maanantai 10. maaliskuuta 2014

Lavalta: Keskusteluja (Cirko)

Kuva: Petri Virtanen VTM/KKA

Viime keväänä kävimme Kansallisteatterissa katsomassa WHS:n produktion Lähtö. Lähtö oli unenomainen, visuaalisesti kaunis ja samalla vähän pelottava mutta pohjattoman hieno. Niinpä kun huomasimme Cirkossa esitettävän WHS:n vuonna 2006 kantaesitettyä Keskusteluja, piti liput hankkia samoin tein.

Keskusteluja on Kalle Nion ja Ville Walon, taikurin ja jonglöörin, yhteisesitys. Mitään perinteistä sirkusta ei kuitenkaan kannata odottaa. Kommunikaatiota käsitellään teoksessa jonglöörauksen ja illuusioiden keinoin yhdistelemällä temppuihin vanhaa 1920-luvulla tehtyä mykkäelokuvaa ja pahvilavasteita.

Kalle Nio harhailee lavalla kuin juuri heränneenä ja yrittää saada yhteyttä mykkäelokuvan naiseen. Taikatemppuja ei lavalla varsinaisesti nähdä, mutta Nion liikekieli yhdistyy lähes saumattomasti erilaisiin videointeihin. Yksi hienoimmista ja samalla pelottavimmista hetkistä oli, kun video heijastettiin Nion kasvoille ja päällisin puolin tavallisesta hetkestä, lavalla istuvasta miehestä, tulikin yhtäkkiä hämmentävä ja hieman kammottava.

Ville Walo puolestaan viihdyttää yleisöä häikäisevän taitavalla jonglöörauksella. Käsittelyyn joutuvat niin vanha lankapuhelin kuin lehtiö ja kynäkin. Walon taiturointi näyttää kovin vaivattomalta, vaikka voi vain arvata sitä keskittymisen ja harjoittelun määrää, jota suorituksiin on vaadittu.

Kummankin miehen esitysosuuksista on paikoin löydettävissä vähäeleistä huumoria, mutta hauska esitys ei varsinaisesti ole. Tunnelma on jopa hieman painostava, vaikka ei kuitenkaan ahdistava. Kohtauksesta siirrytään toiseen, pahvimaisema muuttuu jälleen, videokuva yhdistyy todellisuuteen. Lopulta koko katsomo resonoi, pelkään salin sortuvan ja vastaajaviestit seuraavat toisiaan. Viimeisenä, hiljaisuus.

Mies mietti myös teoksen etiikkaa. Esitys on rakennettu naisen jättämien epätoivoisten vastaajaviestien ympärille. Tarina ei kerro, milloin viestit on saatu tai seurasiko niistä mitään, otettiinko naiseen yhteyttä, tavoittiko hän koskaan sitä jolle yritti todella soittaa. Ei tarvitsekaan. Toisaalta viestit tuntuvat todella yksityisiltä ja niiden kuuntelu saa olon hieman hämmentyneeksi.

Kokonaisuudessaan Keskusteluja oli mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä, vaikuttavuudessaan hiljainen ja hieman ahdistava. Kommunikaatio on vaikeaa ja sen kanssa saa ihminen tehdä töitä päivästä toiseen.

Keskusteluja ei ole valitettavasti enää ohjelmistossa, mutta kannattaa pitää silmät auki WHS:n tulevien esitysten varalta. Lisäksi kannattaa katsoa esityksestä tehty lyhyt video, jossa näkyy useampikin mainituista kohtauksista täällä.

4 kommenttia:

  1. Tuo "Lähtö" vierailee täällä Hämeenlinnan teatterissa ensi viikolla parina päivänä, olen menossa katsomaan ja kovasti odotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekkaita te hämeenlinnalaiset, Talle, Lähtö on hieno! Odotan kiinnotuksella juttuasi!

      Poista
  2. Huomenna olisi sitten Luolastoa luvassa, ja sattuu olemaan Lavaklubilla joku näyttelijöiden (Martti Suosalon ja Alma Pöystin) haastistuokiokin ennen sitä. Sopivaan ajakohtaan osui mun varaukseni näköjään :)

    VastaaPoista
  3. Siis tervetuloa Helsinkiin, Talle! Meillä Luolasto vasta huhtikuun alussa, sitä odotellessa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...