Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu

Susanna Alakoski lienee monille tuttu Sikalat-kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta Sovinto. Sikalat odottelee minua kotihyllyssä, on odottanut jo jonkin aikaa, mutta tulin kuitenkin tarttuneeksi ensin Köyhän lokakuu. Päiväkirja -teokseen (Schildts & Söderströms, 2013). Yhden lokakuun aikana kirjoitetussa päiväkirjassaan Alakoski käsittelee omaa historiaansa, köyhyytä ja kodittomuutta, kaiken muun muassa.

Veljeni kävi läpi vankilan, ensihoidon, jatkohoidon, seurannan. Hän sai tukiasunnon. Hoito kesti kaksi vuotta. Sen jälkeen yhteiskunta kustansi hänelle C-hepatiittia estävän interferonihoidon. Myös ennen sitä hän oli tullut kalliiksi, vaikka oli tehnyt pitkää päivää sokerijuurikaspellolla ja elintarviketeollisuudessa. Maahanmuuton kustannuksista keskustellaan nykyään vilkkaasti. Minut pitäisi karkottaa maasta veljeni kanssa.

Sirpaleiseen tekstiin tottuminen kestää hetken. Katkelmat ovat usein lyhyitä, ajatuksia ja muisteloita tai lainauksia romaaneista ja virallisista lausunnoista. Toisesta hypätään toiseen vain pienen erottavan viivan kautta, nopeassa tahdissa. Kun tyyliin tottuu, alkaa kokonaisuus kuitenkin hahmottua ja lukurytmi kehittyy.

Teosta voi kutsua omaelämäkerralliseksi, mutta Alakoski kirjoittaa enemmän ajatuksistaan ja nykyhetkestään kuin menneisyydestä. Elämä ruotsinsuomalaisena maahanmuuttajana köyhässä perheessä vaikuttaa kuitenkin koko ajan taustalla, niin Alakosken tekstissä kuin sosiaaliviraston lausunnoissa. Äidin kuolema, veljen kuivillepääsy, pikkusisar josta ei sanota juuri mitään. Vahvana näkyy elämä kirjailijana, kirjoittaminen ja materiaalin kerääminen, luennointi, jatkuva matkustaminen. Mahakatarri, joka vaivaa ja estää kahvinjuonnin.

Köyhänä oleminen maksaa. 
Köyhä ostaa silloin kun hänellä on rahaa. Rikas silloin kun on alennusmyynti, sanoo appiukkoni.

Köyhyyden rinnalle tärkeäksi teemaksi nostetaan kodittomuus. Se, kuinka ihmisiä kuolee kaduilla, nukkuu porttikongeissa. Ihmiset, jotka on ehkä häädetty kodeistaan. Alakoski puhuu myös paljon siitä, kuinka se ei välttämättä ole ihmisen itsensä vika. Kaikkia meitä ei ole varustettu samanlaisilla selviytymismekanismeilla ja jos taakka kasvaa liian suureksi, voi palautuminen olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Ainakin ilman apua.

Köyhän lokakuu on eittämättä tärkeä kirja. Se kertoo siitä, millaista on olla köyhä vaikka tekee paljon töitä. Häpeästä, yksinäisyydestä ja perheen rikkonaisuudesta. Myös kodittomuus on tärkeä asia, se sellainen josta ei välttämättä niin paljon tiedetä vaikka asiasta ollaan virallisesti montaa mieltä.

En kuitenkaan pidä teosta masentavana. Se luo uskoa ihmisyyteen, uskoa siihen että jotain voi vielä tehdä.

Meidän on autettava toisiamme.
Emme saa lakata auttamasta toisiamme.

Köyhän lokakuun löysin, kun luin Hannan oivallisen kirjoituksen siitä. Omppu puolestaan toteaa Alakosken kirjoittavan vimmalla.

Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu. Päiväkirja. (Oktober i Fattigsverige, 2012)
Schildts & Söderströms, 2013.
Suomentanut: Katriina Huttunen
Kansi: Emma Strömberg