keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Olen jo pitkään aikonut lukea Sofi Oksasta. Kysyin ystävältä, joka kirjailijasta pitää, että mistä kannattaisi aloittaa. Hän ojensi minulle Stalinin lehmät (WSOY, 2003).

Ja minä tiesin, että tulee toinenkin kerta. Kolmas. Sadas. Kaikille ei tietenkään käy niin. Joillekin ensimmäinen kerta jää viimeiseksi, mutta ei niille, jotka ovat siinä hyviä ja sille hyviä. 
Minä olin siinä hyvä heti.

Stalinin lehmät on tarina äidistä ja tyttärestä, Katariinasta ja Annasta. Menneisyydestä neuvostomiehityksen alla ja nykyisyydestä Helsingissä, josta pääsee lautalla ilman vierashakemusta suoraan Tallinnaan. Sysi-Suomeen muuttaneesta Katariinasta, joka ei halua ryssän tai huoran leimaa itselleen tai tyttärelleen. Annasta, joka ei uskalla kertoa virolaistaustastaan ja haalii hyvää oloa oksentamalla, juomalla ja naimalla. Joka haluaisi kertoa taustastaan, mutta ei uskalla eikä osaa vastata kysymyksiinkään, ei halua ihmisiä liian lähelle kuitenkaan. Katariina ja Anna, jotka ovat erilaisia ja silti niin kovin samanlaisia.

Oksanen kirjoittaa maanisesti, minulle vähän liiankin. Melkein viisisataasivuinen kirja tuntui toistavan itseään ja minnekään ei edetty. Syötiin, oksennettiin, käytiin lääkärissä, voitiin pahoin, voitiin hyvin ja sitten taas oksennettiin. En sano, että kirjassa pitäisi olla aina iloa ja onnea. Tätä toistamista en vain kestänyt, lähinnä ahdistuin ja mieskin huomasi. Lopputunnelma oli voimaton; näinhän sitä voi käydä enkä minä, tässä lukijana, voi asialle yhtään mitään. Ei se nyt mikään masentavakaan ollut, mutta.. turhauttava, ehkä.

Tuli mieleen teiniajat, kun oli jopa muodikasta lukea Ihan oikeesti!-sarjan kirjoja. Kirjoja, joiden nimiä olivat mm. Rakastaako kundit laihoja, Kaikki pitää mua tosi helppona ja Se diggas pilveä enemmän kuin mua. Siis ns. rankkoja tosielämän kuvauksia, niin sanotusti. En väitä, että Oksasen kirja oli samanlainen, mutta fiilis, joka minulle jäi oli hyvin samankaltainen. Että en nyt tiedä miten tässä olisin.

1968
Katariina ei suostu mitään lomakkeita täyttäessään kirjoittamaan vanhempiensa ammatin kohdalle kolhoosnik. Maanviljelijöitähän ei maiden yhteiskäyttöön ottamisen jälkeen ollut ja kolhoosilaisiksi ei Katariina koskaan vanhempiaan kutsuisi. Katariina kirjoittaa sen sijaan eläkeläinen. Jokaisesta tulee joskus eläkeläinen.

Eipä sillä, Viron historia oli kyllä mielestäni kiinnostavaa luettavaa ja kuvaukset Neuvosto-Virosta taiten tehtyjä. Tallinna heräsi eloon, se vanha, josta Anna ja Katariina kertovat. Mukulakivet ja kauppojen mystiset jonot, suklaarasiat ja lukuisat meikkituotteet. Prostituoitujen nauru ja poppelit. Kunnes tulevat suomalaiset kiiltävine lenkkareineen ja saavat ravintolat kääntämään listansa suomeksi ja muuttamaan hinnat turisteille "sopivammiksi".

Stalinin lehmät on merituulta, liian tiukkoja paitoja, tuoreen leivän tuoksua, vieraiden pelkoa, kaipuuta ja sekaisuutta. Minä en nyt oikein osaa suositella tätä. Mutta niin, josko Viron historiasta ja intensiivisistä henkilötarinoista kiinnostuville.

Tallinnan katuja on kulkenut myös Norkku.

Korkkaan tällä pistetilin Morren Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen.

17 kommenttia:

  1. Jee! Ensimmäinen korkkaus (siis sellainen, minkä olen bongannut).

    Maanisuus on tosiaan hyvä termi kuvaamaan tätä. Mulla oli tämä aikanaan bussikirjana, ja siihen tämä oli liian raskas.

    VastaaPoista
  2. Minäkään en innostunut tästä yhtään, luimme sen lukupiirikirjana viime vuonna. Ei parasta Oksasta:(

    VastaaPoista
  3. Morre, tästä tämä lähtee. :) Minulla tämä oli onneksi pääosin kotikirja, eihän sitä olisi perillepäästyään saanut aikaan mitään kun olisi ahdistanut..

    Sanna, esikoiskirjalle sen suonee että on vielä vähän, hm, hiomatonta. Aion kyllä silti jossain vaiheessa lukea Puhdistuksen, mutta jääköön se tosiaan vähän myöhemmäksi.

    VastaaPoista
  4. En ole lukenut Oksaselta muita kirjoja kuin tämän (Puhdistus olisi kyllä hyvä lukea) enkä muista tästä enää hirveästi mitään, kun lukemisesta on jo useampi vuosi aikaa. Pidin kirjaa ihan ookoona, siksipä se ei ole mieleeni jäänytkään.

