keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Jeffrey Eugenides: The Marriage Plot (suom. Naimapuuhia)


Olin odottanut Jeffrey Eugenideksen uutuuden The Marriage Plotin (2011) lukemista vähintäänkin siitä asti kun näin herran Helsingissä järjestetyssä Literary Death Matchissa. Olen aikoinaan lukenut hänen aikaisemmat teoksensa Virgin Suicidesin ja Middlesexin ja muistini mukaan pitänyt erityisesti jälkimmäisestä.

Reading a novel after reading semiotics was like jogging emptyhanded after jogging with hand weights. --- How wonderful it was when one sentence followed logically from the sentence before! What exquisite guilt she felt, wickedly enjoying narrative! Madeleine felt safe with nineteenth-century novel. There were going to be people in it. Something was going to happen to them in a place resembling the world.

1980-luvun Yhdysvalloissa kolme erilaista opiskelijaa ovat valmistumassa. Madeleine opiskelee kirjallisuutta, ihastelee Jane Austenia ja on kiinnostunut kirjoissa esiintyvästä kosiskelun kaavasta, siis marriage plotista. Madeleinen ystävä Mitchell puolestaan etsii itseään uskonnollisista opinnoista ja on täysin vakuuttunut siitä, että hän kuuluu Madeleinen kanssa yhteen. Kolmanneksi osapuoleksi tähän draamaan lisätään Leonard, maanisdepressiivinen ja komea biologi, johon Madeleine tietenkin iskee Mitchellin sijaan silmänsä.

Mitchell päättää jättää menneisyyden edes jossain määrin taakseen ja ottaa avuksi unohdukseen jo kauan haaveillun opiskelunpäätösmatkan Eurooppaan ja Intian seutuville. Madeleine sen sijaan painiskelee oman tulevaisuutensa ja haaveidensa kanssa painiskellen samalla omalta osaltaan Leonardin sairauden oireiden kanssa. Kaikki kolme henkilöä pääsevät kirjassa vuorollaan ääneen.

Eugenides on eittämättä pätevä ja intellektuelli kirjailija. Itse jouduin alkumetreillä hieman pohtimaan ja pallottelemaan kirjallisuustieteellisiä termejä päässäni jotta ne aukeaisivat, suomeksi olisi voinut onnistua helpommin. Sen sijaan hiivoja ja niiden lisääntymistä koskevat biologian osuudet ymmärsin sentään jo paremmin. The Marriage Plot ei kuitenkaan ole kirja tieteestä, vaan tarina rakkaudesta, sairaudesta, riippuvuudesta ja oman itsen löytämisestä.

"I'm sorry that I suffer from a mental disease, Madeleine. I know it's terribly uncouth. If my parents had only brought me up better, maybe I wouldn't be this way."

Kaikki kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia, aitoja huolineen ja haaveineen. Leonardin sairaskuvausta on kehuttu muuallakin ja niin kehun minäkin: mieleen vaikuttavan sairauden kuvaus, se tyhjyys ja neuvottomuus ja turhautuneisuus, kaikki se tulee hyvin lähelle. Mitchell on jollain tavalla äärimmäisen sympaattinen itseään etsivä nuori mies ideaaleineen ja pelkoineen, Madeleine toisinaan suloisen kirkasotsainen, toisinaan niin kovin realistinen ja käytännöllinen. Pidin heistä kaikista, vaikka kirja kokonaisuudessaan jäikin minulle hieman etäiseksi.

Luin nimittäin The Marriage Plotin todennäköisesti liian pian Freedomin ja One Dayn lukemisen jälkeen. Jokaisella näistä kirjoista on omat meriittinsä, mutta niissä on myös paljon samaa. Sekä Marriage Plotissa että Freedomissa keskitytään enemmän tai vähemmän kolmen ihmisen linkittyviin elämiin ja kertoja vaihtuu. Lisäksi myös One Dayssa pääparin mies lähtee matkalle etsimään itseään, aivan kuten Marriage Plotin Mitchell. Tämän jonkinasteisen samankaltaisuuden vuoksi en aina ihan jaksanut keskittyä Madeleinen ja Mitchellin elämiin. Harmillista.

Eipä sillä, herra E kirjoittaa mainiosta ja suurella sydämellä. Henkilöhahmot ovat aitoja ja heidän kohtalonsa kiinnostavat ja hän kirjoittaa omanlaisiaan kirjoja. Vaikkei tästä siis suosikkiani tullutkaan arvostan kirjailijaa edelleen kovasti ja luen varmasti hänen seuraavankin kirjansa. Ja Middlesexin toivottavasti pian uudelleen.

Pokkaanpa tällä pisteen So American -haasteen Modern Men Writers -kategoriaan sekä osavaltiopisteen Michiganilla ja avaan pistetilin kiinnostavassa Mieleni on rajaton -haasteessa.

Naimapuuhissa ovat olleet myös muun muassa Suketus (joka arvosti etenkin kirjan mainiota maanis-depressiivisyys-kuvausta), Karoliina (joka piti erityisesti kirjan alentumattomasta ja älykkäästä huumorista) sekä Katja (jolle tämä oli täydellinen kirja, jonka kannet voi sulkea kaikin tavoin tyytyväisenä). Näistä kahdesta viimeisestä arviosta löytyy yllinkyllin lisää linkkejä muiden arviohin, eli tsekatkaapa sieltä lisää vakuutteluja miksi tämä kirja kannattaisi ehkä lukea.

