keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Lavalta: Heikki Salo Tarinankertojat-klubilla (Korjaamo)


Maanmainio Tarinankertojat-klubi eli Suomen rennoin un-plugged klubi palasi taas Korjaamon lauteille, tällä kertaa kivalle Korjaamon Vintille. Housebändin eli Marzi Nymanin, Anssi Nykäsen, Harri Rantasen, Jani Wilundin ja Kustaa Kantelisen kanssa esiintyi tällä kertaa Miljoonasade-yhtyeen keulakuva ja nykyään myös soolouraileva Heikki Salo.

Heikki Salo ei ole minulle sillä tavalla tuttu artisti, että mieleen nousisi samantien kappaleita. Tokihan minä tunnistin useamman Miljoonasateen kappaleen, joita mies minulle hyräili, mutta jouduin taas auttamatta tunnustamaan tietämättömyyteni kotimaisen musiikin saralla. Onneksi keikkapaikkojen ovilla ei tarvitse täyttää mitään esitestiä artistin tuotannosta, vaan keikalle voi mennä vapaasti ja pohtia sitten, että onko tämä sellaista mistä minä pidän. Heikki Salo täytti odotukset, musiikissa oli juuri sellaista paloa, joka resonoi kehossa. Jotain sellaista, mitä pidän hyvin suomalaisena ja tälle suomalaisuudelle minä lämpenen.

Ja osasin minä silti laulaa Marraskuun kertosäkeessä mukana. Sentään.

Lisäksi syttyi palo kuunnella Heikki Salon omaa tuotantoa. Suuri osa keikan kappaleista oli uudelta Hiili-levyltä. Pidin erityisesti nimikappaleesta ja Gaalan kuningattaresta. Nytkin tätä kirjoittaessa taustalla pauhaa levy Spotifyn kautta, on se hieno.

Korjaamon Vintti on muuten ehdottomasti paras paikka tälle klubille, jos mennään Korjaamon tilojen puitteissa. Vintti on sopivan avara pöytineen niin että sinne mahtuu, mutta riittävän pieni jotta tunnelma on intiimi. Uusi paikka tosin taisi aiheuttaa hieman miksauspulmia, mutta myös tämä korjaantui koko ajan keikan loppua kohti. Todella hieno keikka, oli ilo kuunnella sitä kuinka taitavat muusikot soittavat ja laulavat hienosti yhdessä ja yhteen mutta silti yleisölle.

Yksi syy mennä Tarinankertojat-klubille: Sieltä lähtiessä on aina hyvä mieli.

Lupasin päästää keikkaseurana olleen miehen myös ääneen:
Neljäs Tarinankertojat-klubini, joten konsepti on jo tuttu. Tässä kohtaa pitäisi varmaan kertoa, kuinka on tutustunut Tarinankertojat-klubin esiintyjävieraaseen tarkasti ja tietää tuotantonsa edestakaisin, jotta voi ymmärtää keikkalistauksen merkittävyyden ja analysoida sitä, kuinka Tarinankertojien mielenkiintoinen konsepti värittää vanhoja kappaleita uusiin asuihin tällä kertaa toimi.

Ja pah.

Myönnän auliisti etten tiedä Heikki Salon materiaalista muuta kuin Miljoonasateen kokoelman Made in Taiwas ja lyriikkakäsikirjansa Kahlekuningaslaji. Näin ollen osaan hyräillä suurimmat hitit ja pari pienempää. En ollut Hiili-levyä kuunnellut lain (tai muuta Heikki Salon soolotuotantoa). Ehkä juuri siksi keikka olikin niin hyvä, kun se tarjosi erilaisen kokemuksen kuin aiempien paremmin tuntemieni artistien Tarinankertojat.

Korjaamon Vintti on ehdottomasti näistä klubin järjestyspaikoista tunnelmaltaan paras. Äänellisesti keikan alkupuoli vaati vähän miksauspöydän nuppien vääntelyä, että vokalistin sanoista sai selvää. Volumenapin jälkeen soundi oli hyvä ja vaikka usein Marzi varastaakin sooloilullaan shown, tuntui että Heikki Salo vanhana esiintyjänä varasti sen silti. Virallinen haastattelija jäi keikalta pois, mutta artisti selvästi osasi kertoa kappaleistaan muutenkin ja tarinansa olivat kiehtovia. Eritoten irlantilaisen viulistin tarina ennen Voipallo-kappaletta jäi väistämättä mieleen.

Kuten parempi puoliskoni sen niin hyvin laittoi: Tarinankertojat-klubilta poistuessa on aina hyvä mieli. Hyviä biisejä ja hienoa soittoa tunnelmallisessa miljöössä, mitä sitä muuta osaisi kaivata? Ekstraplussaa taas kerran inhimillisestä aloitusajasta.

Kiitos Heikki Salo, kiitos bändi, oli hieno ilta. Seuraavan kerran klubi 20.11., vieraana Costello Hautamäki. Be there. Keikkaliput ovelta 14 euroa, Korjaamo-kortin omistaville vaivaiset 12,5.

Kiitokset myös Korjaamon mainiolle baarimikolle, rommitoti helpotti kipuisen kurkun pistelyä.

4 kommenttia:

  1. Näin enempikin Heikki Salon keikkoja katselleenakin täytyy todeta, että eilisessä oli vielä se ripaus lisää sitä jotakin. Syttymistä biiseihin. Marzi Nyman ja Anssi Nykänen ennenkaikkea saivat biiseistä ja laulajasta tiristettyä lisänyanssia, joka ilahdutti ikifaninkin mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, Elina. Olinkin havaitsevinani muuta yleisöä vilkuillessani, että kyllä hekin jotka biisit tunsivat näyttivät nauttivan olostaan. Lämmin kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Miljoonasadetta kuuntelin yhdessä vaiheessa todella paljon mieheni kanssa, joten tätä lukiessa tulee väkisin sellainen romanttisen nostalginen olo :D Salon soolotuotantoon en ole tutustunut, mutta lasten kautta Herra Heinämäen Lato-orkesteri on myös tuttu :) Kiva keikkakooste teiltä, jälleen kerran!

    (Hauska miten mielikuva ja todellisuus eroavat toisistaan, kuvittelin aikoinaan Salon ihan eri näköiseksi ennen kuin näin jossain hänen valokuvansa. Näin asian vierestä heitettynä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villasukka! Minulle tuo Herra Heinämäki ei ole tuttu, mutta pitänee kurkata sitäkin.

      (ja ihan totta, joskus on ihan hassusti järkyttynyt kun toisennäköiseksi kuvittelemansa henkilö onkin, no, toisenlainen!)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...