sunnuntai 4. syyskuuta 2016

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki


Viimeiset ties kuinka monta vuotta olen todennut, että Harry Potter ja Azkabanin vanki (Tammi, 2000) on ehdottomasti lempi-Potterini. Tämän uudelleenlukukerran jälkeen en kuitenkaan ole siitä enää niin varma. Toki viihdyin Harryn ja kavereiden kanssa myös tällä lukukaudella, mutta jokin taikamaailmassa hieman puudutti.

Harryn kolmas kouluvuosi alkaa huolestuttavilla uutisilla. Vaarallinen vanki Sirius Musta on karannut Azkabanin velhovankilasta ja lisäksi Harry taikoo suutuspäissään kesälomalla ja karkaa Poimittaislinjalla Lontooseen. Rangaistusta ei kuitenkaan tule ja Harry lähtee takaisin Tylypahkaan Ronin, Hermionen ja kumppaneiden kanssa. Koulussa tunnelma on vankikarkurin vuoksi kireä, porteille on asetettu kammottavia ankeuttajia ja kirsikkana kakun päällä Musta kuuluu olevan Harryn perässä. Vaa'an positiivisella puolella ovat kuitenkin uutena oppiaineena alkava taikaeläinten hoito, huispausottelut ja vierailut velhojen kylä Tylyahossa.

Azkabanin vanki heittää kehään monia suosikkiasioitani Potter-sarjassa. Kirjassa esitellään yhdet suosikkihahmoistani eli Lupin ja Potter, näkymättömyysviittaa käytetään paljon, hevoskotkat ovat huikeita ja oppiaineita esitellään monipuolisesti. En sitten tiedä mikä iski, olenko kenties lukenut kirjan liian monta kertaa, mutta etenkin teoksen alkupuolella kahlasin kuin suossa. Onneksi viimeinen kolmannes nappasi taas mukaansa ja olin onnessani kaikesta jännityksestä ja suojeliuksista ja vaikka mistä.

Tästä natinasta huolimatta olen jo aloittanut Liekehtivän pikarin ja se onkin vienyt mukanaan aivan uudella tavalla. Potterkesä jatkukoon, ihan sama vaikka kuukaudet kääntyvätkin jo syksyn suuntaan.

J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999)
Tammi, 2000. 456 s.
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kansi: Mika Launis

2 kommenttia:

  1. Luin Liekehtivän pikarin uudestaan vuosien tauon jälkeen, ja se oli kyllä monitasoinen, ajatuksia herättävä kirja. On jännä lukea Pottereita nuoruusvuosien jälkeen: kirjat eivät tosiaankaan ole pelkkiä seikkailu- ja fantasiakertomuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, Sirri! Ja miten suosikit ovatkaan tässä vuosien saatossa muuttuneet, esimerkiksi Salaisuuksien kammiosta en aiemmin niin välittänyt mutta miten hyvä se nyt olikaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...