perjantai 15. toukokuuta 2015

Lavalta: Kymmenen naista (Teatteri Tuike)

Kuvat ja juliste: Reeta Kantanen

Helatorstaina kelpaa suunnata paikalliseen eli siis teatteri Tuikkeeseen tuohon naapuriin. Tällä hetkellä esitystilassa pyörii Tuikkeen ilmaisukoulun aikuisten Hehku-ryhmän kevätnäytös Kymmenen naista, joka pohjaa Agatha Christien romaaniin Eikä yksikään pelastunut. Luvassa siis aurinkoiseen kevätpäivään loistavasti sopivia murhia ja mysteereitä.

Kymmenessä naisessa vieraat, jotka eivät tunne toisiaan, on kutsuttu autiolle saarelle. Isäntäväkeä ei kuitenkaan näy eikä kuulu ja kukaan ei itse asiassa ole edes tavannut kutsujaa aiemmin. Ensimmäisenä iltana rahiseva gramofoniäänite paljastaa ikävyyksiä kaikista vieraista ja ei aikaakaan kun lavalle saadaan myös ensimmäinen ruumis. Kuolemat tuntuvat mukailevan oudosti kartanon seinällä olevaa runoa kymmenestä pienestä intiaanista ja samaan aikaan katoavat vähitellen myös salin pöydällä majailevat kymmenen patsasta. Mutta kuka oikein on murhaaja ja mikä on motiivi?

Itse olen lukenut Christien teoksen muistaakseni viidennellä luokalla, joten etenkin näytelmän alkupuolen sai itsekin vähän jännittää että mitäs kaikkea tässä sitten tapahtuikaan. Melko pian muisti kuitenkin vetreytyi ja sen jälkeen sai sitten fiilistellä Hehku-ryhmän toteutusta. Lavalla vain yhteen huoneeseen sijoittuva näytelmä on alusta loppuun asti hyvää puheteatteria. Esityskaudellisesti satuimme tosin haastavaan toiseen näytökseen, mutta työryhmä suoritui haasteesta kuitenkin mallikkaasti.

Näytelmä alkaa jokseenkin verkkaisesti, sillä aikaa käytetään huolella jokaisen hahmon esittelyyn. Niin sanotusti menetetty aika otetaan loppuvaiheessa sitten kiinni, kun porukkaa alkaa putoilla kuin kärpäsiä ja vauhti kiihtyy. Alun rauhallisuus ei siis ollut lainkaan pahitteeksi, sillä nyt oli helpompi seurata mitä ja kuka ja kuinka. Kiitettävä on myös lopun visuaalisesti hienoa ja alkuteoksen mukaista loppua, jota on esimerkiksi West Endin ja elokuvaversiossa kuulemma väistelty. Ei mitään hilpeää teatteria siis, mutta äärimmäisen viihdyttävää kuitenkin.

Kiitettävä on mainioiden näyttelijäsuoritusten lisäksi myös valosuunnittelua, sillä täysillä pimennyksillä ja asemointivaihdoksilla saatiin lavalle aikaan komeita leikkauksia. Mahtavaa! Kokonaisuutena Kymmenen naista oli oikein mainio, sopivan perinteinen muttei tunkkainen, kestoltaan juuri sopiva ja tunnelmaltaan erinomaisen jännittävä!

Tsemppiä Hehku-ryhmälle viimeisiin näytöksiin ja teille lukijoille suosittelen lämpimästi tutustumista tähän meidän mainioon paikallisteatteriimme!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...