tiistai 17. tammikuuta 2012

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja

Tulipa koettua tämäkin, kirjan lukeminen läppärin näytöltä. Maija Haaviston esikoisromaani Marian ilmestyskirja (Muruja, 2011) ilmestyi viime syksynä kovakantisena ja julkaistaan nyt lähiaikoina myös e-kirjana.

Maria on ihan sama ihminen kuin ennenkin, joten toivottavasti kohtelette häntä sen mukaan, sanoo opettaja ja hymyilee reippaasti. Kukaan ei vastaa hymyyn, paitsi avustajani, joka edelleen hymyilee ja kokee suurta tyytyväisyyttä, että vaikka ei päässytkään eläinlääketieteelliseen, on silti valinnut hienon ammatin, jossa pääsee auttamaan muita ihmisiä.

Marian elämä heittää kuperkeikkaa 11-vuotiskesänä, kun mystinen sairaus iskee ja Maria päätyy pyörätuoliin. Tutkimuksia jatketaan, mutta lääkärit eivät pääse diagnoosin kanssa puusta pitkään. Pyörätuoliin joutuminen saa kaverit kaikkoamaan yläasteella, lukiossa tunnelma sentään on vähän vapautuneempi. Onneksi Marialla on piirustusharrastuksensa ja muutama hyvä ystävä, muuten elämästä ei tulisi oikein mitään. Tarina liikkuu kahdessa tasossa kerraten muutamalla luvulla Marian ala-, ylä- ja lukioaikaisen elämän ja siirtyen sitten nykyhetkeen, jossa Maria asuu jo omassa asunnossaan.

Minusta oli huimaa kuulla, että Haavistolla ei itsellään ole kokemusta pyörätuolissa olosta. Lukijana Marian kokemukset tuolista käsin ainakin tuntuivat varsin aidoilta ja sitä tosiaan alkoi Jorin tavoin miettiä, kuinka sitä pääseekään paikasta toiseen jos olisi pyörät alla.

Mitä haluaisin tehdä jos olisin terve? Millainen ihminen olisin nyt? Se oli sama kuin olisi kysynyt, millainen tyyppi olisin, jos en olisikaan nainen vaan mies. Ei sellaista voi hahmottaa. En tiedä nytkään, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Haluaisinko olla loppuikäni muiden elämien pelastaja? Voisinpa olla kuin Sini, joka sentään tietää tasan tarkkaan mitä haluaa.

Marian tarina on kiinnostava ja tärkeä, sillä se paneutuu tärkeisiin seikkoihin: miten kohtelemme pyörätuolissa istuvaa henkilöä, teemmekö hänestä välittömästi omia oletuksia? Välillä silti tuntui että kirjaan oli yritetty saada mukaan liikaa puhuttelevia elementtejä. Oli ongelmia seksuaalisuuden suhteen, anoreksiaa, itsemurha-ajatuksia, psoriaasia ja niin pois päin, ei tosin onneksi kaikki samalla henkilöllä mutta kuitenkin. Minua tarina olisi jaksanut kiinnostaa vaikka se olisikin keskittynyt "vain" Marian kokemuksiin elämästä pyörätuolissa ja sairautensa kanssa ja siitä, että hänelle on lähes mahdotonta soittaa puhelimella yhtään minnekään (tunnen kuvatunlaisia ihmisiä useamman).

Marian ilmestyskirja piirtää myös ikävän mutta myös osittain totuudenmukaisen kuvan terveydenhuollon ongelmista. Ammattitaitoa ei aina ole riittävästi ja hoitojakaan ei välttämättä voida jatkaa, jos virallista diagnoosia koodinumerolla ei ole tai hoito ei auta ns. tarpeeksi. Olen itse juossut yli vuoden eri lääkäreillä erään vaivan vuoksi, eikä minulla ole edelleenkään siihen virallista diagnoosia koska Suomessa ei ole ainuttakaan siihen alaan erikoistunutta lääkäriä. Onneksi on silti myös paljon ammattitaitoista henkilökuntaa niin sairaanhoitajissakin kuin lääkäreissäkin eikä kaikki ole aina samanlaista.

Loppu Marian tarinaan tuli vähän yllättäen ja hämmennyin kun kirja ei enää viimeisen sivun jälkeen jatkunutkaan. Ei sillä, avoimehko loppu sopii tähän ihan hyvin mutta jotain jäi kaipaamaan. Selitystä, selvitystä, conclusion.

