lauantai 8. maaliskuuta 2014

Liikkuvaa kuvaa: Dallas Buyers Club (2013)

Truth Entertainment & Voltage Pictures.

Perjantaisin saa välillä hyviä ideoita, niin teki myös mies aamulla. Liput Dallas Buyers Clubiin oli varattu siltä istumalta ja illalla suunnattiin teatteriin.

Dallas Buyers Club perustuu suurimmilta osin tositapahtumiin. AIDS kaataa Yhdysvalloissa potilaita ja toimivia lääkkeitä ei yksinkertaisesti ole, ainakaan sellaisia jotka terveysviranomaiset olisivat hyväksyneet. Miehinen mies Ron Woodroof ei siis tahdokaan aluksi uskoa, että miten muka hänellä olisi tämä "homotauti". Ja sitten, että miksi ihmeessä kellään ei ole hänelle lääkkeitä. Onneksi sääntöjä voi kiertää ja niin Woodroof tekeekin.

Dokumentaariseen tyyliin kuvattu elokuva ei pahemmin asioita kaunistele. AIDS runtelee kehon, mielen voi puolestaan pahoinpidellä huumeiden avulla. Epätoivo on käsinkosketeltavaa, mutta niin on myös se yritteliäisyys ja toivo paremmasta huomisesta, jota elokuvassa nähdään. Viestiä tehostaa se, että Ron Woodroof oli todellinen henkilö, joka teki sen mitä elokuvassa nähdään. Sivuhahmoja on kuuleman mukaan hieman muokattu, mutta raamit osuvat kohdilleen todellisuuden kanssa.

Elokuvasta myös näkee, että budjetti ei ole ollut suuren suuri. Se ei kuitenkaan haittaa, tämän ei ole tarkoituskaan olla täydellisenä teräväpiirtona katsottava. Tärkein on tarina ja se, että asiasta yhä puhutaan. Tapahtumat sijoittuvat pääosin 1980-luvulle, siis aivan lähimenneisyyteen. AIDS on myös yhä totta ja on tärkeää, että siitä puhutaan järkevästi.

Oscarinsa elokuva sai varmasti syystä. Sekä McConaughey että Leto hoitivat homman kotiin viimeisen päälle. McConaughey on kulkenut pitkän matkan hupsuista muuttohaluttomista poikamiehistä tähän päivään. Ja miehen mielestä olisi ollut suuri vääryys, jos Leto ei olisi kauppakohtauksen vuoksi pystiänsä saanut.

Dallas Buyers Club ei välttämättä ole elokuva, joka täytyy katsoa teatterissa, mutta se on elokuva joka kannattaa katsoa.

6 kommenttia:

  1. Tarkoitus olisi katsoa tämä. Aihepiiri on kiinnostava ja koskettava. Vielä kun saisi aikaiseksikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Suketus! Pidin tässä myös siitä, että vaikka elokuva oli informatiivinen se ei saarnannut ja osasi olla myös hauska.

      Poista
  2. Ootko nähnyt paljon muita Oscar-leffoja paljon? Mä tykkäsin valtavasti tästä DBC:sta, tässä oli jotain "vanhanaikaista/kasaria", siis sellaisella hyvällä tavalla, jota harvoin tulee enää vastaan. Olisiko sitten ollut juuri tuo pieni budjetti syynä, eli oltiin pitkälti käsityöläisyyden; niin näyttelijäntyössä kuin vaikkapa siinä kuuluisassa 250-dollarin maskeerauksessa. Oli ilo nähdä elokuva, jossa näkyi (todella onnistunut) tekeminen eikä raha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oscar-leffoista on nähtynä tämä, Wolf of Wall Street ja Gravity. Wolfissa oli jollain tapaa samaa tekemisen meininkiä, vaikka budjetti oli varmasti isompi, mutta siitä en oikein löytänyt samaistumispintaa vaikka elokuva oikein katsottava olikin. Gravity puolestaan oli mainio siinä mielessä, että fiilis oli kuin avaruudessa ja huomasi jännittävänsä, vaikka juoni olikin aika kevyt. Eli tämä näistä kolmesta varmaan oma suosikkini siinä mielessä, että tässä oli sitä mainitsemaasi tekemistä ja toisaalta todella karismaattiset miesnäyttelijät.

      Tarkoituksena olisi nähdä vielä ainakin American Hustle ja 12 Years a Slave, tosin jälkimmäinen ehkä kotisohvan rauhasta.

      Poista
  3. Tämä pitää minunkin katsoa jo pelkästään Jared Leton, mutta myös tarinan ja miesten roolejansa varten tekemien hurjien muodonmuutosten vuoksi, mutta odottelen dvd:tä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä leffa tuskin kärsii pienemmältä ruudulta katsomisesta! Mukavia leffahetkiä Villasukka kirjahyllyssä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...