maanantai 16. tammikuuta 2012

Lavalta: Yökyöpelit (HKT)

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri.

Koska lapsiin on vaikutettava jo pienestä pitäen, päätimme viedä miehen kummitytön 7-vuotislahjaksi Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan lasten musiikkiteatteriesitystä Yökyöpelit. Näytelmä on rakennettu Laura Ruohosen runojen ympärille ja musiikin niihin on säveltänyt Anna-Mari Kähärä.

Yökyöpelit on hilpeä, vauhdikas, suloinen ja kaunis. Martti Suosalo on mainio Agenttinero Naru fysiikan lakeja uhmaavine liikkeineen (jos jonkun näyttelijän liikehdintää ihailen, se on Suosalo) ja Seela Sella maailman energisin mahtimummeli, Päätäi Väätäinen. Vuokko Hovatta on väsymätön vauvakaani, jonka vanhemmat Tuukka Leppänen ja Anna-Maija Tuokko (aiemmin Emilia Nyman) ovat niin väsyneitä, että laulavat unissaan. Ja sitten on lintubändi (Sami Kurppa, Sara Puljula ja Marko Puro) hyvine fiiliksineen ja upea ilma-akrobaatti, salaperäinen Nakertaja, jonka herättää eloon Katja Korström. Ja Seppo Halttunen talonmies Hossana ja kuulemma vähän pelottavana Imulimana. Melkein kaikilla näyttelijöillä oli useampi rooli, joten voitte kuvitella sen vilinän ja vilskeen lavalla.

Juonta Yökyöpeleissä on juuri ja juuri nimeksi, mutta ihan tarpeeksi niin että jonkinlainen logiikka säilyy. Ruohosen runot ovat hauskoja ja hihityttäviä. Mukaankin pääsi laulamaan "oiii makaroni", nauratti kun linnut lauloivat Oi pullaa ja lavalla kruisaili kakku. Ja sitten oli vesivahinko ja janoinen Iivana ja käki jonka vaimo muni minne sattuu ja päätäi joka halusi perustaa lastentarhan ja Nakertaja vaan haluaisi kotiin ja sitten on sfäärien kaunista musiikkia.

Virallisesti tätä suositellaan yli 5-vuotiaille mutta kyllä aikuinenkin viihtyi. Suositukset tästä sain alunperin aikuisilta ystäviltä, jotka olivat käyneet ihan omaksi huvikseen. Ja oli kuulemma huikea, silloinkin.

7-vuotiaskin taisi tykätä, paras oli kuulemma äiti kun sillä oli hiukset niin sekaisin ja se oli niin väsynyt.

Niin, tästä on trailerikin, täällä.

7 kommenttia:

  1. Tämän minä haluaisin nähdä! Laura Ruohosen runot ovat ihan ylivetoja ja näytelmässä on hyvä roolituskin. Mietin vain tuota ikäsuositusta. Meillä kun kuopus on vasta neljä, että olisikohan Yökyöpelit liiankin hurja pienelle? Kuusivuotias eskarilainen kyllä takuulla nauttisi täysin siemauksin.

    Vaukanaanista tuli mieleeni musiikkiteatteriesitys Vahtikoiran vapaapäivä, jonka kävimme uudenvuodenpäivänä katsomassa Tikkurilassa. Tuija Rantalainen on nimittäin tehnyt tuosta Ruohosen Voittamattomasta vauvakaanista laulun (kuten monesta muustakin Ruohosen ja Ilpo Tiihosen runosta). Se oli aika hauska. :)

    VastaaPoista
  2. Katja, kyllä minä uskaltaisin reippaan neljävuotiaan kanssa lähteä. :) Näytelmässä ainut pelottavahko lieni se Imulima, silloin tulee savua ja Seppo Halttunen on aika hurja mutta kohtaus ei ole hirveän pitkä.Ja kyllä osa yleisöstä sille nauroikin. Jos vielä saisi paikan niin, että ei ole ihan eturivissä niin luulisi matkan olevan jo turvallinen. Että lippuja vain varaamaan, roolitus on todella onnistunut ja laulut hauskoja.

    VastaaPoista
  3. Kävin katsomassa tämän poikani kanssa (6-vee) joskus keväällä, vai milloin tulikaan teatteriin? Oli aivan mahtava ja Seela Sella veti kyllä niin upeasti, että tuli kyynel silmäkulmaan, kun olin niin iloinen, että näin hänet lavalla. Miten voikaan olla niin mahtava näyttelijätär?

    Katjalle: tämä oli aika pitkä väliaikoineen. Meidän 4-vuotias ei jaksaisi olla niin kauan teatterissa, mutta jos on rauhallinen tapaus, niin varmasti pitää!

    Me treenattiin vähän lyhyemmällä tatulla ja patulla, niin tiesin, että poika jaksaa olla. Vaikka meni kyllä tosi myöhäiseksi arki-illan näytös. Niin sitä keväällä jaksoi =)

    VastaaPoista
  4. Hei Mari A., kiitos lisäyksestä! Enpä tosiaan tajunnut että niin tietty on tuo pari tuntia aika pitkä aika. Onneksi on sentään väliaika. Mutta tähän on toisaalta nyt keväällä näytöksiä arkisin ja viikonloppuisin kello 13:00. :)

    Seela Sella oli kyllä upea, aikamoinen terästäti siellä päätäi-puvussaan heilumassa. Vau.

    VastaaPoista
  5. Minäkin voisin mennä, ilman lastakin. Ruohosen teksti ja Kähärän musiikki kuulostaa niin löymättömän upealta yhdistelmältä, että..kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  6. Joo, en muista miksi mentiin iltanäytökseen - siihen oli joku hyväkin syy.

    Mutta siis tosi paljon meidän 6-vuotias nautti tästä. Ja minä myös, vähän eri seikoista tosin.

    VastaaPoista
  7. Kirjailijatar, mene ihmeessä! Siellä oli paljon myös aikuiskatsojia. :)

    Mari A., meilläkin meni siinä mielessä myöhään että seiskavuotias oli joutunut samana aamuna heräämään ennen kuutta joten vähän väsytti.. Mutta ei sentään nukahtanut. :) Ja juu tuo, kyllä tämä vähän eri juttuja antaa ikäluokasta riippuen mutta jokaiselle jotain yhtä kaikki.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...