Pdf-muotoinen lukeminen oli minulle uudehko kokemus, sen formaatin olen yleensä varannut vain tieteellisille artikkeleille. Yllättävän kivuttomasti se sujui kuitenkin ja Adobe Readerin haku-toiminto oli yllättävän kätevä silloin kun piti etsiä jotain mieleenjäänyttä kohtaa.

Suosittelen vahvoista henkilökuvista ja elämästä pyörätuolissa kiinnostuneille.

Videoita ovat Marian kanssa editoineet ainakin Jori, Vinttikamarissa, Susa, Booksy, SannaVenla ja Norkku.

Sain kirjan pdf-muotoisena kirjailijalta, kiitos.

14 kommenttia:

  1. Minullakin on kirja pdf-tiedostona odottamassa, joten en uskaltanut arviotasi lukea kuin ihan vain silmäillen. Palaan sitten kun olen lukenut kirjan... Ensimmäinen läppärillä luettava tämä tulee minullakin olemaan :)

    VastaaPoista
  2. Minäkin sain tämän luettua eilen ja mietin vähän samaa noiden elementtien suhteen. Tuntui siltä ettei Marian lähipiirissä ollut yhtään ihan perusonnellista ihmistä ja jäin pohtimaan sitä oliko tämä tietoinen ratkaisu kirjailijalta.

    VastaaPoista
  3. Luin tämän tosiaan jo puolisen vuotta sitten, mutta tuoreessa muistissa tuntuu yhä olevan. Häkellyttävän todentuntoinen oli päähenkilön tuska ja siksi tuli tunne, että lukisi ihan oikeaa päiväkirjaa esim. vaikka tiesi tarinan olevankin fiktiivinen.

    VastaaPoista
  4. Mietitkö kirjan nimeä, tai kohderyhmää kirjalle tai tapahtumia, joita kirjassa oli?

    VastaaPoista
  5. Minäkin luin tämän pdf:nä viime vuonna, ja haluan kyllä myös jatkossa kirjani mieluiten ihan "kirjana", mutta yllättävän hyvin onnistui tietsikalta lukeminen. Kirjan aiheet on tärkeitä, mutta loppu tuli minullekin yllättäen. :)

    VastaaPoista
  6. Villasukka kirjahyllyssä, kyttäilen sitten sinun arviotasi vastavuoroisesti. :)

    Norkku, mm, totta, enpä tullut ajatelleeksi. Minulle tuollainen maailma tuntui vain kummalta. Ei siinä mitään, ei tarvitse yltiöonnellinen olla mutta tuntui että kaikilla oli jotain enemmän tai vähemmän huonosti. Tekstiäsi ootellen.

    Susa, totta tuokin. Marian ahdistumiset esimerkiksi lääkärissä olivat todella aidontuntuisia. Maria itsessään oli minusta kiinnostava hahmo ja sitä tarkoitinkin kun sanoin, että olisin ollut kiinnostunut jo ihan "vain" Mariasta.

    Anonyymi, en ole ihan varma mitä tarkoitat. Kohderyhmää en ajatellut sen tarkemmin, luen ja pohdin kirjat kuitenkin omalta kannaltani. Kirjan nimeä pohdin kyllä lukiessani, mutta en niitä hajanaisia ajatuksia tähän kirjannut. Tapahtumia mietin kyllä mutta en yleensä avaa kirjan tapahtumia teksteissäni tarkemmin.

    Sanna, sanopa muuta, kirja on aina kirja. <3 Tärkeä aihe kirjalla, ehdottomasti.

    VastaaPoista
  7. Voi, tämä on odottanut mulla koneella jo pienen iäisyyden. Ei siksi etteikö kiinnostaisi, vaan ihan vain siksi että kun kirja on siellä koneella niin se tuntuu aina jotenkin unohtuvan. Mutta vielä minä ehdin tähänkin asti...

    VastaaPoista
  8. Kiitos arvostelusta ja kiva, että ainakin pääpiirteissään pidit kirjasta! Tuntuu riippuvan aika paljon lukijasta, miten synkkänä kirja näyttäytyy. Joidenkin mielestä se on ollut lähestulkoon lohduton, toisten mielestä taas, kirjoitustyylin ja positiivisten asioiden ansiosta, enemmänkin toivoa antava.

