniisti tästä(kin), ihana kirja <3 "Hiljaa natisten kuin köydet purjeissa", juuri niin!

    VastaaPoista
  3. Oli muuten kaunis kirjoitus.

    P.S. Bargumista tuntuu kovin moni pitävän. Mahtuisikohan jopa kirjablogistin top10-listalle tällä hetkellä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaakko, kauniista sanoista.

      p.s. Minulla voisi tällä kirjalla mennä kyllä miesten top10-listalle.

      Poista
  4. Mäkin olin päättänyt lukea tämän jo aiemminkin, kun niin monet ovat kehuneet. Mutta nyt sun esimerkistä rohkaistuin lainaamaan tämän ruotsiksi, saas kattoo miten mun käy.

    Me purjehdittiin paljonkin nuorempana, pienellä H-veneellä täällä saaristomerellä. Mulle on jäänyt mieleen, että olin aina sääret mustelmilla ja käsissä nahat rullalla, harrastus oli rakkaampi miehelle kuin minulle ;) Mutta kyllä vieläkin voisin lähteä auringossa myötätuuleen, eikä herääminen aaltojen liplatukseenkaan hassumpaa ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota Erja, odotan kiinnostuksella mitä pidät ja miten sujuu!

      Eräällä ystävälläni on purjevene ja he purjehtivat joka kesä Ruotsiin ja takaisin. Minut on luvattu ottaa joskus jollekin etapille mukaan, ehkä jo ensi kesänä.. :)

      Poista
  5. Kyllä, upea kirja! Minulta jäi suomeksikin ymmärtämättä suuri(n) osa purjehdustermeistä, mutta se ei haitannut yhtään. Omasta puolestani voin suositella Bargumin muitakin kirjoja lämpimästi – tämän lisäksi olen lukenut vasta Syyskesän ja Kesäpojan, mutta ainakin niiden perusteella mies on osannut kirjoittaa hienosti myös 80- ja 90-luvulla. Kiitos noista linkeistä, pitääkin käydä lukemassa jutut perusteellisemmin nyt, kun kirjakin on luettu.

    (Hassun yhteensopivat nimet muuten: Kesäpoika, Syyskesä, Syyspurjehdus.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minusta kyllä yksi merkki hyvästä kirjasta että vaikka ei termejä aina ymmärräkään niin kärryillä pysyy. Syyskesä ja Kesäpoika menevät kyllä yhteensopivine nimineen lukulistalle, mukava kuulla että sinäkin olet pitänyt!

      Poista
  6. Minäkään en ole purjehtija, mutta avautui tämä silti - ja sai aikaan purjehduskaihon kuitenkin. :) Oli tosi kiva lukea noita ruotsinkielisiä lainauksia. Haluan lukea tämän itsekin joskus ruotsiksi. Tässä minusta oli kuitenkin hyvä käännös, toisin kuin muuten ihanassa Syyskesässä. Jos vain jaksat, suosittelen lukemaan senkin siksi ruotsiksi.

    Kiitos kivasta arviosta ja hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin että tästä olisi myös jäänyt jotain ruotsia mieleen, pitäisi pitää aktiivisempana tuota kielipäätä. :) Ja kiitos tuosta Syyskesä-kommentista, enköhän minä senkin uskalla ruotsiksi kun tämäkin meni. Hyvää loppuviikkoa sinullekin!

      Poista
  7. Minä lainasin tämän myös juuri kirjastosta ruotsiksi joten oli kiva lukea ajatuksiasi tästä. Ja tosi hienoa, että luit ruotsiksi!! :)

    VastaaPoista
  8. Ihanasti ja kauniisti kirjoitit, Linnea! <3 Itse olen lukenut Bargumilta vasta hienon novellikokoelman Jäähyväisiä (josta tosiaan eilen kirjoitinkin), mutta tämä Syyspurjehdus lienee seuraava kirja jonka mieheltä luen. Odotukset ovat korkealla! :)

    Hienoa kun luit tämän ruotsiksi, se rohkaisee minuakin jatkamaan erään ruotsinkielisen novellikokoelman parissa, jota olen pikkuhiljaa aloitellut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Jäähyväisiä vaikutti kyllä kiinnostavalta, luulen että se pitää lukea. Ja tsemppiä ruotsin lukemiseen :)

      Poista
  9. Olipa viehättävä kirjoitus. Bargumiin on tehnhyt minunkin mieli tutustua. Ja itse tahtoisin pitkästä aikaa lukea norjaa, joka sujuu minulta paljon ruotsia paremmin. Toivottavasti tämä on norjannettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, norjaa olisi hauska osata myös! Norjannoksesta en tiedä, mutta toivottavasti kääntävät. Ja kiitos!

      Poista
  10. Tämä kirja on tiivistettyä neroutta!

    Jos olet lukenut Graham Greenen Jutun lopun: Vertaa!

    Olen ollut gastina, mutta minäkin aion vielä oppia kunnolla purjetimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, Leena. Pitänee laittaa Greene listalle, ei ole tuttu kirja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...