Jeffrey Eugenides: The Marriage Plot.
Fourth Estate, 2011. 406 s.
Alkup. painos: Farrar, Strauss & Giroux, 2011.

Suomennos: Naimapuuhia
Otava, 2012. 599 s.
Suomentanut: Arto Schroderus.

16 kommenttia:

  1. Minäkin sain tämän loppuun ihan äskettäin. Kirjastossa olin pitkän varausjonon hännillä, mutta kunta- ja kirjastoliitosten ansiosta kirjastossa sattui kuitenkin tulemaan vastaan yksi lainattava Naimapuuhia... Kyllä Eugenides kirjoittaa erittäin vakuuttavasti. Luin erityisen mielelläni Madeleinesta, kun itsessänikin asuu jonkinlainen pieni viktorianisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, Madeleine oli kyllä kiinnostava hahmo. Siinä mielessä pidin hänestä kyllä enemmän kuin esimerkiksi Sinä päivänä-kirjan Emmasta että hänellä oli myös omaa tahtoa, ainakin jonkin verran. :) Jos et ole lukenut Eugenidesilta vielä muuta niin suosittelen lämpimästi molempia aikaisempia teoksia!

      Poista
  2. Herra E (sinulla on ihania kirjallisia herroja, herra C ja nyt E!) kirjoittaa nimenomaan suurella sydämellä. Ehkä siksi Naimapuuhista tuli minulle isompi juttu kuin Franzenin Vapaudesta, vaikka kirjoissa ehdottomasti on paljonkin samaa. Vapauskin on hurjan hieno, mutta Naimapuuhia rakensi jonkinlaisen lokeron minun sydämeeni.

    Middlesex pitäisi kyllä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän sitä herroja olla, Katja! ;)

      Lue ihmeessä Middlesex, se on hieno! Herra E on muutenkin jollain tavalla supersydämellinen että kyllä hän siellä minun kirjallisuusmieslistallani pysyy vaikkei tästä nyt ihan hittiä minulle tullutkaan.

      Poista
  3. Olen kyllä itse huomannut, että välillä sillä on aika isokin merkitys, minkä kirjan on juuri aikaisemmin lukenut, ts. miten voimakas edeltävä lukukokemus on ollut.

    Midllesex on minultakin vielä lukematta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, sinunkin on nyt luettava Middlesex! Ja totta, minua harmittaa etten viitsinyt jättää tätä nyt kesken koska esimerkiksi kuukauden päästä tämä olisi voinut olla ihan eri.

      Poista
  4. Mulla on tämä kirja juuri kesken (suomeksi kuitenkin) enkä lukenut vielä tätä sinun enkä muitakaan kirjasta tehtyjä arvioita. Mutta palaan tähän varmaan ja toivottavasti aika piankin. Kirjan alku ei oikein minua jostain syystä vakuuttanut, mutta nyt kun olen päässyt yli puolen välin, olen kyllä aika myyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, minulla oli sekä tämän että Vapauden kanssa jotain alkukankeutta mutta lopun luki kyllä sitten melkoisesti ahmien. Kiinnostuksella odotan että mitä mieltä olet!

      Poista
  5. Mie en ole lukenut vielä ollenkaan Eugenidesin kirjoja, Naimapuuhia otin töistä lainaan ja Virgin Suicides on saatu Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenniltä. Uskon ennakolta, että Middlesex kolahtaisi itseeni kaikkein eniten. En tiedä yhtään, millä perusteilla, mutta mulla on välillä tämmöisiä tuntemuksia. Samoin ajattelen, että Piin elämä ja Siinä missä maa lepää ovat varmasti lempikirjojani, kunhan saan ne luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, sanon sinulle samaa eli otapa se Middlesex lukuun. Saat minulta vaikka lainaan, minulla on sellainen rakkaudella luettu kirjastopoisto. :) Veikkaisin, että sinä kyllä pitäisit Piin elämästä paljon!

      Poista
  6. Harmi, kun tämä ei ihan kolahtanut, mutta niinhän sitä joskus käy. Minä olin lukiessani tosi innoissani ja olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kirja oli todella hyvä, mutta silti tämä on jostakin syystä minulle - näköjään - sellainen kirja, jonka arvo mielessäni hieman laskee, kun lukemisesta on kulunut hetki. Mutta oli se silti hyvä ja ihana! Ehkä juuri tuo hienoisesti etäiseksi jääminen on se juttu.

    Ja nyt sinun pitää lukea vähän aikaa kaikkea ihan erilaista (niin kuin näköjään luetkin)!

    Hyvää viikonloppua ja tsemppiä muuton viimeisille metreille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, harmittaa täälläkin. Mutta kyllä minussa edelleen kytee rakkauven liekki herra E:tä kohtaan, ajattelin roihauttaa sitä lukemalla Middlesexin uudelleen.

      Ja tämä erilaisten lukeminen on tehnyt nyt todella hyvää! Ihanaa.

      Ja KIITOS!

      Poista
  7. Linnea, sinulle on haaste blogissani!

    VastaaPoista
  8. Kiinnostaa! Middlesex oli oikein hyvä ja Virgin Suicides teki vaikutuksen. Lukulistalle tämäkin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...