keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Helsinki Lit, rakastettuni


Meinasi jäädä koko Helsinki Lit väliin erinäisten aikataulusählinkien vuoksi, onneksi ei jäänyt. Onnekkaiden sattumuksien kautta pihamme marjatuomipihlajan oksat pääsivät tapahtuman lavasomisteiksi ja minä pääsin katsomoon istumaan koko perjantaiksi.

Perjantain ohjelmassa oli kolme keskustelua ja finaalina musiikkiesitys. Lavalle nousivat pareittain Mihail Šiškin ja Sofi Oksanen, Peter Høeg ja Monika Fagerholm ja lopulta Jussi Valtonen ja Elina Hirvonen. Näistä kirjailijoista olen ehkä hieman nolostuksekseni lukenut vain Oksasta, mutta sainpa taas lisäpotkua päätyä lukemaan muiltakin. Keskustelut olivat nimittäin tavattoman hyviä.

Šiškinin ja Oksasen Venäjän politiikkaa ja yhteiskuntaa kommentoivan keskustelun jälkeen painelin samoin tein hankkimaan itselleni Neidonhiuksen, Fagerholmin ja Høegin rönsyilevä ja sydämeenkäypä keskustelu kirjoittamisesta sai nauramaan ja hengästymään (tärkeintä eivät ole kirjalijat vaan se, että tarinankerrontaa tapahtuu sanoi Høeg) ja Valtonen ja Hirvonen keskustelivat kiinnostavasti uusimpien romaaniensa yhtymäkohdista. Kirjailijat keskustelivat lavalla keskenään luontevasti, lämminhenkisesti, välillä kuin olohuoneessa istuen mutta silti yleisön kanssa ollen.

Ilta päätettiin laulurunokonserttiin, jossa Aulikki Oksasen runoja esitettiin kirjoittajan itsensä, Vuokko Hovatan ja Zarkus Poussan voimin. Oksasen runot eivät olleet minulle ennestään tuttuja, mutta ei se haitannut lainkaan. Poussan soittoa oli ilo kuunnella, Oksanen lausui tavattoman kauniisti ja Vuokko Hovattaa kuuntelee mielellään myös runolaulajana. Kaunis, herkkä lopetus mainiolle perjantaille.

Onneksi tapahtuma otti tulta alleen ja katsomo oli esimerkiksi perjantaina täynnä, sillä lupausten mukaan tästä ihanuudesta saadaan nauttia myös ensi vuonna. Sinne hankin aivan varmasti lipun ja molemmille päiville. Ja jos teiltä jäi tämä väliin, niin suunnatkaapa katse Areenaan.

Twitterissä sen jo sanoin eli oikeastaan koko tämän tekstin voisi tiivistää alla olevaan kuvakaappaukseen ja sanaan kiitos.

(Tapahtumasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Lumiomenan Katja, Lukupinon Simo ja molemmista päivistä tarkemmin kerrotaan Kirsin Book Clubissa.)

2 kommenttia:

  1. Sinähän olitkin näkyvästi mukana festareilla lavakoristelun kautta! ;)

    Itse seurasin myös koko perjantain paitsi musiikkiesitystä. Olin trampannut aamusta asti näyttelyissä, koska kauempaa tullessa pitää kerätä kaikki mahdollinen samaan, ja alkoi vähän väsyttää. Minulle kyllä sekä Oksasen runot että Hovatan musiikki ovat tuttuja. Omistan Hovatan kaksi albumia. Pidän kovasti hänen tulkinnastaan. Kun näyttelijä laulaa, siinä on monesti niin paljon enenmmän tulkintaa kuin vain lauluun keskittyneillä.

    Seurasin vielä lauantainakin osan esityksistä. Lena Anderssonin purevan älykkäitä, hauskoja vastauksia Donnerin kysymyksiin oli ilo seurata. Olen tyytyväinen myös siitä, että kääntäminen palkittiin ja suoraan kiinasta suomeen kääntänyt Riina Vuokko sai Jarl Hellemann -palkinnon Mo Yanin kirjan Viinamaa suomennoksestaan.

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä aivan mahtava tapahtuma! Jouduin itse lopulta jättämään lauantain väliin, mutta olin onnellinen, että pääsin osallistumaan juuri perjantaina, jolloin lavalla oli toinen toistaan häikäisevämpiä kirjailijoita. Olen vieläkin ihan fiiliksissä Mihail Siskinistä, Sofi Oksasesta, Peter Hoegista ja Monika Fagerholmista. <3

    Kiitos vielä seurasta! <3 Ja niin, lavakoristelut olivat tosi kauniita. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...