torstai 25. lokakuuta 2012

Lavalta: Ylihuomenna hän tulee (Ryhmäteatteri)

Kuva: Vilhelm Sjöström/Ryhmäteatteri

Tämän viikon ei pitänyt olla kulttuuriviikko, mutta kun liput tulivat kätevästi kohdalle päädyin katsomaan Ryhmäteatterin Ylihuomenna hän tulee -näytelmää. Ryhmiksen sivuilla esitystä kuvataan taivaallisen anarkistiseksi komediaksi. Miksei.

Viisi virkamiestä on päätynyt rakentamaan kaupungin keskelle kappelia. Työmiehet ovat poistuneet, aikaa deadlineen kaksi päivää ja kaikki on levällään. Virkamiehiltä ei rakennushomma ihan suju, varsinkaan kun kukaan ei oikeastaan osaa rakentaa ja kaikki ovat enemmän kiinnostuneita omista navoistaan. Työmaalla rakastutaan, saarnataan, höpötetään, tapellaan ja odotetaan taukoja. Ja sitten tulee Jeesus.

Miten käy rakennuksen, valmistuuko se ajoissa, kuka pettää, kuka rakastaa ja kuka päätyy ristille? Toisen puoliajan aikana meno käy koko ajan absurdimmaksi. Suhteeni absurdiin vaihtelee, joskus pidän, joskus en ja tästä pidin osan ajasta. Käsikirjoituksesta saadaan kiittää Lauri Maijalaa, ohjauksesta Linda Wallgrenia.

Ja on myös myönnettävä on se, että nyt oli innokkaita ja hyviä tekijöitä lavalla. Tutumpina siellä Taisto Oksanen, Minna Suuronen ja Janne Hyytiäinen ja heidän vahvistuksinaan kolme TeaKkilaista eli Pyry Nikkilä, Miika Laakso ja Emmi Parviainen. Erityiskiitokset menevät tällä kertaa Miika Laakson mahtaville kasvonnykimisille ja hienosti toteutetuille vaivaannuttaville kohtauksille.

Kuva: Vilhelm Sjöström / Ryhmäteatteri

En ole vieläkään ihan varma, mistä näytelmässä loppujen lopuksi oli kyse. Minulle jäi päähäni vain ajatus siitä, että kannattaa ehkä tehdä tänään sen minkä voi eikä jättää huomiseen. Tai jotain. Ja en ole myöskään varma että pidinkö. Tavallaan kyllä, koska näyttelijät olivat taitavia ja hyviä, mutta sitten en kuitenkaan aivan saanut otetta. Ensimmäisestä puoliajasta pidin enemmän.

Siippa sen sijaan piti kovasti, koska näytelmästä tuli hänelle mieleen Monty Python. Suora lainaus: Ensin en ollut varma pidänkö vai en kun se tuntui sellaiselta farssimaiselta. Kun ensimmäistä kertaa veri lensi olin silleen oho ja sitten se jotenkin muuttui sellaiseksi Monty Pythonin Elämän tarkoitus -elokuvan henkiseksi.

Jos Monty Python ja hyvä suomalainen näyttelijäntyö innostavat, niin uskallan suositella tätä. Verikammoiset ottakoot paperipussin tai rauhoittavia. Lisätiedot täältä.

2 kommenttia:

  1. Tällä on NIIN loistava nimi. Kun mainoksia näkyi busseissa sun muualla oli pakko vaan hymyillä koko ajan :) Ja alkuasetelma kuulostaa myös mahtavalta! Absurdista en tiedä minäkään, tai siitä ettei ymmärrä mistä on kyse, mutta joka tapauksessa näytelmä kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, olisi tosi kiinnostavaa kuulla mitä sinä pitäisit tästä näytelmästä. Mainokset ovat kyllä hienoja, ja on tämä näytelmäkin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...