    Muistan myös nuo Ihan oikeesti! -kirjat. Jostain syystä ne olivat silloin teini-ikäisenä tosi hyviä :D

    VastaaPoista
  5. Minäkään ei erityisesti ihastunut. Olen samaa mieltä kanssasi, kirja oli liian pitkä ja toistoa oli paljon. Eikä kirja ole kovinkaan hyvin painunut mieleeni, lukemisesta ei ole vuottakaan, kun olen jo unohtanut suurimman osan kirjasta.

    VastaaPoista
  6. Minä taas pidin tästä todella paljon. Muistan suorastaan ahmineeni kirjaa, koska se imaisi minut niin täysin mukaansa. Minulle Stalinin lehmät siis oli hyvin helppolukuinen kirja. No, olihan tässä toistoa, ja loppupuolella se hiukan puudutti minuakin, mutta muuten olin ihastunut.

    VastaaPoista
  7. Pidin Puhdistuksesta enemmän. Tässä oli kiinnostavaa se, mikä olikaan Stalinin lehmä! ;-)

    VastaaPoista
  8. Laura, sanopa muuta, ne Ihan oikeesti!-kirjat olivat niiin in silloin joskus. Oi voi. Mutta niin, olihan tämä ihan ok opus mutta ei mikään mieleenpainuva tosiaan.

    Tuulia, minulla on kirjan lukemisesta alle päivä ja tuntuu että suurin osa kirjaa oli vain sitä bulimointia. Höh.

    Liisa, mukava kuulla mielipiteesi. :) Helppolukuinen tämä kyllä oli, sen myönnän, ja alku kyllä vei mukanaan mutta sitten väsähdin.

    Paula, niin oli! Puhdistuksen lukemista siis odotellen.

    VastaaPoista
  9. Luin tämän Puhdistuksen jälkeen. Puhdistus on tiiviimpi, minusta siitä näkyy, että se pohjautuu näytelmään. Stalinin lehmiä olisi voinut tiivistää, mutta muuten se oli minusta ihan hyvä.

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoista. Ei kai tämä ole yhtä yksimielisesti ylistetty kuin Puhdistus, mutta silti lähiaikoina kaksi ihmistä on sanonut minulle, kuinka ovat tästä pitäneet. Eihän siinä siis ole mitään ihmeellistä, että yksi tykkää ja toinen ei, mutta silti. :)

    Minä nyt luen sen Puhdistuksen, kun se on hyllyssä ja listalla Morren haasteessa, ja riippuen siitä kokemuksesta sitten kokeilen tätä tai en.

    Ja nyt pitäisi kai sivistää taas itseään kysymällä pikkusiskolta, että mitä ihmeen Ihan oikeesti! -kirjoja... :D

    VastaaPoista
  11. Margit, kyllä Oksasessa potentiaalia löytyy. Mies vähän mietti josko olisin lukenut tämän vähän väärään aikaan. Mutta Puhdistuksen luen kunhan saan sen taas lainaan.

    Karoliina, minullakin on useampi tuttu joka pitää tästä kirjasta todella paljon. Minun ongelmani tässä kirjassa taisi piillä lähinnä henkilöissä, joihin en oikein päässyt käsiksi sitten loppupeleissä.

    Ja Ihan oikeesti!-kirjat ovat siis englantilaisia "tyttökirjoja", jotka ovat eri tekijöiden kirjoittamia. Niissä käsitellään sitten nuorten "elämän pulmakohtia" kuten laihduttamista ja huumeita ja seurustelua. Ja vähän sensaatiohakuisilla nimekkeillä. :)

    VastaaPoista
  12. Musta tämä oli hieno ja kiinnostava (ja toisteinen), mutta ei yhtään miellyttävä... Ei ole Puhdistuskaan miellyttävä, mutta se oli musta niin taitava, että sitä silti luki ilokseen. Suosittelisin Puhdistusta Oksas-tutustumiskirjaksi, kaikin tavoin!

    Multa on selvästi jäänyt jotain oleellista välistä, kun en ole koskaan kuullutkaan Ihan oikeesti -sarjasta. Siis ihan oikeestiko sellainen sarja oli? Noista aihepiireistä olen minäkin kyllä teininä lukenut. ;)

    VastaaPoista
  13. Jenni, oisko sitten niin että tuo teini-iän sarja veisi tältä jotain hohtoa. Siis ihan oikeesti oli Ihan oikeesti - sarja. Pistän nyt selvästi tuon Puhdistuksen korvan taakse ja luen sen myöhemmin, sillä hyvinhän Oksanen kirjoittaa kaikesta huolimatta ja Viro-jutut, kuten sanoin, olivat tosi kiinnostavia.

    Karoliina, höpsis! ;)

    VastaaPoista
  14. Olen lukenut Oksaselta Baby Janen, joka oli ihan ok ja Puhdistuksen, joka oli todella vaikuttava, rankka ja hyvä! Suosittelen :)

    VastaaPoista
  15. Villasukka kirjahyllyssä, pitänee siis käydä nyt sitten vielä lainaamassa se Puhdistus kunhan kirjapino taas vähän pienenisi. :)

    VastaaPoista
  16. En ole lukenut vielä "Stalinin lehmää", mutta Puhdistuksen kylläkin. Pidin tosi paljon siitä. Luettuani kirjan , aloin jotenkin enemmän ymmärtää Virolaisia, jotka ovat hyvin totisia ja eivät katso päin,, Pelottava maa ja kaikki sympatia nykyvirolaisille. Onneksi asiat on sielläkin jo muuttuneet.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...