    Minusta lähes kaikilla ihmisillä on ainakin jokin asia huonosti tai jokin sairaus. Eihän kirjassa kellään mene _vain_ huonosti, paitsi Sinillä. Esim. Lyydi on sairas, mutta silti vaikuttaa varsin levolliselta ihmiseltä. Eikä Teo ainakaan anna pyörätuolin hidastaa menoa!

    Toinen juttu on sitten se, että kroonisesti sairaat ihmiset hakeutuvat usein sellaiseen seuraan, joka heitä ymmärtää. Omat kaverini ovat lähes kaikki kroonisesti sairaita tai vähintään heillä menee tosi huonosti. (Myös äitini, häntä tietysti en ole valinnut.)

    Pyörätuolin käyttämisen todellisuutta olen joutunut miettimään paljon, koska itselläni tällainen vaihtoehto on ollut hyvin lähellä noin viisi vuotta sitten. Plus paljon kokemuksia olen kuullut eräältä ystävältäni, jonka hurjimpia juttuja ei voinut edes tällaiseen kirjaan ottaa, ei niitä olisi uskonut kukaan!

    Myönnetään, että minulla on vähän tapana yrittää ahtaa kaikki jutut samaan kirjaan. Mutta mielestäni on kuitenkin rajallista, mitä vain siitä pyörätuoli/vammaisuus/sairausulottuvuudesta olisi saatu irti...

    VastaaPoista
  9. Satu, minulle sattui sattumalta päiviä jolloin käytin töissä paljon konetta. Luin taukojen aikana sitten kirjaa koneelta. En kotona osaisi lukea kirjaa ruudulta.

    Kiitos itsellesi Maija! Mm, ihan totta, tuskin tästä maailmasta kovinkaan montaa sellaista ihmistä löytyy jolla olisi kaikki, siis ihan kaikki täydellisesti ja hyvin. Lähinnä ehkä vain kaipasin jotakuta ns. vertailukohdaksi Marialle. Ymmärrän kyllä pointtisi ja se on varmasti totta. Pidin muuten Lyydin hahmosta todella paljon. :)

    VastaaPoista
  10. Minäkin pidin tästä kovasti, kun sen puolisen vuotta sitten luin ja tapahtumat ovat jääneet todella hyvin mieleen. Ei ollut minullekaan ominta tuo koneelta lukeminen, pitäisi varmaan vielä kirjana lukea uudelleen. :)

    VastaaPoista
  11. peikkoneito, tässä juuri pohdiskelen että mitenköhän se formaatti vaikuttaa kun en tosiaan ainuttakaan kirjaa ole koneelta ennen lukenut. Kirjalle tekisi varmaan oikeuksia paperinen muoto. :)

    VastaaPoista
  12. Kiva kuulla, että kirja on jo kovakantisena saatavissa. Odottelin sitä kirjakauppaamme tulevaksi, mutta se ei ole näköjään sinne missään vaiheessa tullut. Yritänpä metsästää kirjan sitten kirjastosta joku päivä. Minäkin sain tämän PDF-tiedostona, mutta huomasin, että minusta ei ole lukemaan tietokoneen ruudun ääressä, vaan siihen vaaditaan sänky, peitto ja oikea kirja.

    VastaaPoista
  13. Sonja, tätä pystyy tilaamaan ainakin kustantamon sivuilta mutta toivottavasti tulee teidän kirjastoonkin. Kyllä se on tosin tässä vaan myönnettävä, että lukuelämys on jotenkin, hm, kokonaisempi kun on se pehmeä alusta ja paperia käsissä.

    VastaaPoista
  14. sonja: Kustantamo on niin pieni, ettei kirja valitettavasti tule varmaankaan kirjakauppoihin lainkaan, paitsi jos yksittäinen ihminen sen sinne tilaa (ellen onnistu saamaan itselleni merkittävää julkisuutta/palkintoja/tms).

    Hyvin suuressa osassa kirjastoja se kyllä on - paitsi pääkaupunkiseudulla, jossa sitä näyttäisi olevan vain yksi kappale, mutta useimmilla pienillä paikkakunnillakin on. En tiedä miksi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...