torstai 22. joulukuuta 2011

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja hurjat hevoset

Uskaltaisin väittää, että varmasti aika moni minun ikäluokkaani kuuluva ja vanhempikin on lukenut nuoruudessaan Carolyn Keenen Neiti Etsivä - kirjoja. Itse omistan näitä opuksia edelleen useita, sillä ostin niitä joskus ala-asteikäisenä kirjastojen poistomyynnistä. Susan Nostalgian jäljillä - haaste antoi hyvän tekosyyn kurkistaa taas näitä kirjoja. Pistin miehen valitsemaan minulle kirjan, ja luettavaksi päätyi Neiti Etsivä ja hurjat hevoset (Tammi, 1990; The Mystery of Misty Canyon 1988).

- Minun tekisi totisesti mieli nähdä Raju, hän tunnusti Georgelle, kun tytöt kävelivät takaisin päärakennukselle vaihtaakseen vaatteita päivälliselle.
- Arvasin sen, George sanoi ja virnisti hellästi. - Pidä vain mielessäsi, että River Heightsin kuuluisa Neiti Etsivä on lomalla. Ei arvoituksia, muistatko? Niin me sovimme.


Hurjissa hevosissa Neiti Etsivien tyttökolmikko Paula Drew, George Fayne ja Bess Marvin ovat lähteneet lomalle Callowayn hevoslomatilalle Sumulaaksoon. Ystävykset ovat päätyneet farmille Georgen äidin lapsuudenystävän kutsumana; tyttöjen on määrä auttaa keittiötöissä ja vastineeksi he saavat majoituksen ja osallistua muiden vieraiden kanssa ratsastukseen.

Callowayn tila on kuitenkin pulassa; talon isännän kuoltua tämän tytär Tammy, entinen rodeotähti, alkoi pitää tilasta huolta mutta rahatilanne oli jo mennyt huonoksi. Tammy päättää aloittaa rodeouransa uudestaan voittaakseen suuren palkinnon. Tähän tarvitaan hänen hevostaan Kiertäjää, joka on paholaisen maineen saaneen Raju-hevosen kaksonen. Tyttöjen saavuttua tilalle, alkaa tapahtua kummia: Raju katoaa mystisesti ja joku selvästi sabotoi tilan toimintaa. Ei mitenkään yllättävästi Paula alkaa tutkia asiaa ja seuraa vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Muistelin, että Neiti Etsivät ovat todella nopeita lukea, ja että tapahtumat ovat äärimmäisen ennalta-arvattavia. Veikkaukset osuivat oikeaan, eikä tämä liene yllätys kenellekään, vaikkei sarjaa olisikaan lukenut. 131 sivuisen kirjan luki muutamassa tunnissa, tapahtumat etenivät nopealla tahdilla eikä hahmokehitystä ollut käytännössä laisinkaan. Johtolangatkin olivat melkoisen ilmeisiä, vaikka jotain yritystä olikin tehty hämäyksen suuntaan.

Muistan olleeni hämmentynyt kuullessani vuosia myöhemmin, että kirjoja ei todellakaan ole kirjoittanut Carolyn Keene - niminen henkilö, vaan kustannusyhtiö Stratemyer Syndicate palkkasi eri kirjoittajia kirjoittamaan sarjaan teoksia. Myöhemmin Statemeyer Syndicate myytiin Simon & Schuster, Inc.:ille, joka on myös tämän opuksen kustantaja. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen aloittamaan wikipedia-sivustolta. Hämmennystä aiheuttaa myös se, että Neiti Etsivän nimi on jostain kumman syystä käännetty Nancysta Paulaksi. Tiedä sitten mikä juju siinäkin on ollut.

Suosittelen kevyeksi välipalaksi. Flunssapäivään tämä sopi oikein mainiosti, mutta en varmaan pystyisi lukemaan näitä niin monia peräkkäin kuin joskus ala-asteikäisenä (myös silloin nämä olivat parasta mahdollista sairastusluettavaa, joskus oikein toivoin olevani kuumeessa että saisi jäädä kotiin lukemaan näitä).

Tämä on myös viimeinen kirja, jolla osallistun Susan hauskaan Nostalgian jäljillä - haasteeseen. Alunperin minun oli tarkoitus lukea tähän myös ala-astesuosikkini, Eric Knightin Lassie palaa kotiin, mutta jääköön se nyt sitten odottelemaan vuoroaan vielä. Yhtä kaikki haasteen suorittaminen oli äärimmäisen hauskaa, kiitos Susa!

9 kommenttia:

  1. Neiti Etsivä oli yksi suosikkejani 80-luvulla. Tämä taitaa olla ilmestynyt sen verran myöhään, että olin jo ohittanut Neiti Etsivien lukuiän. Minun lukemani kirjat olivat pääasiassa niitä valkokantisia versioita.

    On totta, että Neiti Etsivät olivat ennalta-arvattavia ja hahmot eivät kehittyneet mihinkään. Mutta ne olivat myös tasalaatuisia, ei niissä todella huonoja kirjoja ollut. Toisten paremmuus tietysti selittäytyi eri kirjoittajilla, joista minäkin olin autuaan tietämätön aikanaan.

