lauantai 1. marraskuuta 2014

China Miéville: Toiset


China Miévillen Toiset (Karisto, 2011) tuotiin meille aikanaan tupaantuliaislahjaksi, koska veikattiin kirjan osuvan lukumakuihimme sopivasti. Paljon ehti kuitenkin sivuja virrata sormien läpi, kun päädyin lopulta jonkinasteisessa lukujumituskassa ja palautuspäivä-ärsytyksessä kirjaan tarttumaan.

Sellaisena päivänä ei ehkä ollut aivan odottamatonta, että kotimatkalla oli vaikeaa noudattaa rajoja, nähdä ja olla näkemättä kaikki se mitä piti. Minua ympäröivät ihmiset eivät olleet minun kaupungissani, sillä kävelin hitaasti pitkin ruuhkaisia alueita, jotka eivät olleet ruuhkaisia Besźelissä. Keskityin kiviseiniin, jotka todellisuudessa olivat ympärilläni - katedraaleihin, baareihin, tiilikoristeluihin rakennuksessa joka oli ollut koulu - ja joiden seurassa olin kasvanut. Jätin huomiotta muun, tai ainakin yritin.

Besźelissä toimiva rikostarkastaja Borlú päätyy keskelle hankalaa rikostapausta. Nuori nainen löydetään murhattuna, mutta asian selvittämiseen tulee mutkia kun huomataan tapaukseen liittyvä kaupunkien rajan ylitys. Besźelissä ylitys on tavallista vakavampi juttu, sillä se elää tarkoin rajattua yhteiseloa Ul Qoman kaupungin kanssa, lomittuneena. Kaupunkien asukkaat ovat tottuneet näkymätöntämään kaiken toiselle puolelle kuuluvan, mutta naisen murhassa on raja selvästi ylitetty eikä ratkaisumalli saati rikoksen tutkinta ole silloin yksinkertaista. Bórlu joutuu pian haastamaan omia käsityksiään kaupunkien luonteesta ja lopulta myös tekemään yhteistyötä sekä toisen kaupungin poliisivoimien että mystisen Rikon kanssa.

Oikein muuta teoksesta on hankala sanoa, sillä teksti tulisi vain paisumaan ja paisumaan enkä silti osaisi välttämättä selittää teoksen ideaa ymmärrettävästi. Miévillen rakentama rinnakkain elävä kaksoismaailma on haastava ja samalla suunnattoman mielenkiintoinen. Asukkaiden pelko rikkomisesta, toisen kaupungin tarkoituksellisesta havainnoinnista, on käsinkosketeltavaa ja esimerkiksi toisella puolella ajavia hälytysajoneuvoja väistetään vaistomaisesti mutta mahdollisimman huomaamattomasti. Toisella puolella asuvaan rakastuvat joutuvat tyytymään varjomaiseen suhteeseen, jos muutto toiseen kaupunkiin ei onnistu. Järjestelmä on kiinnostava ja samalla hurjan vaivaannuttava.

Toiset ei missään nimessä ole helppo kirja lukea. Kaksoiskaupungin konseptin edes osittaiseksi ymmärtämiseksi sai laittaa harmaat aivosolunsa ylitöihin ja silti jotain varmasti jäi ymmärtämättä, etenkin kun mukaan otetaan vielä Rikko joka laittomia ylityksiä valvoo ja rajoittaa. Monimutkaiseksi äityvä murhamysteeri ja sen ympärille kehittyvä kuvio kuitenkin onnistui ankkuroimaan ainakin minut kirjan maailmaan kiinni ja jollain tavalla tuttu ja turvallinen rikoskuvio helpotti kirjan maailmaan solahtamista.

Miévillen teksti ei ole sitä helpointa ja vaivattomimmin soljuvaa, mutta J. Pekka Mäkelän käännös tuntuu onnistuneen. Alkuperäiskielistä tekstiä ei toki ollut saatavilla, mutta uskon että vaihteeksi kirjan lukeminen käännöksenä lisäsi ymmärrystä huomattavasti. Kirjassa sai miettiä aivan riittävästi erikoisia nimiä ja terminologiaa ilman englantiakin.

Oivallinen mysteerikirja, mukavasti aivoja nyrjäyttävä, hämmentävyydestään huolimatta tavattoman koukuttava. Erittäin hyvä tuparilahja meille, siis.

Esimerkiksi Aamuvirkku yksisarvinen on myös ihastellut-hämmästellyt kirjaa ja tekstin perästä löytyy linkkejä vielä toisiin blogiteksteihin kirjasta ja lukea kannattaa myös Booksyn oiva pohdinta teoksesta.

Ja tulipa pitkästä aikaa luettua taas kirja Osuuskummalaisten 100 merkittävän spefi-teoksen listalta!

China Miéville: Toiset (The City and The City, 2009)
Karisto, 2011. 365 s.
Suomentanut: J.Pekka Mäkelä
Kansi: Ilkka Kukko

6 kommenttia:

  1. Mä olen lukenut aikalailla paljon elämäni aikana, mutta Toiset on tarjonnut yhden mieleenpainuvimmista tajunnanjärähdyksistä joita olen kirjojen äärellä saanut kokea! Juuri se hetki, kun yhtäkkiä oivaltaa miten kaupungit todella elävät rinnakkain... Huh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä aikamoista kokea se valaistumisen hetki, Anu H.! Miévillelle täytyy nostaa hattua.

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä kirjasta. Rikosjuonet kiinnostavat aina, ja tässä oli sen verran erikoiset ympyrät ympärillä, että mielenkiinto pysyi vireillä ilman suuria ponnisteluita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta MarikaOksa! Rikos tässä oli hurjan mielenkiintoinen ja vielä enemmän näiden ympyröidensä kanssa.

      Poista
  3. Lainasin tämän juuri viime viikolla kirjastosta. Tekisi mieli lukea heti, mutta nyt just ei ehdi keskittyä ihan niin suuresti. Odotan kyllä innolla, millainen lukukokemuksesta tulee.

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta! Täytyypä tarkistaa, saisinko heti lainaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...