maanantai 19. joulukuuta 2011

Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast

Aloitellessani Totally British - haastetta Katja suositteli minulle Robert McLiam Wilsonin Eureka Street, Belfastia (Otava 1998; Eureka Street 1996) ja kun teos sitten tuli kierrätyskeskuksessa vastaan, nappasin sen mukaani. Katja kuvaili tätä iki-ihanaksi ja vähän rappioromanttiseksi, eikä tämä kuvaus ole kirjalle lainkaan hassumpi.

Kuten nimestä jo näkyykin, sijoittuu Eureka Street, Belfast suurimmaksi osaksi Pohjois-Irlannin riitaisaan pääkaupunkiin, Belfastiin. Aikakausi on 1990-luvun puoliväliä, jolloin protestanttien ja katolisten järjestöt mellakoivat kaupungissa ja virittelivät pommeja niin kaduille kuin kauppoihinkin. Kirjassa elellään pääosin tulitauon aikaa, siis vuotta 1994.

Ensisuudelmat olivat minulle aivan yhtä huikeita kokemuksia kuin kenelle tahansa, vaikka koko maailma oli tulvillaan muistoja sadoista kuolemattomista ensisuudelmista. Ensisuudelmien ansiosta elämä oli kaiken sen iänikuisen junnaamisen arvoista - tarkoitan vessassa istumisia, päänsärkyjä ja parturireissuja.

Tarinan keskiössä ovat katolinen Jake Jackson, joka pyrkii toipumaan pieleen mennestä rakkaussuhteesta runnellussa Belfastissa, ja Chuckie Lurgan, lihava protestantti, joka päättää vihdoin tehdä elämällään jotain, eli siis saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman vähällä työllä. Jake ja Chuckie kuuluvat samaan ystäväpiiriin (vaikka Chuckie onkin protestantti) ja piirissä on myös muita oluttuopin reunaan enemmän tai vähemmän nojaavia miehiä. Naisiakin näkyy välillä, esimerkiksi tulisieluinen Me Itse - puolueen jäsen Aiorghe ja suloinen tarjoilija Mary.

Loppupeleissä siis sekä Jake että Chuckie yrittävät etsiä rakkautta elämäänsä. Kirja jopa alkaa seuraavasti: Kaikki tarinat ovat rakkaustarinoita. Jake yrittää parantaa elämäntapojaan, eli käytännössä pyrkii olemaan mukiloimatta ihmisiä ja järjestämään muutenkin asioitaan kuntoon. Chuckie puolestaan kehittää mystisiä afäärejään ja ihmettelee, kuinka kaunis amerikkalainen Max voi haluta olla hänen kanssaan. Taustalla jysähtelevät satunnaiset pommit, joihin kukaan ei oikeastaan enää jaksa kiinnittää huomiota.

Raskaasta taustakumustaan huolimatta Eureka Street, Belfast ei ole turhan tummasävyinen. Ihmisiä kuolee, pommeja räjähtelee ja niin kauheaa kuin se onkin, se on arkipäivää. Enemmän keskitytään ihmisten välisiin suhteisiin. Aistin tässä jotain samaa kuin Sarah Watersin Yövartiossa. Voisin kuvailla näitä molempia kirjoja värillä tuhkanharmaa, mutta McLiam Wilsonin tarinassa tämä harmaus ei ahdistanut minua samalla tavalla vaikka tunnelmat ovatkin paikoin todella vakavia.

McLiam Wilson ei unohda kirjassaan myöskään huumoria. Teoksen miesten maailmassa huumori on varsin kuivaa, toisinaan jopa mustaa (tai kuten mies sanoi, hyvin irlantilaista huumoria). Belfastissa selvitään päivä kerrallaan eikä aina jakseta hymyillä, mutta turha sitä on aina surrakaan. Ja jos ei huumorikaan auta, niin aina ovat olemassa pubit ja tarjoilijat, jotka kantavat sinulle seuraavan juoman pöytään.

Joudun palaamaan taas Katjan termiin rappioromanttinen. Eureka Street, Belfast on rumankaunis, ihana ja inhimillinen. Siinä on henkilöitä, jotka elävät parhaansa mukaan sisäisten ristiriitojen kyllästämässä Pohjois-Irlannissa. Siinä on rakkautta, hämmennystä, kiukkua, vihaakin. Se on hyvä kirja, yksinkertaisesti.

Suosittelen viileämpien aikojen luettavaksi. Seuraksi olutta ja jotain pientä suolaista. 

