maanantai 12. syyskuuta 2016

Lavalta: Bonnie & Clyde (Teatteri Jurkka)

Kuva: Marko Mäkinen

Pakko päästä pois

Esityksen päätyttyä on käveltävä läheiselle puistonpenkille ja vedettävä hetki henkeä. Teatteri Jurkan ennakossa nähty Bonnie & Clyde sai minussa aikaan fyysisen reaktion: itketti, sydän tykytti ja oksetti. Nykyaikaan siirretty epätoivoinen ja hurmoksellinen pankkiryöstäjäkaksikon pakomatka arjen rutiineista kohti ryöstösaaliita ja horisonttia vei minut täysin mukanaan.

Essi Räisäsen ja Iida Hämeen-Anttilan versioinnissa Bonnien ja Clyden katseet kohtaavat dinerissa ja tavallisena alkanut ilta muuttuu silmänräpäyksessä pakomatkaksi kaikesta. Pankit ja huoltoasemat ryöstetään, kaikki haalitaan mukaan eikä minnekään voi pysähtyä, sillä silloin elo alkaa tahmata. On pakko jatkaa eteenpäin, painaa kaasu pohjaan ja tehdä huonojakin päätöksiä. Mikään ei voi palata ennalleen.

Jurkan intiimi ja paahteinen teatterihuone sopii Bonnien ja Clyden tarinalle erinomaisesti. Auton runko täyttää lähes koko lavan, sen ympärillä, sisällä ja yllä pyörii kaikki. Paljon muuta lavastusta tai rekvisiittaa ei tarvita ja mihin tarvittaisiinkaan, kun Essi Hellén ja Markus Järvenpää täyttävät karismallaan tilan ääriään myöten.

Järvenpään olen nähnyt lavalla aikaisemminkin ja vakuuttunut, Hellén pääsi puolestaan yllättämään suoralla katsellaan, hyvällä lauluäänellään ja kaikin puolin joustavalla osaamisellaan. Keskinäinen kemia toimii parin välillä kuin häkä. Lumoa lisää silmiäsärkevän hämmentävä puvustus. En muista nähneeni aikaisemmin yhtä kammottavia sukkia kuin Järvenpään jaloissa, mutta toisaalta ne sopivat loistavasti Hellénin paitaan.

Jurkan tulkinta pankinryöstäjäkaksikon hullusta todellisuuspaosta tuntuu ajankohtaiselta eikä se johdu vain siitä, että tarina on kuljetettu tähän hetkeen. Kaipuu päästä jonnekin, halu saada jotain irti tästä elämästä ja pelko siitä, että tien päästä ei löydykään unelmaa ovat tunteita joihin voi samaistua minä aikana tahansa. Bonnie & Clyde latasi rintalastaan lippaallisen luoteja ja jätti haukkomaan henkeä, tällainen teatterikokemus muistuttaa miltä tuntuu olla elossa.

***

Olen tällä hetkellä mukana Teatteri Jurkan #Teatterikritiikin lyhyt oppimäärä -kurssilla ja kävimme katsomassa esityksen koko ryhmän kanssa. Tämä teksti on ensimmäinen kurssille kirjoitettu sellainen, mutta edustaa yhtä kaikki omaa mielipidettäni ja fiilistäni esityksestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...