    Ja vaikka pidinkin Neiti Etsivistä, niin Dana-tytöt olivat minusta vielä parempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut 91/105 suomennettua Neiti Etsivää.Minusta ne ovat todella hyviä ja mielenkiintoisia, vaikka niissä onkin kaikissa sama juoni.
      Olen 12-vuotias, ja olen lukenut kaikki Neiti Etsivät meidän kunnankirjastosta, ja koulunkirjastosta.Nyt odottelen, että vanhemmilla on aikaa viedä taas uuteen kirjastoon, ja odotellessa on tullut luettua Dana-tytöt sarjaa.Se on myös todella hyvä!
      Silti usein iltaisin mietin, että tulevana ammattina voisin ryhtyä kirjoittamaan Neiti Etsivä-kirjasarjaa...Luen yleensä kolme kirjaa päivässä, ja on mukava kuulla, että muitakin N.E-faneja on olemassa!:D

      Poista
    2. Kiitos Anonyymi ihanasta kommentista! Oletkin lukenut N.E:ä hurjan määrän! Minä en taida edes muistaa kuinka monta silloin ehdin lukea, olisikohan se vihko vielä tallella.. Toivottavasti pääset pian uuteen kirjastoon!

      Poista
  2. Jaahas, muitakin Neiti Etsivän ystäviä tulee ulos kaapista ;) Minä olin aivan totaalisen hulluna näihin kirjoihin ala-asteella ja luin niitä ahmien. Onneksi niitä oli niin paljon, että joka kirjastoreissulla löytyi varmasti joku uusi lukematon hyllystä. Ja tuo Carolyn Keenen paljastuminen peitenimeksi oli kauhea pettymys :D

    Tasalaatuisuudelle minäkin annan kiitosta. Ainoa, joka kaikessa häröydessään nousee muiden ohi, on Neiti Etsivä ja lentävän lautasen arvoitus, jossa hallusinoidaan ihan kunnolla. Se oli villi lukukokemus.

    VastaaPoista
  3. Lukutoukka, sanopa muuta! Vaikka tässä nyt vähän muka jupisenkin niin laatu oli kuitenkin tosiaan tasaista. Ei näitä (kai?) muuten olisi jaksanut lukea niin montaa edes teininä peräkkäin. Tai näin ainakin toivoisin.

    Kävin kurkkimassa Dana-tyttöjen kansia ja olen näköjään niitäkin lukenut muutaman mutta niitä on näköjään suomennettu "vain" se 17. Jostain syystä niitä ei kai sitten vain tullut luettua, ehkä se 6 rivillistä Neiti Etsiviä oli helpompi havaita kirjastossa. ;)

    Suketus, nämä olivat ala-asteella oikea villitys! Meillä oli siskopuoleni kanssa vihko, johon olimme kirjoittaneet käsin (!) kaikkien suomennettujen kirjojen nimet ja merkkasimme aina oman puumerkin kun olimme lukeneet jonkun. Huh. Lentävää lautasta en ole välttämättä lukenut ollenkaan. Mutta pitänee kyllä lukea muutama muukin noista laatikoista löytyvistä Neiti Etsivistä, vaikka pikavälipaloina.

    VastaaPoista
  4. Ohos, mie en tosiaankaan tiennyt, että kirjoittaja etsivissä vaihtuu kaiken aikaa. :O

    VastaaPoista
  5. Neiti Etsiviä on tullut aikoinaan luettua hirmuiset määrät ;) Muistelen, että lukemissani kirjoissa seikkaili Nancy eikä Paula, mutta en kyllä ole enää varma. Pitäisiköhän nostalgian merkeissä lainata yksi NE kirjastosta...

    VastaaPoista
  6. Ruotsiksi taas päähenkilön nimi on Kitty. :)

    Mä luin kanssa Neiti Etsiviä ala-asteella. En kuitenkaan lukenut kaikkia, mitä olisi saatavilla ollut, kun inspis lopahti jossain vaiheessa (oli parempiakin vaihtoehtoja) ja kirjoja oli niin paljon. Yhdellä kavereistani oli tavoitteena lukea kaikki suomeksi ilmestyneet, mutta en muista, että pääsikö hän projektissa loppuun asti.

    Omista kappaleistani en ole kuitenkaan raaskinut vielä luopua, vaikken ole varmaan 15 vuoteen yhtäkään niistä lukea. Tämän postauksen perusteella voisin jopa ehkä uskaltaa kokeilla niitä uudestaan.

    Muistan tykänneeni Dana-tytöistä enemmän. Mä luulin, että niitä olisi suomennettu vain muutama (tai en ainakaan koskaan nähnyt niitä missään enempää), mutta niitähän olikin näköjään useampi.

    VastaaPoista
  7. Hanna, kaiken lisäksi kirjoittajat saivat ihan naurettavan pieniä palkkioita ja menettivät kaikki oikeudet kustannusyhtiölle. Aika huimaa.

    Villasukka kirjahyllyssä, minä tässä pohdiskelen että olisikohan niissä myöhemmissä suomennoksissa sitten palattu siihen Nancyyn? Minulle Neiti Etsivä on kuitenkin Nancy, tai ainakin mielestäni ajattelisin hahmoa Nancyna.. No, ota tästä sitten selvää. :) Ajoittainen nostalgia on kyllä hyvästä!

    Velma, onpa jännittävää että päähenkilön nimi on käännetty! Muut hahmot ovat kuitenkin saaneet pitää alkuperäiset nimensä. Minä vaihdoin NE:t jossain vaiheessa Mystery Clubiin ja muihin vastaaviin, ehkä samojen hahmojen kanssa seikkaileminen kävi pitemmän päälle vähän puuduttavaksi.

    Luulen, että minulla on käynyt Dana-tyttöjen kanssa samalla lailla: muistaakseni niitä ei yksinkertaisesti ollut meidän kirjastossamme juurikaan.

    Mutta luepa ihmeessä, ja kiitos pitkästä ja kivasta kommentistasi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön myrskyisästi lisääntyneen roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...