On muuten vielä mainittava, että kuvassa kirjan takana komeilee varsin mainio Guinness-kakku, jota teen tänään jo toista kertaa. Raskasta, mutta hyvää.

Luettu osana Totally British: Éirinn go Brách! - haastetta. Tällä kirjalla myös nappaan omalta osaltani pistetilin viimeisen pisteen.

11 kommenttia:

  1. Minä luin tämän joskus lukiovuosina, eli luultavasti heti kirjan ilmestyttyä suomeksi. Eureka Street, Belfast teki suuren vaikutuksen ja se löytyy omastakin hyllystä. Haluaisin löytää jostakin aikaa lukea se uudestaan.

    VastaaPoista
  2. Olen niin iloinen, että luit tämän ja että selvästi pidit kirjasta kovasti. Luin tämän kymmenisen vuotta sitten ja mielikuvissani tämä on yksi ihanimmista kirjoista, joita olen lukenut. Siksi koetan ensi vuonna löytää aikaa lukea tämän uudestaan. Pitäisiköhän tehdä elämäni ensimmäinen uudenvuodenkirjablogilupaus?

    <3

    VastaaPoista
  3. Voisin lainata Maijan, ja oikeastaan Katjankin, kommenttia sanasta sanaan :). Kuvailit hyvin kirjan tunnelmaa!

    VastaaPoista
  4. Minuakin tämä alkoi Katjan suosituksesta kiinnostaa, ja toivon löytäväni kirjan omaan hyllyyni odottamaan hyvää hetkeä. Arviosi luonnollisesti kasvatti toivetta. <3

    Guinness-kakku kuulostaa aika mahtavalta. Hmm, pitääpä miettiä saisiko tuosta helposti vegaanisen version (siis varmasti saisi, muttei välttämättä tämä leipomisen mämmikoura), tai jos ei (jos esim. Guinness ei ole vegaanista - en tiedä, ainakaan Corona ei ole, vaikka melkein kaikki muut oluet ovat), niin saatanpa silti kokeilla. :)

    VastaaPoista
  5. Maija, minulle kirja oli täysin tuntematon ennen Katjan suositusta. Tai jollain mystisellä tasolla kansi näyttää tutulta mutta siihenpä se sitten jääkin. Hieno kirja, onneksi tutustuin.

    Katja, kiitos sinulle suosituksesta! Tämä oli oikeastaan aika täydellinen kirja tähän väliin. Sopivasti substanssia mutta ei liian raskaalla kädellä. Ah. Minä ajattelin luvata lukeani muutaman kirjan ensi vuonna. :>

    Maria, kiitos! Minä olen oikeastaan tyytyväinen että löysin tämän "vasta nyt", tuntui että aika oli juuri oikea aika (vaikka tunnustan lukeneeni vielä vähän taustatietoa noihin Irlannin mellakoihin koska en niistä juurikaan mitään tiennyt).

    Karoliina, ainakin Matinkylän kierrätyskeskuksessa tätä taisi olla pokkarina ainakin neljä (!) kappaletta silloin kun tämän ostin eli sinne vaan. :) Tsekkasin, harmi että Guinness ei ole vegaaninen. Tutkin sitten asiaa enemmän ja jossain väittivät että kotimainen Laitilan Kukko Porter olisi vegaaninen tuote eli sillä pitäisi saada vastaava kakku aikaiseksi. :)

    VastaaPoista
  6. Ai tästä teoksesta puhuitte pikkujouluissa. Katja, lue ihmeessä uudestaan, voit verrata sitä vanhaan lukumuistoon. :)

    Vainko muutaman kirjan aiot lukea ensi vuonna Linnea?

    VastaaPoista
  7. Tästäpä tästä, Hanna. :) Ja voi hyvänen aika, tulipas tuohon hassu sanamuoto: siis aion luvata lukevani muutaman tietyn kirjan mutta sinne väleihin toivottavasti mahtuu kymmeniä muita.

    VastaaPoista
  8. Oi, kuulostaa juuri minulle sopivalta :) Toivottavasti löytyisi adlibriksestä englanniksi...

    VastaaPoista
  9. noora, toivottavasti löytyy, tämä on hurmaava ja uskaltaisin väittää että englanniksi jopa parempi (?).

    VastaaPoista
  10. Linnea, kiitos kahdestakin vinkistä! Tosi suloista, että kävit erikseen tarkistamassa vegaanijutut hörhöblogiystävälle. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...